| Gennadi Vasilievich Frolov | |
|---|---|
| Syntymäaika | 31. tammikuuta 1947 (75-vuotiaana) |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 3. toukokuuta 2021 |
| Kuoleman paikka | Moskova , Venäjä |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | kirjailija , runoilija |
| Teosten kieli | Venäjän kieli |
Gennadi Vasilyevich Frolov ( 31. tammikuuta 1947 , Kursk - 3. toukokuuta 2021 , Moskova ) on venäläinen runoilija ja kääntäjä .
Tuleva kirjailija vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Orelissa , jonne hänen vanhempansa muuttivat Kurskista 1950-luvun alussa. Vuonna 1971 hän valmistui A. M. Gorkin nimestä kirjallisuusinstituutista , opiskeli Nikolai Rubtsovin , Juri Kuznetsovin johdolla . Oli jälkimmäisen läheinen ystävä. Valmistuttuaan hän asuu Moskovassa .
Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1987 . Hän työskenteli kustantamoissa " Sovremennik ", " Sovet Writer ", Moskovan kirjallisissa aikakauslehdissä. Imperial Palestiinan Societyn jäsen vuodesta 2007 .
Ensimmäiset runot julkaistiin vuonna 1965 Orlovsky Komsomolets -lehdessä. Seuraavina vuosina runoja julkaistiin lehdissä " Nuoret ", " Uusi maailma ", " Meidän nykyaika ", " Rajat ", " Me ", Moskovan "runouden päivän" numeroissa sekä erilaisissa almanakoissa ja kokoelmissa. .
Tunnetaan kääntäjänä Neuvostoliiton kansojen kielistä . Hänen käännöksensä olivat Bosi Sangadzhievan , Albert Vanejevin, Vasily Lebedevin , Yanko Yesenskyn ja muiden kirjoja.
Gennadi Frolov kuuluu venäläisten runoilijoiden sukupolveen, joka syntyi pian Suuren isänmaallisen sodan jälkeen . Lapsuus ja nuoruus, joka kului vanhassa venäläisessä kaupungissa, luonto, jota ei ole vielä tapettu, nopea Oka , nielee korkealla taivaalla, kova, puolinälkäinen elämä "kuten kaikki muutkin". Kaikki tämä näkyi jo varhaisissa säkeissä.
Gennadi Frolovin runollisella sanalla ei ole vain hienovaraisuutta ja huomiota yksityiskohtiin - selkeä ja samalla epävakaa linja, jonka avulla voit tuntea kohteen ja sitä ympäröivän ilman. Runoilijan tapa määritettiin ilman hänen maanmiestensä - Fet , Bunin - vaikutusta .
Runoilijan viimeiset säkeet puhuvat eliniän lyhyyden ymmärtämisestä, niille on ominaista epämääräiset, ristiriitaiset, mutta intensiiviset luovien jännitteiden etsinnät, murtumiset, käännökset [1] .