Lachenman, Hellmuth
| Helmut Lachenman | |
|---|---|
| Saksan kieli Helmut Lachenmann | |
| perustiedot | |
| Nimi syntyessään | Saksan kieli Helmut Friedrich Lachenmann [4] |
| Syntymäaika | 27. marraskuuta 1935 [1] [2] [3] […] (86-vuotias) |
| Syntymäpaikka | |
| Maa | |
| Ammatit | säveltäjä , musiikkipedagogi |
| Genret | ooppera |
| Tarrat | ECM Records |
| Palkinnot |
Ernst von Siemens Award (1997) BBVA Foundation Frontiers of Knowledge Awards (2010) |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Helmut Lachenmann ( saksa: Helmut Lachenmann ; syntynyt 27. marraskuuta 1935 , Stuttgart ) on saksalainen säveltäjä , "instrumentaalisen konkreettisen musiikin" luoja, opettaja.
Elämäkerta
Helmut Lachenmann syntyi Stuttgartissa. Toisen maailmansodan lopusta (11-vuotiaana) hän lauloi paikallisessa kirkon kuorossa. Vuosina 1955–1958 hän opiskeli Stuttgartin korkeakoulussa pianonsoittoa ( Jurgen Uhden johdolla ) ja sävellystä ( johann Nepomuk Davidin johdolla ). Vuosina 1958-1960 Lachenman oli italialaisen säveltäjän Luigi Nonon ensimmäinen yksityinen opiskelija Venetsiassa . Vuonna 1965 Lachenman työskenteli Gentin yliopiston elektronisen musiikin studiossa säveltäen osan ainoasta elektronisesta kappaleesta Szenario. Myöhemmin hän keskittyi yksinomaan instrumentaalimusiikin säveltämiseen.
Vuosien mittaan Lachenmann opetti Hannover School of Musicissa , Stuttgart School of Musicissa ja Harvardin yliopistossa . Hänen opiskelijoistaan erityisesti Elena Katz-Chernin .
Estetiikka ja luova konsepti
Lachenman kutsui luovaa menetelmäään "instrumentaalista konkreettista musiikkia". Tällä nimellä säveltäjä tarkoittaa, että koko äänimaailman kattava musiikillinen kieli saadaan instrumentaalimusiikissa saataville epäperinteisten soittomenetelmien kautta. Kaikki tämä on säveltäjän mukaan musiikkia, jossa äänitapahtumat valitaan ja sovitetaan siten, että niiden poimiminen soittimista on vähintään yhtä tärkeää kuin lopputulos.
Sävellykset
- 1956 - Fünf Variationen über ein Thema von Franz Schubert pianolle
- 1959 - Matkamuisto orkesterille (6 huilua [kaikki + piccolo], 6 klarinettia [kaikki + E-klarinetti, bassoklarinetti], piano, ksylorimba, 11 alttoviulua, 8 selliä, 8 kontrabassoa) ja äänitteitä
- 1961-62 - Echo Andante pianolle
- 1963 Wiegenmusik pianolle
- 1965 - Jousitrio viululle, alttoviululle ja sellolle
- 1965-66 - Intérieur I rummuille
- 1966-67, toinen painos 1968 - Triofluido klarinetille, alttoviululle ja lyömäsoittimille
- 1966-68, toinen painos 1990 - Nocturne (Musik für Julia) sellolle ja pienelle orkesterille (2 huilua [jokainen + piccolo], trumpetti, harppu, timpanit, 3 lyömäsoitinta, 19 kieliä)
- 1967, toinen painos 1990, kolmas painos 1993 - Consolation I (teksti Ernst Toller) 12 sekaäänelle ja 4 lyömäsoittajalle (sisällytetty myös Les Consolationsiin)
- 1968 - Consolation II (teksti Wessobrunner Gebetistä [9. vuosisadan saksalainen rukous (nykysaksankielinen käännös)]) 16 sekaäänelle (sisällytetty myös Les Consolationsiin)
- 1968 - temA (laulu) mezzosopraanolle, huilulle ja sellolle
- 1968-69, toinen painos 1994 - Ilma, lyömäsoittimet, 2 ad libitum -soittajaa ja orkesteri (78 pelaajaa)
- 1969-70 - sellon painos
- 1970 - Dal niente (Intérieur III) klarinetille
- 1970, toinen painos 1988 - Guero pianolle
- 1970-71 - Kontrakadenz, 4 nokkahuilua, 4 ad libitum -soitinta (kaikki 2 + radio) ja orkesteri (88 pelaajaa),
- 1971-72, toinen painos 1978, kolmas painos 1988 - Gran Torso jousikvartetille
