| Irene Fren | |
|---|---|
| fr. Irene Frain | |
| Nimi syntyessään | Le Pohon |
| Syntymäaika | 22. toukokuuta 1950 (72-vuotias) |
| Syntymäpaikka | Lorient , Ranska |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija , toimittaja , professori |
| Teosten kieli | Ranskan kieli |
| Palkinnot | Brittany-palkinto [d] ( 2014 ) |
| irenefrain.com ( ranska) | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Irene Frein ( fr. Irène Frain , syntyperäinen fr. Le Pohon , syntynyt 22. toukokuuta 1950 , Lorient , Bretagne , Ranska ) on ranskalainen kirjailija.
Syntyi muinaisessa Lorientin satamassa, jonka ranskalainen East India Company perusti 1700-luvulla . Perheessä oli viisi lasta. Hänen isänsä kävi läpi saksalaisen vankeuden, työskenteli opettajana, äiti työskenteli ompelijana. Kirjoittaja on muokannut kotimaansa Bretagnen kulttuuria lähes maalaisympäristössä, joka oli täynnä puutetta. Kirjoittaja puhui myöhemmin lapsuudestaan Bretagnen kirjoissa Rakkauden rannikko (2001) ja House at the Spring (2000).
Vuonna 1969 Irene meni naimisiin ja sai tyttären. Vuodesta 1972 vuoteen 1977 hän opiskeli klassista kirjallisuutta (ranska, latina, kreikka) lukiossa Lagny-sur-Marnessa ja Champigny-sur-Marnessa . Vuosina 1975-1981 Irene opetti latinaa ja latinalaista kirjallisuutta Sorbonnessa Pariisissa .
Vuonna 1979 Irene Frein debytoi historiallisen teoksen brittiläisen merenkulun kultakaudesta, Kun bretonit asuttivat meret.
Hän omisti ensimmäisen romaaninsa 1700-luvun bretonilaiselle navigaattorille René Madekille (Magnat, 1982). Tämä romaani oli menestys ja muokkasi kirjoitusta: juonen merkitys, joskus kuiva ja joskus kirkas, kyky saada lukija myötätuntoiseksi hahmoihin, annos huumoria ja elävää mielikuvitusta. Irene Fresnen romaaneissa on kaksi syvää virtausta, jotka usein leikkaavat toisiaan: kiinnostus naisten asemaan liittyviin kysymyksiin ja mieltymys itään.
Useita hänen romaanejaan ja historiakirjojaan on käännetty venäjäksi.