Planchon, Jules Emile

Jules Emile Planchon
fr.  Jules Emile Planchon
Syntymäaika 21. maaliskuuta 1823( 1823-03-21 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 1. huhtikuuta 1888 (65-vuotiaana)( 1888-04-01 )
Kuoleman paikka Montpellier , Ranska
Maa Ranska
Tieteellinen ala kasvitiede
Työpaikka
Alma mater
Palkinnot ja palkinnot
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Villieläinten systematikko
Useiden kasvitieteellisten taksonien nimien kirjoittaja . Kasvitieteellisessä ( binääri ) nimikkeistössä näitä nimiä täydennetään lyhenteellä " Planch . » .
Luettelo tällaisista taksoneista IPNI -verkkosivustolla Henkilökohtainen sivu IPNI - verkkosivustolla

Jules Emile Planchon ( ranska  Jules Émile Planchon21. maaliskuuta 1823  - 1. huhtikuuta 1888 ) oli ranskalainen kasvitieteilijä.

Elämäkerta

Saatuaan tohtorin tutkinnon Montpellierin yliopistosta ( University de Montpellier ) vuonna 1844 Jules Emile Planchon työskenteli Kew'n kuninkaallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa . Vuonna 1853 hän palasi Montpellierin yliopistoon, jossa hänestä tuli myöhemmin nimetty professori luonnontieteiden tiedekunnassa, sitten lääketieteellisessä tiedekunnassa (1881), hän vastasi kasvitieteellisestä puutarhasta ja oli Higher Pharmaceutical Schoolin johtaja. vuodesta 1859). Planchon kuvasi monia kasvilajeja, erityisesti kiinalaista aktinidiaa (lat. Actinidia chinensis), joka tunnetaan yleisesti nimellä kiivi [1] . Ennen kaikkea Jules-Émile Planchon tunnetaan kuitenkin parhaiten menetelmästään, joka pelasti ranskalaiset viinitarhat filokseran viiniköynnökseltä (katso The Great French Wine Blight ), joka koostuu eurooppalaisten rypälelajikkeiden varttamisesta amerikkalaisten filokseralle vastustuskykyisten lajikkeiden perusrunkoihin.

Jules Émile Planchon kuoli Montpellierissä 1. huhtikuuta 1888.

Tieteellinen toiminta

Jules Émile Planchon on erikoistunut saniaisiin ja siemenkasveihin [2] .

Tieteelliset teokset

Muistiinpanot

  1. Katso linkki Wildlife Taxonomy -kortissa.
  2. Kansainvälinen kasvinimihakemisto: Jules Émile Planchon (1823-1888) . Haettu 3. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 20. huhtikuuta 2015.

Kirjallisuus