- 1972 - Klangschatten - mein Saitenspiel 3 pianolle ja 48 kielelle
- 1974-75 - Fassade 8 pelaajalle ja orkesterille (94 pelaajaa), nauha, 1973, tarkistettu 1987
- 1974-75 - Schwankungen am Rand orkesterille (4 trumpettia, 4 pasuunaa, 2 sähkökitaraa, 2 pianoa, 4 ukkoslehteä [2 pelaajaa], 4 viulua [salin ympärillä], 2 alttoviulua [salin ympärillä], 28 kieliä), 6 nauhat
- 1975-76, toinen painos 1982 - Accanto klarinetille, orkesterille ja äänitykselle
- 1977 - Salut für Caudwell (soittimet puhuvat myös Christopher Caudwellin ja Friedrich Nietzschen tekstejä) kahdelle kitaralle (cordaturilla)
- 1977-78 - Les Consolations (tekstit Hans Christian Andersen [käännös Drömersche Verlangsanstaltista], Ernst Toller, Wessobrunner Gebet), 16 sekaääntä, suuri orkesteri (76 pelaajaa), 6 nauhaa, (sisältää Consolation I, Consolation II)
- 1979-80 - Tanzsuite mit Deutschlandlied vahvistetulle jousikvartetille ja suurelle orkesterille (74 pelaajaa)
- 1980 - Ein Kinderspiel (7 pientä kappaletta) pianolle
- 1981-83 - Huuliharppu tuuballe ja suurelle orkesterille (91 pelaajaa)
- 1982-84 - Mouvement (- vor der Erstarrung), 3 ad libitum -soittajaa, yhtye (huilu [+ piccolo], alttohuilu [+ piccolo], 2 klarinettia [molemmat + bassoklarinetti], bassoklarinetti, 2 trumpettia, 2 alttoviulua, 2 selliä, kontrabassoa, timpaneja, 2 xylorimbaa)
- 1984-85, toinen painos 1986 - Ausklang pianolle ja suurelle orkesterille (80 pelaajaa)
- 1985 - Dritte Stimme zu JS Bachs zweistimmiger Keksintö d-moll BWV 775, mikä tahansa 2-3 homogeenista instrumenttia
- 1985-87 - Staub, suuri orkesteri (72-73 pelaajaa)
- 1986 - Toccatina (opinto) viulusoololle
- 1986-88, toinen painos 1989 - Allegro sostenuto klarinetille (+ bassoklarinetti), sellolle ja pianolle
- 1988-89 - Tableau, suuri orkesteri (89 pelaajaa)
- 1989 - Toinen jousikvartetto "Reigen seliger Geister"
- 1991-92 - '…zwei Gefühle…', Musik mit Leonardo (muistoksi Luigi Nono, Leonardo da Vincin sanoituksiin [kääntäjä Kurt Gerstenberg]; useimmat muusikot puhuvat myös Friedrich Nietzschen tekstiä), 1-2 kaiutinta, pieni orkesteri (22 pelaajaa), (sisältyy myös Das Mädchen mit den Schwefelhölzerniin)
- 1990-96, toinen painos 1999 - Pikku tulitikkutyttö (Das Mädchen mit den Schwefelhölzern), ooppera, libretto Hans Christian Andersenin teksteistä [käännökset Drömersche Verlangsanstaltista, Eva-Maria Blühm], Leonardo da Vinci, Gudrun Friedrich Enss Nietzsche), 2 sopraanoa, 1-4 kaiutinta, 16 sekaääntä, sho, 2 pianoa, suuri orkesteri (97 soittajaa), 6 nauhaa, (sisältää "…zwei Gefühle…", Musik mit Leonardo)
- 1997-98, toinen painos 2000 - Serynade pianolle
- 1997-99, toinen painos 2002 - NUN (teksti Kitaro Nishida [kääntäjä Peter Pörtner]), 8 miesääntä, huilu (+ bassohuilu), pasuuna, suuri orkesteri (74 pelaajaa)
- 2000 - Sakura (muunnelmia japanilaisesta kansanlaulusta) saksofonille, pianolle ja lyömäsoittimille
- 2000-01, toinen painos 2002 - Kolmas jousikvartetto 'Grido', jousikvartetto, (myös versio nimellä Double [Grido II], 48 kieliä)
- 2002-03, toinen painos 2004 - Schreiben suurelle orkesterille (69 pelaajaa)
- 2004 - Double (Grido II) 48 kielelle (versio kolmannesta jousikvartetista "Grido")
- 2004-05 - Concertini pienelle orkesterille (8 puhallin, 5 vaski, harppu, kitara, piano, 2 lyömäsoitinta, 7 kieliä)
- 2007-08 - Got Lost ... musiikkia äänelle ja pianolle. Friedrich Nietzschen ja Fernando Pessoan sanoihin, 26 min.
