Jacinto, Emilio

Emilio Jacinto

Emilio Jacinto filippiiniläisessä postimerkissä. 1963
Syntymäaika 15. joulukuuta 1875( 1875-12-15 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 16. huhtikuuta 1899( 16.4.1899 ) (23-vuotias)
Kuoleman paikka
Maa
Ammatti kirjailija
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Emilio Jacinto ja Dizon ( espanja  Emilio Jacinto y Dizon ; 15. joulukuuta 1875 , Tondo , Manila , Filippiinien kenraalikapteeni  - 16. huhtikuuta 1899 , Mahaihai , Lagunan maakunta , ensimmäinen Filippiinien tasavalta ) - filippiiniläinen vallankumouksellinen , radikaalin demokratian ideologi Filippiinien kansallisessa vapautusliikkeessä. Aktiivinen osallistuja Filippiinien vallankumoukseen 1896-1898. Yksi korkea-arvoisista upseereista on kapinallisjoukkojen komentaja Lagunan maakunnassa. Kenraali . runoilija . Filippiinien kansallissankari.

Elämäkerta

Köyhän miehen poika. Hän valmistui San Juan de Letránin korkeakoulusta taiteiden kandidaatin tutkinnosta. Hän puhui sujuvasti espanjaa ja tagalogia. Myöhemmin hän opiskeli lakia Santo Tomasin yliopistossa Manilassa .

Vuonna 1894 hän kuitenkin jäi kesken ja liittyi 19-vuotiaana Katipunaniin , salaiseen organisaatioon, joka puolusti Filippiinien itsenäisyyttä Espanjan siirtomaahallituksesta. Vuonna 1895 - sihteeri, Katipunan Unionin korkeimman neuvoston jäsen . Vuonna 1896 hän toimi liiton julkaiseman Kalayaan-sanomalehden ("Vapaus") toimittaja.

Vallankumouksen kehityksen aikana Jacinto oli kapinallisjoukkojen komentaja Lagunan maakunnassa. Ensimmäisen Filippiinien tasavallan luomisen aikana sitä pidettiin "vallankumouksen aivoina".

Andresin teloituksen jälkeen Bonifacio jatkoi Katipunanien taistelua.

Kuollut malariaan .

Luovuus

"Primer" ja "Manifesto" - Katipunanin tärkeimpien poliittisten asiakirjojen sekä useiden artikkeleiden, vetoomusten, poliittisten ja sosiaalisten esseiden kirjoittaja.

Teoksissaan, jotka on kirjoitettu aforismin , kuvaannollisen yhteisen kielen muodossa, Jacinto saarnasi utopistisia ajatuksia yleismaailmallisesta tasa-arvosta; kielsi väkivallalla ja petoksella hankitun vaurauden, vaati itsensä uhrautumiseen ihmisten vapauttamisen nimissä köyhyydestä, sorrosta ja henkisestä orjuudesta.

Kirjallisuus