Kysymys Ukrainan liittymisestä EurAsEC -tulliliittoon (EAEU) on ollut taloudellisten ja sosiopoliittisten spekulaatioiden kohteena sekä Ukrainassa että sen ulkopuolella tulliliiton perustamisesta vuonna 2010 lähtien . Ukraina sijaitsee kahden tulliliiton jäsenen (Venäjä ja Valko-Venäjä) rajojen välittömässä läheisyydessä ja sillä on pitkäaikaiset kauppa- ja taloudelliset siteet niihin. Ukrainaa pidettiin yhtenä luonnollisista ehdokkaista tulliliittoon (CU) liittymiseen. ). Tästä huolimatta Ukrainan poliittinen eliitti vallitsi yksimielisyyden CU-jäsenyyden hylkäämisestä ja tarpeesta integroitua Euroopan unioniin ja liittyä vapaakauppa-alueeseen (FTA) [1] [2] . Poliittisten keskustelujen aikana Ukrainan integraation eri vektorien varsinaiset taloudelliset näkökohdat jäivät taustalle [3] . Tilannetta pahensivat Ukrainan eri osien asukkaiden perinteisesti erilaiset etnokulttuuriset mieltymykset [4] .
Vuosien 2013–2014 poliittisen kriisin, Ukrainan ja Euroopan unionin välisen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen sekä Ukrainan ja Venäjän suhteiden jyrkän kärjistymisen jälkeen kysymys Ukrainan liittymisestä EurAsEC-tulliliittoon on menettänyt merkityksensä.
Itsenäisyyshetkestä lähtien kaikki Ukrainan johtajat kulkivat poliittista kurssia kohti lähentymistä Euroopan unioniin huolimatta siitä, että suurin osa maan ulkomaankaupan operaatioista tehtiin IVY-maiden kanssa. Vuonna 2013 Ukrainan johto hylkäsi jälleen ehdotuksen tulliliiton täysjäsenyydestä, ja Venäjän federaation johto piti Ukrainan ja tulliliiton yhteistyömallia 3 + 1 -kumppanuuden puitteissa mahdottomana hyväksyä. ja kieltäytyi Ukrainalta valikoivasta etuuskohteesta kaupassa tulliliiton kanssa.
Sosiaali- ja konservatiivisen politiikan keskuksen politologien mukaan liittyminen Ukrainan CU:hen voisi hyödyttää ensisijaisesti korkean teknologian teollisuutta (ensisijaisesti lentokoneiden valmistusta) ja maataloussektoria sekä todellista mahdollisuutta alentaa Venäjän energiaresurssien hintoja [ 5] [6] .
Yleisten käsitysten lisäksi maan tulliliittoon liittymisen eduista ja hyödyistä vapaakauppasopimukseen verrattuna, makrotalouden kehitys 2005–2012 ei selvästikään suosinut jälkimmäistä. Vapaakauppa-alue on hyvin heterogeeninen kokonaisuus, jolla on edelleen vaikeuksia useiden Etelä- ja Itä-Euroopan syrjäisten maiden rahoituksellisessa, taloudellisessa ja poliittisessa yhdentymisessä. Toisin kuin CU-maissa, joiden taloudet kasvoivat dynaamisesti kotimaisen kysynnän kasvun seurauksena, EU:n talouden kasvuvauhti oli alhainen ja vähitellen tyrehtyi. Samaan aikaan monet blokin jäsenet ovat pitkäaikaisessa taantumassa ja kärsivät vaikeuksista massatyöttömyyden kanssa.
| BKT:n kasvu, % edelliseen. vuosi | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2005-2012 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Euroalue | 1.7 | 3.2 | 3.0 | 0.4 | −4.4 | 2.0 | 1.4 | −0,6 | — | 6.7 |
| Euroopan unioni | 2.1 | 3.3 | 3.2 | 0.3 | −4.3 | 2.1 | 1.6 | −0.3 | — | 8.1 |
| Kazakstan | 9.7 | 10.7 | 8.9 | 3.2 | 1.2 | 7.3 | 7.5 | 5.5 | 5.1 [7] | 68.1 |
| Venäjä | 6.4 | 7.7 | 8.1 | 5.6 | −7.9 | 4.5 | 4.3 | 3.4 | 1.4 | 35.8 |
| Valko-Venäjä | 9.4 | 10.0 | 8.6 | 10.2 | 0.2 | 7.7 | 5.5 | 1.5 | 1.1 | 66.4 |
| Ukraina | 2.7 | 7.3 | 8.1 | 2.1 | −14.8 | 4.1 | 5.2 | 0.2 | −1.2 | 13.7 |