Liitukausi siili

Liitukausi siili
tieteellinen luokittelu
Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:KasvejaAlavaltakunta:vihreitä kasvejaOsasto:KukintaLuokka:Kaksikko [1]Tilaus:neilikoitaPerhe:amaranttiAlaperhe:SoljankovyeHeimo:SoljankovyeSuku:JežovnikNäytä:Liitukausi siili
Kansainvälinen tieteellinen nimi
Anabasis Cretacea Pall. , 1771

Liitukarhunvatukka [2] ( lat.  Anabasis cretacea ) on amaranttiheimon ( Amaranthaceae ) Anabasis - sukuun kuuluva kaksisirkkainen kasvilaji . Ensimmäisen kerran kuvasi saksalais-venäläinen kasvitieteilijä Peter Simon Pallas vuonna 1771 [3] [4] .

Jakelu, kuvaus

Tallennettu Kiinan kansantasavallan , Venäjän ja Keski-Aasian [5] alueella (erityisesti Kazakstanissa [6] ). Jotkut lähteet pitävät pihaa Venäjän liitukauden endeemisenä [7] .

Monivuotinen ruohokasvi, 5-15 cm korkea [5] . Lehdet ovat yksinkertaisia. Kukinto on glomerulus [2] . Hedelmät elo-lokakuussa [5] .

Turvaohjeet

Tehdas on lueteltu Bashkortostanin tasavallan, Saratovin ja Tšeljabinskin alueiden (Venäjä) punaisissa kirjoissa [2] . Länsi-Kazakstanin alueella (Kazakstan) pidetään harvinaisena lajina [6] .

Synonyymit

Synonyymit nimet [3] :

Muistiinpanot

  1. Katso kaksisirkkaisten luokan ilmoittamisen ehto tässä artikkelissa kuvatun kasviryhmän korkeammaksi taksoniksi artikkelin "Kaksisirkkaiset" osiosta "APG-järjestelmät" .
  2. 1 2 3 Cretaceous barnyard - Anabasis cretacea - Taksonin kuvaus - Plantarium Arkistokopio 29. marraskuuta 2014 Wayback Machinessa
  3. 1 2 Anabasis cretacea Pall. — Kasviluettelo
  4. Tropicos | Nimi - Anabasis cretacea Pall . Haettu 17. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 17. joulukuuta 2014.
  5. 1 2 3 Anabasis cretacea in Flora of China @ efloras.org . Haettu 17. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 29. marraskuuta 2014.
  6. 1 2 Verkkotunnuksen rekisteröinti vanhentunut . Haettu 17. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2015.
  7. Catalog of Life - 2014 Annual Checklist :: Lajitiedot . Haettu 17. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 29. marraskuuta 2014.

Kirjallisuus