Timofejev, Kirill Aleksejevitš

Kirill Alekseevich Timofejev
Syntymäaika 31. maaliskuuta 1914( 31.3.1914 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 25. syyskuuta 2004 (90-vuotias)( 25.9.2004 )
Kuoleman paikka
Maa
Työpaikka Blagoveshchensk Pedagogical Institute , LOIIA Neuvostoliiton tiedeakatemia , LGPI im. A. I. Herzen , Leningradin valtionyliopisto. A. A. Zhdanova , Novosibirskin valtionyliopisto
Alma mater Tbilisin yliopisto
Akateeminen tutkinto Filologian tohtori
tieteellinen neuvonantaja G. S. Akhvlediani ,
S. I. Bernshtein ,
V. V. Vinogradov
Opiskelijat A. S. Gerd , O. A. Donskikh ,
L. Ya. Kostyuchuk , L. G. Panin ja
B. Ya. Sharifullin
Palkinnot ja palkinnot Kunniamerkki - 1981 Juhlavuoden mitali "Uhkeasta työstä (sotilaallisesta kunniasta). Vladimir Iljitš Leninin syntymän 100-vuotispäivän muistoksi"

Kirill Alekseevich Timofejev ( 31. maaliskuuta 1914 , Batumi , Kutaisin maakunta  - 25. syyskuuta 2004 ) - Neuvostoliiton ja Venäjän kielitieteilijä , filologian tohtori (1952), Novosibirskin valtionyliopiston professori , venäläisen syntaksin teorian , sananmuodostuksen , muinaisen teorian asiantuntija kielet ja vertaileva historiallinen kielitiede .

Elämäkerta

Kirill Alekseevich Timofejev syntyi 31. maaliskuuta 1914 Batumissa , Georgiassa , joka tuolloin kuului Venäjän valtakuntaan, eläinlääkäri Aleksei Vasiljevitš Timofejevin ja hänen vaimonsa Jelena Aleksandrovnan perheeseen. Lapsuudesta lähtien hän oli uskonnollinen henkilö [1] . Hän valmistui seitsenvuotiskoulusta (1928) ja Tbilisin kemian korkeakoulusta (1932), työskenteli bibliografina ja sitten laboratorionapulaisena. Hän puhui yliopistoon pääsystä näin: " Äitini sattui sattumalta sanomalehteen ja luki sieltä, että Tbilisin yliopiston filologisen tiedekunnan venäjän kielen ja kirjallisuuden osastolle oli ilmoitettu pääsy . Sanomalehti oli vanha, ja tentti oli sinä päivänä, kun äitini luki lehden. Äiti alkoi vaatia, että menen kokeeseen. Minun on sanottava, etten todellakaan pitänyt venäjän kielestä koulussa, joten minulla ei koskaan ollut ajatustakaan ryhtyä venäjän kielen asiantuntijaksi. Mutta tottelin äitiäni ja menin. Olin täynnä muistiinpanoja ja oppikirjoja ja yritin toistaa kokeen, jonka piti tapahtua illalla. Tentti oli mielenkiintoinen. Suuri huone, seinien lähellä on pöytiä, tutkijat istuvat pöytien ääressä. Useat ihmiset. Jokaisessa pöydässä on tarkastaja. Minun piti suorittaa kaikki koulukurssin aineet. Läpäisin venäjän kielen B:llä, Georgian kielen mielestäni C:llä ja kemian B:llä. Fysiikassa tutkija pyysi minua nimeämään yhden valon etenemisen säännöistä. En voinut nimetä yhtä lakia ja sain niin upean arvosanan kaksi plus. Deuce on ymmärrettävää, mutta en silti tiedä, mikä plus on " [1] .

Vuonna 1937 hän valmistui TSU:n venäjän kielen tiedekunnasta, jossa hän opiskeli G. S. Akhvledianin johdolla . Vuonna 1940 jatko  - opinnot Moskovan valtion pedagogisessa instituutissa . S. I. Bernshteinin ohjauksessa hän puolusti väitöskirjaansa " Venäläisen verbin menneisyyden historia ".

Lokakuusta 1940 hän oli Blagoveshchenskin valtion pedagogisen instituutin apulaisprofessori ja venäjän kielen osaston johtaja . Sodan aikana hallituksen kirkkopolitiikan muutoksen jälkeen hän liittyi NLKP:hen (b) [2] . Vuosina 1945-1947 hän työskenteli Naltšikissa , vuosina 1947-1949 - jälleen Blagoveštšenskissä. Bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean kouluosaston määräyksestä hänet lähetettiin tohtorintutkintoon Neuvostoliiton tiedeakatemian Venäjän kielen instituuttiin , vuonna 1951 hän puolusti väitöskirjaansa " Infinitiiviset lauseet venäjän kielellä" (tieteellinen konsultti akateemikko V. V. Vinogradov ). 31. heinäkuuta 1953 lähtien - Neuvostoliiton tiedeakatemian kielitieteen instituutin apulaisjohtaja Leningradin osastolle , vuosina 1956-1962 - Herzen Leningradin valtion pedagogisen instituutin venäjän kielen tiedekunnan professori , samanaikaisesti - venäjän kielen professori Leningradin valtionyliopiston laitos . Osallistui nykyaikaisen venäjän kirjallisen kielen sanakirjan työhön , yhden osan toimittaja.

Syyskuusta 1962 vuoteen 1986 hän johti yleisen kielitieteen laitosta Novosibirskin valtionyliopistossa , sitten hän oli professori muinaisten kielten laitoksella. Hän piti kursseja vanhoista slaavilaisista ja antiikin kreikan kielistä , sanskritista , kieliopin historiasta vuodesta 1972 lähtien - erityiskurssin sanamuodosta. Hän luki myös erikoiskursseja "Venäjän kielen uskonnollinen sanasto", " Väjän kielen kreisismi ", "Kieliopin opetukset Venäjällä", "Kreikan ja latinan kielet vertailevassa historiallisessa valaistuksessa", "Historiallisia kommentteja Venäjän kielen ilmiöistä". Moderni venäjän kieli” jne. 1990-luvulla hän johti seminaarin Uuden testamentin kreikkalaisesta tekstistä [1] . 17 vuoden ajan hän opetti venäjää Novosibirskin valtionyliopiston fysiikan ja matematiikan koulussa , Novosibirskin kouluissa nro 130, 162 ja 204, Ortodoksisessa Gymnasiumissa; kehitetty alkuperäisiä tekniikoita [3] . Viime vuosina hän työskenteli katolisissa ja luterilaisissa teologisissa seminaareissa [4] .

Yli 100 tieteellisen julkaisun kirjoittaja. Hän oli kiinnostunut pyhän musiikin levyjen keräämisestä [3] .

Vaimo - kielitieteilijä Elena Bagratovna Topuridze (vuodesta 1939); tyttäret Natalya (s. 1950) on historioitsija ja Maria (s. 1953) on matemaatikko. Vävy on kielitieteilijä L. G. Panin [4] .

Pääteokset

Palkinnot

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 ”Opettaminen kiehtoo minua eniten...” (professori K. A. Timofejevin haastattelu) . Haettu 5. kesäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 16. tammikuuta 2020.
  2. ↑ Eranova I. Patriarkan kevät Arkistokopio 5.6.2020 Wayback Machinessa
  3. ↑ 1 2 Frolova G. Venäläisen kirjallisuuden kuningas Arkistokopio 20. heinäkuuta 2017 Wayback Machinessa
  4. ↑ 1 2 "Minua on onniteltu vuosipäiväni johdosta jo kuukauden ajan" . Haettu 4. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 5. heinäkuuta 2020.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen