Shaffran, Emerich

Emerich Schaffran ( saksalainen  Emerich Schaffran , 25. toukokuuta 1883 , Wien  - 10. lokakuuta 1962 , Wien ) - itävaltalainen taiteilija , graafikko , taidehistorioitsija, Ahnenerben työntekijä .

Elämäkerta

Aluksi hän palveli upseerina armeijassa , mutta sitten hän kääntyi taiteen pariin vuosina 1906-1909. opiskeli arkeologiaa ja taidehistoriaa Wienissä ja sitten Münchenissä Hans Litzmannin johdolla. Hän oli Wienin Secessionin edustaja. Vuodesta 1914 hän on ollut Ala-Itävallan valtionmuseon tutkija ja kuraattori [1] . Ensimmäisen maailmansodan jäsen , haavoittui vakavasti. Vuosina 1924-1946. opettajatyössä Wienissä .

1930-luvulla tapasi kansallissosialistisen liikkeen edustajia ja alkoi julkaista aidosti saksalaiselle taiteelle omistettuja artikkeleita ja teoksia. Hän aloitti myös yhteistyön Ahnenerben kanssa 15. toukokuuta 1938, pian Anschlussin jälkeen, ilman Himmlerin lupaa, hän avasi Wienissä saksalaisen taiteen opetus- ja tutkimusosaston, joka suljettiin saman vuoden lopussa [2 ] . Ajan myötä Shaffranin suhteet natseihin heikkenivät - vuonna 1943 hänet vietiin huolimattomien lausuntojen vuoksi Wienin Gestapon valvontaan syytettynä tappiosyytteistä [3] .

Vuosina 1941-1948. työskenteli taidekonsulttina Wienin huutokauppakamari Dorotheumissa ja Bureau of Monumentsin jäsenenä.

Muistiinpanot

1. ↑ Deutsche bigraphische Enzyklopädie (2007). S. 751.
2. ↑ Kater, Michael. Das "Ahnenerbe" der SS, 1935-1945: ein Beitrag zur Kulturpolitik des Dritten Reiches. München, 2006. S. 84.
3. ↑ Wenn erst Friede ist. Yberleben mit Anstand in lautloser Opposition. Ein Briefwechsel 1940 - 1945. Wien, 1987. S. 178.

Sävellykset

(osittainen luettelo)

• Die niederösterreichischen Stifte. Wien: A. Hartleben, [1925].
• Entwicklungsgeschichte der Stile in der bildenden Kunst. Wien: A. Hartleben, 1925.
• Führer durch die wichtigsten öffentlichen und privaten Kunstsammlungen und Galerien in Wien. Wien: Steyrermuhl, [1928].
• wien. Wien: Steyrermuhl, [1930].
• Kunst der Langobarden Italiassa, Jena, Diederichs, 1935.
• Geschichte der Langobarden (Deutsches Ahnenerbe, Reihe C: Volkstümliche Schriften, Bd. 6). Leipzig, v. Hase & Koehler, 1938.
• Langobardische und nachlango-bardische Kunst in den deutschen Ostalpen. Mannus 30 (1938).
• Vormärzliches Wien. Wien: Luser, 1939.
• Der Radstädter Tauern. Wien: Luser, 1940.
• Kirche Karnburg (Kärnten). München: Schnell & Steiner, 1940.
• Kunstgeschichte Osterreichs. Wien: Hollinek, 1948.
• Die Wachau. Wien: Deuticke, 1948.
• Die Baustile Europas. Wien: Prachner, 1949.
• Frühchristentum und Völkerwanderung in den Ostalpen, julkaisussa: AfK 37, 1955.
• Die vorromanischen Wandmalereien in der St. Prokuluskirche zu Natures (Vinschgau, Südtirol). Innsbruck: Wagner, 1958.
• Kunstdenkmäler Wiens. Wien: Birken-Verl., 1958.
• Stuckfragmente aus der Pfarrkirche in Suhr bei Aarau. Erlangen: Dt. Inst. f. Merowingischkarolingische Kunstforschung, 1959.
• Euroopan taiteen sanakirja. Lontoo: Owen, 1959.
• Der Inquisitionsprozess gegen Paolo Veronese, julkaisussa: Archiv für Kultur-Geschichte 42 (1960), Nr. 2.
• Die Porta Hungarica von Petronell bis Wolfsthal. Wien: Bergland Verl., 1960.
• Frühchristliche Mosaiken. München: Knorr & Hirth, 1961.
• Taschenlexikon der Taist. Berliini: Verl. Lebendiges Wissen, 1964 (uusipainotettu useita kertoja)
• Ägyptische Malerei. Stuttgart: Parkland-Verlag, [1978] (painotettu useita kertoja eri kielillä) .

Kirjallisuus

• Deutsche bigraphische Enzyklopädie (2007).