Stumpp, Carl

Karl Stumpp ( 12. toukokuuta 1896 Alexander -Derlf , Venäjän valtakunta  - 20. tammikuuta 1982 Stuttgart , Baden-Württemberg , Saksa ) - kirjailija , tieteiden tohtori , Mustanmeren venäläis-saksalaista alkuperää oleva etnografi , joka omistautui tieteelliselle , käytännölliselle ja koulutustoimintaa Itä- ja Kaakkois - Euroopan saksalaisten muuttoliikkeen tutkimukseen ; vuosina 1941-1945 hän johti kansallissosialistisen Saksan työväenpuolueen (NSDAP) hänen mukaansa nimettyjen SS -joukkojen ( saksa: Schutzstaffel " vartioyksiköt") erikoiskomentoa , joka harjoitti sukututkimusta ja tutkimusta sekä etnisten saksalaisten siirtokuntien asukkaiden luokittelu ; sodan jälkeisenä aikana - Venäjän Saksan maanmiestensä yhdistyksen ( saksa: Landsmannschaft der Deutschen aus Russland ) liittovaltion toimiston puheenjohtaja. Hänelle myönnettiin Saksan liittotasavallan ensimmäisen asteen ritarikunta vuonna 1966 ja Kansainvälisten suhteiden instituutin mitali vuonna 1975 . [yksi]    

Elämäkerta

Karl Stumpp ( saksaksi:  Karl Stumpp ) syntyi Alexanderhilfin ( saksaksi:  Alexanderhilf ) asutuksella , joka sijaitsee lähellä Odessaa  - Grossliebentalin ( saksaksi: Grossliebental ) alueella Khersonin maakunnassa Venäjän valtakunnassa - etnisten saksalaisten perheessä . : Saksalaiset siirtolaiset Preussin kuningaskunnasta , Saksan valtakunnasta ja muilta vanhan Euroopan alueilta .  

• Isä: Jacob Stumpp (1864-1918)
• Äiti: Katharina Stumpp, synty - König (1864-1945).

Koulutus

Valmistuttuaan saksalaisesta lukiosta Odessan kaupungissa hän meni opiskelemaan Saksaan , jossa hän opiskeli vuosina 1918-1922 kaupungin Eberhard Karls Universityssä ( saksaksi: Eberhard- Karls -Universität ) [2] . Tübingenistä ( saksaksi: Tübingen ) . [2] Yliopistossa hän osallistui saksalaisten siirtolaisten opiskelijoiden liiton perustamiseen. Vuonna 1922 hän sai filosofian tohtorin tutkinnon  - Ph.D. [3]   

Ammatillinen toiminta

Yliopistosta valmistuttuaan Stumpp asettui Romanian kuningaskunnan Bessarabiaan ja työskenteli Tarutinon naisten lukiossa . Paikallishistoriaa harrastaessaan hän opiskelee Bessarabian saksalaisten historiaa , tutkii mittareita , hää- ja muita kirjoja siirtokuntien arkiston seurakunnan asiakirjoista , tekee kyselyn vanhoista ihmisistä, kerää aikoinaan muuttaneiden etnisten saksalaisten nimiä ja sukunimiä. Euroopasta ja asui Bessarabiassa ; tekee matkamuistiinpanoja ja luonnoksia , piirustuksia ja karttoja Bessarabian saksalaisten siirtokuntien maista . Hän perusti yliopistokirjaston Tarutinoon . Luennoi jatkuvasti Bessarabian saksalaisen väestön muuttoliikkeen historiasta .

Osallistuminen Valtakunnan etnografisiin ohjelmiin

Vuonna 1933 Stumpp muutti Saksaan , missä alkoi uusi kausi maan kehityksessä kansallissosialistisen Saksan työväenpuolueen poliittisen johdon alaisuudessa ja jossa hänelle tarjottiin tutkimusinstituutin venäläis-saksalaisen osaston johtajan virkaa. saksalaisten ulkomailla ( saksa: Deutsches Ausland Institut ). Stuttgartiin asettuttuaan hän työskenteli ulkosaksalaisten kansallisliiton johtajana vuoteen 1938 asti . Myöhemmin hän oli jäsenenä saksalais-venäläisessä tutkimuskeskuksessa Berliinissä .  

