Friedrich Spitta | |
---|---|
Friedrich Spitta | |
Nimi syntyessään | Saksan kieli Friedrich Adolf Wilhelm Spitta |
Ammatti | Teologi |
Syntymäaika | 10. tammikuuta 1852 [1] |
Syntymäpaikka | Wittingen , Saksa |
Kuolinpäivämäärä | 7. kesäkuuta 1924 [2] (72-vuotias) |
Kuoleman paikka | Göttingen , Saksa |
Kansallisuus | Saksan kieli |
Maa | |
perinne/koulu | Protestanttisuus |
Tärkeimmät kiinnostuksen kohteet | Käytännön teologia , liturgia , hymnologia |
Lapset | Heinrich Spitta |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Friedrich Spitta (11. tammikuuta 1852, Wittingen, Hannover - 7. kesäkuuta 1924, Göttingen) - saksalainen protestanttinen teologi, opettaja, hengellinen kirjailija. Hän oli henkisen runoilijan Carl Philipp Spittan poika ja musiikkitieteilijä Philipp Spittan veli .
Hän sai teologisen koulutuksensa Göttingenin ja Erlangenin yliopistoissa. Vuonna 1879 hänet vihittiin pastoriksi, kaksi vuotta myöhemmin hän sai seurakunnan Ylä-Kasselissa ja teologian yksityishenkilön aseman Bonnin Friedrich-Wilhelm-yliopistossa. Professorin arvonimen saatuaan hän otti vuonna 1887 Strasbourgin yliopiston Uuden testamentin ja käytännön teologian johtajan ja ryhtyi myös siinä saarnaajaksi. Vuonna 1896 hän perusti julkaisun Monatsschrift für Gottesdienst und kirchliche Kunst . Lukuvuonna 1901/1902 hän oli Strasbourgin yliopiston rehtori. Vuonna 1918 hän siirtyi Göttingenin yliopiston käytännön teologian tiedekuntaan.
Spittan teologiset kiinnostuksen kohteet liittyivät erilaisiin aiheisiin, mukaan lukien käytännön teologia, liturgia ja hymnologia. Tärkeimmät teokset: Der Brief des Julius Africanus an Aristides (Galle, 1877); "Der zweite Brief des Petrus und der Brief des Judas" (1885); "Die Offenbarung des Johannes" (1889); "Die Apostelgeschichte, ihre Quellen und deren geschichtlicher Wert" (1891); "Zur Geschichte und Litteratur des Urchristentum" (1893-1896); saarnakokoelma (1891) ja niin edelleen.
![]() | ||||
---|---|---|---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
|