- 2008 - Berliner Kirschblüten, sovitus variaatioilla japanilaiseen kansanlauluun alttosaksofonille, pianolle ja lyömäsoittimille - jatkoa Sakura-Variationenille japanilaiseen kansanlauluun "Sakura", viereinen teos
- 2010-2011 - Konsertto 8 käyrätorvelle ja orkesterille Musica Viva Munichille
Artikkelit, kirjat, haastattelut
- Lachenmann, Helmut. "Struktur und Musikantik" // Nova Giulianiad 6, no. 85 ([viittaus tarvitaan]), 92ff.
- Lachenmann, Helmut. Klangtypen der neuen Musik. // Zeitschrift für Musiktheorie, i (1970), 21-30.
- Lachenmann, Helmut. ""Fortschritt"? (Irrtum ausgeschlossen 'nicht Foxtrott'?)" // Musik-Konzepte, no.100 (1998), 56.
- Lachenmann, Helmut. "Begingungen des Materials." Ferienkurse 78. Mainz: Schott, 1978, s. 93-110.
- Lachenmann, Helmut. "Dialektischer Strukturalismus, Ästhetik und Komposition: Zur Aktualität der Darmstädter Ferienkursarbeit."[lainaus tarvitaan], 23-32. Mainz: Schott, 1978.
- Lachenmann H. Zur Problematik des musikalischen Strukturdenkens // Musikkultur in der Bundesrepublik Deutschland. - Kassel: Gustav Boss Verlag, 1994 (saksaksi ja venäjäksi)
- Lachenmann, Helmut. Musik als existentielle Erfahrung: Schriften 1966-1995. Toimittaja Josef Hausler. Mainz: Breitkopf und Härtel, 1996
Muistiinpanot
- ↑ Helmut Lachenmann // Berliinin taideakatemia - 1696.
- ↑ Helmut Friedrich Lachenmann // Brockhaus Encyclopedia (saksa) / Hrsg.: Bibliographisches Institut & FA Brockhaus , Wissen Media Verlag
- ↑ Helmut Lachenmann // Musicalics (fr.)
- ↑ https://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb13896236t
Kirjallisuus
venäjäksi
- Koliko N. Helmut Lachenmannin sävellys: Esteettinen tekniikka. Diss. … cand. väittää. - M., 2002.
- Koliko N. Helmut Lachenmannin musiikillisen soundin estetiikka ja typologia. Luento modernin harmonian kurssista. - M .: RAM im. Gnesinykh, 2002.
- Petrov V. O. H. Lachenmannin "Salute to Caudwell" kahdelle kitaralle esimerkkinä instrumentaalikappaleesta, jossa on sana // Klassinen kitara: moderni esitys ja opetus: Viidennen kansainvälisen tieteellisen ja käytännön konferenssin tiivistelmät. / Ed.-stat. V. R. Ganeev. - Tambov: Kustantaja Pershina R.V., 2010. S. 8-11.
vierailla kielillä
- Cavalotti P. Differenzen: poststrukturalistische Aspekte in der Musik der 1980er Jahre am Beispiel von Helmut Lachenmann, Brian Ferneyhough ja Gérard Grisey. Schliengen: painos Argus, 2006
 Temaattiset sivustot | ||||
|---|---|---|---|---|
| Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
| ||||