Toisen maailmansodan ja suuren isänmaallisen sodan aikana tohtori Stumpp suorittaa ulkosaksalaisten tutkimusinstituutin ja miehitetyistä itäisistä alueista vastaavan keisarillisen ministeriön (lyhennettynä saksalainen  RMfdbO ) puolesta etnologista ja sukututkimusta etnisissa saksalaisissa kylissä miehitetyillä alueilla. Hänen mukaansa nimetty ja hänen johtamansa " Sonderkommando Dr. Karl Stumpp" toimi puolisotilaallisena yksikkönä kesästä 1941 kesään 1943 ja koostui 80 miehestä. [4] Vuonna 1942 Stumpp työskenteli Einsatzgruppe " Klanin klaanitutkimus ja Volksdeutschen sosiaalibiologia " ( saksa: Sippenkunde und Volksbiologie ) erikoisosaston päällikkönä Ukrainan valtakuntakomissariaatissa : tämän operatiivisen päämajan tehtäviin kuului operaatioita . takavarikoida ja viedä Valtakunnan alueelle kulttuuriomaisuutta - taideteoksia, museokokoelmia ja arkistoasiakirjoja natsien miehittämiltä alueilta. [5] 

Wehrmachtin miehittämillä alueilla Stumpp ja hänen tiiminsä laativat yli 300 "kyläraporttia". Yksityiskohtaiset demografiset, kulttuuriset ja rodulliset tutkimukset natsien byrokratialle ja SS :lle loivat perustan ukrainalaisten kylien demografiselle valvonnalle ja väestön etniselle eriytymiselle. [6] Suuri osa hänen myöhemmästä tutkimustyöstään perustui Saksaan vietyyn materiaaliin. [7] RMfdbO : n ( saksa: Reichsministerium für die besetzten Ostgebiete ) komentaja Berliinistä Stumpp oli maanmies Georg Leibbrandt . Stumpp kirjoitti 6. elokuuta 1941 päivätyissä päiväkirjamerkinnöissä " Saksan ja Euroopan vapautumisesta bolshevikki-juutalaisrutosta", jonka puolesta saksalaiset sotilaat antoivat henkensä. Samassa kirjoituksessa hän selitti merkinnän kertomalla, kuinka nuori saksalaissyntyinen lentäjä - joka oli palvellut puna-armeijassa - säteili Stumppin kertomusta ymmärtävänsä keskustelun, että "ei juutalainen" vaarantaisi henkensä puna-armeijan lentäjänä. "koska se vaatii rohkeutta." [kahdeksan] 

Oleskellessaan Neuvostoliiton miehitetyillä alueilla ja Transnistriassa vuonna 1941 Stumpp kohtasi juutalaisten joukkolikvidoinnin Einsatzgruppen SD:n ("ESDE") ja heidän avustajiensa toimesta. Stumppia ja hänen tiimiään syytettiin 42 000 "siedettävän juutalaisen " luetteloiden laatimisesta osana heidän etnologista tutkimustaan, ja heitä jopa syytettiin mahdollisesta osallistumisesta tällaisiin murhiin. [9]

Sodan jälkeinen toiminta

Karl Stumpp pakeni tuomioistuimelta Nürnbergin oikeudenkäynnissä ja kaikista seurauksista osallistumisesta natsi-Saksan miehitysjoukkojen koneistoon Neuvostoliiton alueella toisen maailmansodan aikana . Sodan jälkeisinä vuosina hän palasi opettajaksi ja työskenteli vuoteen 1957 saakka lukionopettajana Tübingenissä ( saksa : Tübingen ), aloitti uudelleen varhaisen paikallishistoriallisen työnsä venäläissaksalaisten muuttoliikkeen ja asutusten tutkimiseksi antamalla ammattimaisen ja asiantuntevan panoksen. Venäjän saksalaisten liiton ( saksa: Landsmannschaft der Deutschen aus Russland ) toimintaan, oli Neuvostoliiton ja/tai Venäjän saksalaisten yhdistysten "People on the Road" ( saksa: Volk auf dem Weg ) mediatoimittaja. Hän jatkoi osallistumista etnisten saksalaisten etnografiaa koskevaan tieteelliseen ja koulutustoimintaan .    

