Hiljainen (joki, virtaa Laatokajärveen)

Hiljainen
Hiljainen lähellä Brigadnoen kylää
Ominaista
Pituus 6 km
vesistö
Lähde Vuoksa
 •  Koordinaatit 61°03′44″ s. sh. 30°04′10″ tuumaa e.
suuhun Laatokan järvi
 •  Koordinaatit 61°05′39″ s. sh. 30°04′12 tuumaa. e.
Sijainti
vesijärjestelmä Laatoka  → Neva  → Itämeri
Maa
Alue Leningradin alue
Alue Priozerskyn alueella

Hiljainen eli Pärnu (ennen nimeämistä - Fin. Pärnäjoki ) - joki Karjalan kannaksella , Leningradin alueen Priozerskyn alueella , Vuoksan pohjoishaara , kuuluu Laatokan altaaseen . Lähde on Sennoye-järvi (osa Vuoksa -järveä ), suu on Laatokajärvi .

Kuvaus

Joki saa alkunsa Sennoy-järven itäosasta, umpeenkasvusta ruokolahdetta. Väylä on kapea, mutkainen ja kivinen, Sortavalan valtatien ( A129 ) risteyksen jälkeen se levenee, virtaus hidastuu. Se virtaa Laatokaan kahtena kanavana, joista oikea on syvempi. Joella on 2. vaikeusluokan kynnys ( katamaraaneille  - 1. vaikeusluokka). Joella on asutus Brigadnoe [1] .

Pituus on noin 6 km.

Historiallista tietoa

Ennen kuin Vuoksan vedet purskasivat Laatokaan Suhodolskoje-järven kautta vuonna 1818, se oli paljon täyteläisempi, koska se yhdessä Vuoksa -joen kanssa virtasi Laatokaan koko järvijärjestelmän ja oli tärkeä puolustuslinja. Priozerskin linnoituksen laitamilla .

Joen rannoilla on säilynyt 1740 -luvulla rakennettujen linnoitusten jäänteitä . Pietari I :n suunnitelman mukaan . Joen oikealla rannalla sijaitsevan nelikulmaisen reduutin modernisoi keväällä 1791 A. V. Suvorov , joten se tunnetaan myös nimellä Suvorovsky. Pärn redoubt oli pieni nelikulmainen linnoitus, jonka sivut olivat lähes yhtä suuret ja joiden kokonaispituus oli jopa 40 m. Vallin korkeus on 3,5 m, paksuus 1,5 m. Redout oli aseistettu useilla tykeillä ja sitä puolustettiin kahdella tai kolme joukkoa sotilaita.

Pärnun vastarannalla oli vielä neljä suurta reduttia. Venäjän-Ruotsin sodan 1808–1809 jälkeen Pärnin redoutit menettivät taisteluarvonsa rajan etäisyyden vuoksi.

Se sai nykyaikaisen ilmeensä Losevskaja-kanavan (1857) muodostumisen jälkeen ja oli vieläkin matalampi. Joki on 1900-luvun puolivälistä lähtien houkutellut vesituristeja viehättävänä vesireittinä.

Topografiset kartat

Muistiinpanot

  1. Vuoksa-järjestelmän joet.  // Water Encyclopedia - Leningradin alue. Arkistoitu alkuperäisestä 18. syyskuuta 2001.