I-d- kaavio kosteasta ilmasta - kaavio, jota käytetään laajalti ilmanvaihdon , ilmastoinnin , kuivauksen ja muiden kostean ilman tilan muutokseen liittyvien prosessien laskennassa.
Neuvostoliiton lämpöinsinööri Ramzin [1] laati I-d- kaavion ensimmäisen kerran vuonna 1918 , ja vuonna 1923 saksalainen lämpöinsinööri Mollier [ 2] käytti samaa lähestymistapaa , joten kostean ilman ominaisuuksien kaavio koordinaateissa ominaisentalpia - kosteuspitoisuus on kutsutaan myös joko Ramzin -kaavioksi [3] tai Ramzin-Mollier-kaavioksi [4] .
Kostean ilman I-d- kaavio yhdistää graafisesti kaikki parametrit, jotka määrittävät ilman lämpö- ja kosteustilan: entalpia , kosteuspitoisuus , lämpötila , suhteellinen kosteus , vesihöyryn osapaine . Kaavio on rakennettu vinoon koordinaattijärjestelmään, mikä mahdollistaa tyydyttymättömän kostean ilman alueen laajentamisen ja tekee kaaviosta kätevän graafisissa rakenteissa. Kaavion ordinaattinen akseli kuvaa entalpia I , kJ/kg ilman kuivan osan arvot, abskissa-akseli, joka on suunnattu 135° kulmaan akseliin I nähden, kuvaa kosteuden arvot. pitoisuus d , g/kg ilman kuivaa osaa. Kaaviokenttä on jaettu entalpian I = const ja kosteuspitoisuuden d = const vakioarvojen viivoilla . Siinä on myös vakiolämpötila -arvojen viivoja t \u003d const, jotka eivät ole samansuuntaisia toistensa kanssa - mitä korkeampi kostean ilman lämpötila , sitä enemmän sen isotermit poikkeavat ylöspäin . Vakioarvojen I , d , t viivojen lisäksi kaaviokenttään on piirretty ilman suhteellisen kosteuden vakioarvojen viivat φ = const . I-d- kaavion alaosassa on käyrä, jossa on itsenäinen y-akseli. Se suhteuttaa kosteuspitoisuuden d , g/kg vesihöyrynpaineeseen p p , kPa. Tämän kaavion y-akseli on vesihöyryn osapaineen asteikko p p .