Bibliografia

• Von der Urheimat und Auswanderung der Deutschen aus Bessarabien. 1938.
• Jahrbuch für auslandsdeutsche Sippenkunde. [kymmenen]
• Ostwanderung der Württemberger 1816-1822.
• Die Auswanderung aus Deutschland nach Russland in den Jahren 1763 bis 1862. [11]
• Die Russlanddeutschen - zweihundert Jahre unterwegs. 1965.
• Ein Leben fur mein Volkstum. Heimatkalender der Bessarabiendeutschen 1978, Hannover 1978.

Kirjallisuus

• Meir Buchsweiler: Volksdeutsche in der Ukraine am Vorabend und Beginn des Zweiten Weltkriegs — ein Fall doppelter Loyalität? aus dem Hebräischen von Ruth Achlama. Bleicher, Gerlingen 1984, ISBN 3-88350-452-1 . (väitöskirja Tel Avivin yliopiston Saksan historian instituutissa ).
• Michael Fahlbusch: Im Dienste des Deutschtums in Südosteuropa: Ethnopolitische Berater als Tathelfer für Verbrechen gegen die Menschlichkeit. Julkaisussa: Mathias Beer, Gerhard Seewann (Hrsg.): Südostforschung im Schatten des Dritten Reiches. Institutionen, Inhalte, Personen. Oldenbourg Wissenschaftsverlag, München 2004, ISBN 3-486-57564-3 , S. 175-214 .
• Eric J. Schmaltz, Samuel D. Sinner: Georg Leibbrandtin ja Karl Stumppin natsien etnografinen tutkimus Ukrainassa ja sen pohjoisamerikkalainen perintö. Julkaisussa: Michael Fahlbusch, Ingo Haar (Hrsg.): Saksalaiset tutkijat ja etninen puhdistus: 1919-1945. Berghahn Books, New York 2006, ISBN 1-84545-048-5 , S. 51-85.
• Eric J. Schmaltz, Samuel D. Sinner: Karl Stumpp. Julkaisussa: Ingo Haar, Michael Fahlbusch (Hrsg.): Handbuch der völkischen Wissenschaften. Personen-Institutionen-Forschungsprogramme-Stiftungen. Saur, München 2008, ISBN 978-3-598-11778-7 , S. 678-682.
• Samuel D. Sinner: Sonderkommando Dr. Kanto. Julkaisussa: Ingo Haar, Michael Fahlbusch (Hrsg.): Handbuch der völkischen Wissenschaften. Personen-Institutionen-Forschungsprogramme-Stiftungen. Saur, München 2008, ISBN 978-3-598-11778-7 , S. 647-651.
• Andreas Zellhuber: "Unsere Verwaltung treibt einer Katastrophe zu...". Das Reichsministerium für die besetzten Ostgebiete und die deutsche Besatzungsherrschaft in der Sowjetunion 1941-1945. Vögel, München 2006, ISBN 3-89650-213-1 (väitöskirja Augsburgin yliopistossa , 2005).
• Hans-Christian Petersen: Russlanddeutschtumin tekeminen. Karl Stumpp oder die Mobilisierung einer 'Volksgruppe' in der Zwischenkriegszeit, julkaisussa: Minderheiten im Europa der Zwischenkriegszeit. Wissenschaftliche Konzeptionen, mediale Vermittlung, politische Funktion. Kieler Studien zur Volkskunde und Kulturgeschichte, 12. Hgg. Cornelia Eisler, Silke Gotsch-Elten. Waxmann, Münster 2017, S. 163-190

Linkit

• Karl Stumppin kirjoja Saksan kansalliskirjastossa
• Karl Stumpp Venäjän saksalaisten Amerikan historiallisen seuran ( lyhenne - AHSGR) uutiskirjeessä .  Numero 36, s. 6. Marras-joulukuu 2015.
• Valokuva North Dakota State Universityn (NDSU) arkistossa (David Miller, H. J. Amen ja tohtori Carl Stumpp vuoden 1971 AHSGR-kongressissa).

