Steiger, Emil

Emil Steiger
Syntymäaika 8. helmikuuta 1908( 1908-02-08 ) [1] [2] [3]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 28. huhtikuuta 1987( 28.4.1987 ) [1] [2] [3] (79-vuotias)
Kuoleman paikka
Maa
Työpaikka
Alma mater
Palkinnot ja palkinnot Gottfried Keller -palkinto [d] ( 1962 ) Sigmund Freud -palkinto tieteellisestä proosasta ( 1966 )

Steiger, Emil (saksa: Emil Staiger) ( 8. helmikuuta 1908 , Kreuzlingen  - 28. huhtikuuta 1987 , Horgen ) oli sveitsiläinen saksantutkimuksen professori Zürichin yliopistossa .

Elämäkerta

Valmistuttuaan lukiosta Emil Steiger opiskeli aluksi teologiaa , mutta siirtyi sitten saksalaiseen ja klassiseen filologiaan. Opiskeltuaan Genevessä , Zürichissä ja Münchenissä hän väitteli Zürichissä vuonna 1932 väitöskirjalla Annette von Droste-Hülshoffin työstä. Vuodesta 1932 vuoteen 1934 hän kuului National Frontiin ( Sveitsi ), josta hän julkisesti etääntyi vuonna 1935. [5]

Vuonna 1934 hän väitteli Zürichin yliopistosta (habilitaatio) väitöskirjalla Schellingistä, Hegelistä ja Hölderlinistä, ja hänestä tuli samana vuonna saksalaisen kirjallisuuden yksityinen luennoitsija Zürichin yliopistossa . Vuonna 1943 hänet nimitettiin professoriksi. Steigerin ammatillinen merkitys perustui hänen laajalti arvostettuihin julkaisuihin Die Zeit als Einbildkraft des Dichters (1939), Poetiikan peruskäsitteisiin (1946), The Art of Interpretation (1955) ja hänen kolmiosaisiin tutkimuksiinsa Goethesta (1952–1959). .

1940-luvulla Steigeristä tuli yksi arvostetuimmista saksankielisistä kirjallisuudentutkijoista. Hän vaikutti merkittävästi siihen, että teoksen ns. immanentti tulkinta nousi tietyn ajanjakson ajan johtavaksi menetelmäksi germaanismissa tutkimuksissa (vaikka hän itse hylkäsi tämän menetelmänsä luonnehdinnan). Verrattuna ei-kirjallisiin käsitteisiin, kuten positivismi ja älyllinen historia, sosiologia tai psykoanalyysi, hän kannatti vaatimusta keskittyä itse kirjallisiin teksteihin. Mitä tulee kirjallisuustutkimukseen, "runoilijan sana, sana itse, ei mitään, mikä on jossain sen takana, ylä- tai alapuolella". Steigerin tekstipohjaisesta, herkästä tulkintamenetelmästä, jota usein kuvataan "ymmärrä, mikä meitä kiehtoo", on tullut saksalainen tavaramerkki.

Steigerin ajatteluun vaikuttaa voimakkaasti Martin Heideggerin filosofia , joka joskus vaikuttaa kielelliseen tyyliin. Erityisesti Heideggerin eksistentiaalinen aikakäsitys liitettiin Steigerin hermeneutiikkaan. Tästä henkisestä yhteenkuuluvuudesta huolimatta heidän mielipiteensä voivat jälleen olla eri mieltä yksityiskohdista. Steigerin tulkinnallinen kaksintaistelu Heideggerin kanssa Eduard Meriken runon Auf einer Lampe viimeisestä rivistä, joka ilmaisee erilaista asennetta vanitas- (muista kuolema) -aiheeseen, tuli tunnetuksi saksalaisissa erikoispiireissä. "Mutta se, mikä on kaunista sinänsä, näyttää onnelliselta", Steiger ymmärsi yksinkertaisen ulkonäön merkityksessä (videokierros), ja Heidegger ymmärsi tämän todellisena sisäisenä valaistumisena (lucet).

Hänen 11 tunnin luentonsa, jotka inspiroivat opiskelijoita kaikkialta Euroopasta sekä kirjallista yleisöä, tulivat tunnetuksi paljon Zürichin yliopiston ulkopuolella. Steiger oli myös tunnettu muinaisten ja nykykielten kääntäjä, joka käänsi Aischyloksen , Sophokleen , Euripideksen , Vergiluksen , Tasson, Polizianon ja Miltonin saksaksi. Kiistanalaisena teatteri- ja musiikkikriitikkona ja kolumnistina hän vaikutti Zürichin kulttuurielämään vuosikymmeniä.

Vuonna 1966 Steigerin puhe Zürichissä Zürichin kirjallisuuspalkintoseremoniassa aiheutti kiistaa kirjallisissa piireissä. [6] . Puheessaan "Kirjallisuus ja yleisö" Steiger ilmaisi terävän kritiikin nykyaikaista kirjallisuutta kohtaan, jota erityisesti Max Frisch yhdessä muiden kirjallisuudentutkijoiden kanssa hyökkäsi julkisesti häntä vastaan . Tämä skandaali heitti varjon Steigerin maineelle ja vähitellen hänen maineensa hiipui. Hänen uraauurtavia saavutuksiaan unohdettiin yhä enemmän, vaikka hänen oppilaidensa keskuudessa esiintyi joitain tunnettuja nimiä:

Peter Sondi

Peter von Matt (seuraaja vuonna 1976)

Bernhard Böschenstein

Carl Pestalozzi

Beda Allemann

Herman Burger

Adolf Muschg

Hans Staub

Jürg Amann

Elizabeth Endres

Gottlieb F. Hoepley

Mario Andreotti

Emil Steigerin 100-vuotisjuhlan kunniaksi Zürichin keskuskirjastossa oli 5.2.-29.5.2008 näyttely "Paljon ihailtu ja paljon moiti - germanisti Emil Steiger (1908-1987)". Emil Steigerin kirjallinen perintö on myös Zürichin keskuskirjastossa .

Palkinnot

Julkaisut

Kirjallisuus

nettilinkit

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 Emil Staiger // Brockhaus Encyclopedia  (saksa) / Hrsg.: Bibliographisches Institut & FA Brockhaus , Wissen Media Verlag
  2. ↑ 1 2 Emil Staiger // Babelio  (fr.) - 2007.
  3. ↑ 1 2 Kuvataidearkisto - 2003.
  4. ↑ Saksan kansalliskirjasto , Berliinin osavaltion kirjasto , Baijerin osavaltion kirjasto , Itävallan kansalliskirjaston tietue #118752588 // General Regulatory Control (GND) - 2012-2016.
  5. ↑ Joachim Rickes (Hrsg.): Bewundert viel und viel gescholten. Germanisti Emil Staiger (1908-1987) . Würzburg 2009, S. 13ff.
  6. ↑ "In welchen Kreisen verkehren sie?" Emil Staigers berühmt-berüchtigte Rede von 1966 als Tondokument Arkistoitu 14. joulukuuta 2011 Wayback Machinessa , NZZ Onlinessa , 10. kesäkuuta 2008, abgerufen 4. tammikuuta 2012.
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat