| Jan Chesla | |
|---|---|
| Jan Iesla | |
| Aliakset | Boranchansky |
| Syntymäaika | 16. joulukuuta 1840 |
| Syntymäpaikka |
|
| Kuolinpäivämäärä | 11. lokakuuta 1915 (74-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | kirjailija |
| Teosten kieli | Ylä-Lusatian |
Jan Chesla , oikea nimi - Gandrik-Chesla , salanimi - Boranchansky ( V.-Lud. Jan Ćěsla, Jan Handrik-ěsla, Borančanski , 16. joulukuuta 1840 , Nowe Boranetsyn kylä , Lusatia , Saksa - 1. lokakuuta 915 , Itävalta-Unkari ) on lääkäri, lääketieteen tohtori, serbolussialainen runoilija ja kääntäjä.
Hän syntyi 16. joulukuuta 1840 köyhään talonpoikaperheeseen Nowe Boranetsyn serbikylässä Luzhitsassa. Vuodesta 1846 vuoteen 1849 hän opiskeli yläkoulussa Radvorissa , sitten Budyshynin koulussa , jonka hän valmistui vuonna 1854, ja siirtyi pedagogiseen kouluun samana vuonna. Vuonna 1855 hän meni opiskelemaan Prahaan , jossa hän siirtyi Lesser Town Gymnasiumiin ja Lusatian Seminaariin , josta hän valmistui vuonna 1862. Hän julkaisi ensimmäiset runolliset kokeilunsa Michal Leshavan kustantaman käsinkirjoitetun kuvitetun lehden "Serb" sivuilla . Sitten hän tuli Charles Universityn lääketieteelliseen tiedekuntaan . Kaarlen yliopiston opiskelijana hän tapasi Piotr Duchmanin ja Jan Purkynen , jotka inspiroivat häntä kirjoittamaan. Hän oli jäsenenä Serbovka Serbovka - opiskelijaveljestössä . Vuonna 1873 hän liittyi Serbian Lusatian kulttuuri- ja koulutusjärjestöön " Matitsa Serbian ". Vuonna 1879 hän työskenteli lääkärinä yhdessä Prahan sairaaloista, sitten kuolemaansa saakka vuonna 1915 lääkärinä Tšekin Neveklovin kaupungissa.
Oli Michal Gandrik-Ceslan vanhempi veli .
Ensimmäiset runolliset teokset alkoivat julkaista vuodesta 1861 käsinkirjoitetun kuvitetun "Serb" -sanomalehden sivuilla, joita julkaisivat Prahassa opiskelevat serbi-lusatian opiskelijat. Hänen kirjalliseen työhönsä vaikutti serbalusatialainen runoilija Gandriy Zeyler . Vuodesta 1862 lähtien hän alkoi julkaista runollisia teoksiaan tšekkiläisissä kirjallisissa lehdissä Lumír ja Hlas sekä serbialaisessa lusatalaisessa kirjallisuuslehdessä Łužičan, jossa suurin osa hänen teoksistaan julkaistiin. Hän oli yksi tämän lehden aktiivisimmista kirjoittajista. Hän käytti salanimeä "Boranchansky" kotikylänsä nimestä.
Prahassa asuessaan hän oli mukana kääntämässä tšekkiläistä kirjallisuutta. Vuonna 1862 hän käänsi Vaclav Klitsperan draaman "Rogovin Shtyrirogach" (Rohowin Štyrirohač) , joka esitettiin 2. lokakuuta 1862 Budishinsky-teatterin näyttämöllä ja josta tuli ensimmäinen ylä-lusatian kielellä esitetty näytelmä [1] [2] . Vuonna 1862 hän käänsi Bozena Nemtsovan kirjan "Wowka" ylälusatsiaksi. Vuonna 1868 hän julkaisi romanttisen runon "Kral Přibysław" (Kuningas Przybyslaw), jossa hän kuvaili Lusatian serbien taistelua kansallisesta itsenäisyydestä germaanisia heimoja vastaan.