Katso myös

• Velikodolinsky
• Ivanovka (Berislavskyn alue)

Muistiinpanot

1. ↑ Eric J. Schmaltz, Samuel D. Sinner: Georg Leibbrandtin ja Karl Stumppin natsien etnografinen tutkimus Ukrainassa ja sen pohjoisamerikkalainen perintö. Julkaisussa: Ingo Haar, Michael Fahlbusch (Hrsg.): German Scholars and Ethnic Cleansing, 1919-1945. Berghahn Books, 2005, ISBN 1-57181-435-3 , S. 74. Siellä viitaten Joseph S. Pituus: Dr. Georg Leibbrandt: tutkija, kirjailija, kustantaja. Ja ibid.: Homesteaders on the Steppe: Odessan alueen evankelis-luterilaisten siirtokuntien kulttuurihistoria, 1804-1945. North Dakota Historical Society of Germans from Russian, Bismarck, ND 1975, S. 396.
2. ↑ 1 2 Tübingen // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 nidettä (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
3. ↑ Väitöskirja: Karl Stumpp: Die deutschen Kolonien im Schwarzmeergebiet, dem früheren Neu- (Süd-) Russland, - ein siedlungs- und wirtschaftsgeographischer Versuch.
4. ↑ Eric J. Schmaltz, Samuel Sinner: Karl Stumpp. Julkaisussa: Ingo Haar, Michael Fahlbusch (Hrsg.): Handbuch der völkischen Wissenschaften. Personen-Institutionen-Forschungsprogramme-Stiftungen. Saur, München 2008, S. 680.
5. ↑ Nazarii Gutsul: Der Einsatzstab Reichsleiter Rosenberg und seine Tätigkeit in der Ukraine 1941-1944 , Väitöskirja Gießen, 2013, S. 251ff.
6. ↑ Samuel D. Sinner: Sonderkommando Dr. Kanto. Julkaisussa: Ingo Haar, Michael Fahlbusch (Hrsg.): Handbuch der völkischen Wissenschaften. Personen-Institutionen-Forschungsprogramme-Stiftungen. Saur, München 2008, S. 648.
7. ↑ Esimerkkimateriaalia tohtori Stumppin 1941-1942 haastattelulomakkeista, julkaistu 1956-1964. ISSN 0438-9255 ( Mennoniittien historian ja sukututkimuksen verkkosivusto ).
8. ↑ Samuel D. Sinner: Sonderkommando Dr. Kanto. Julkaisussa: Ingo Haar, Michael Fahlbusch (Hrsg.): Handbuch der völkischen Wissenschaften. Personen-Institutionen-Forschungsprogramme-Stiftungen. Saur, München 2008, S. 650.
9. ↑ Ingo Haar: Historiker im Nationalsozialismus und die Historisierung des "Dritten Reiches" als Forschungsproblem , artikkeli Hsozkultissa, 27. syyskuuta 2000.
10. ↑ Kirjan Jahrbuch für auslandsdeutsche Sippenkunde sisällysluettelo.  (Saksan kieli)
11. ↑ Käännös kirjasta Die Auswanderung aus Deutschland nach Russland in den Jahren 1763 bis 1862. (1974)  (englanniksi)

Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree
Bibliografisissa luetteloissa GND : 122397800 ISNI : 0000 0001 0964 285X J9U : 987007445180105171 LCCN : n82139146 NTA : 243914474 NUKAT : n2007132582 SUDOC : 133205827 VIAF : 35337462 WorldCat VIAF : 35337462