Stardust@home on kansalaistieteellinen projekti, joka kannustaa vapaaehtoisia etsimään kuvia pienistä tähtienvälisistä pölytörmäyksistä . Projekti aloitti tietojen toimittamisen analysointia varten 1. elokuuta 2006.
Helmi-toukokuussa 2000 ja elokuusta joulukuuhun 2002 Stardust -luotain altisti tähtienväliselle pölylle "tähtienvälisen pölynkerääjän", joka on noin kymmenesosa kuutiometrin kokoisia aerogeelilohkoja. Kokoonpanija koostuu 130 kappaleesta, joista kukin on 1-3 senttimetriä paksu, silikoniairgeeliä, jotka on asennettu alumiinikennoille.
Tähtipölyn jälkien löytämiseksi yli 700 000 yksittäistä aerogeelikennoa on tarkastettava silmämääräisesti suurella suurennuksella. Jokaista 40 kuvasta koostuvaa kenttää kutsutaan "elokuvan tarkennusksi". Stardust yrittää saavuttaa tämän jakamalla työn vapaaehtoisten kesken. Toisin kuin hajautetut laskentaprojektit, se ei käytä useiden tietokoneiden laskentatehoa. Se yksinkertaisesti jakaa ja antaa tehtäviä ihmisille. Tämä lähestymistapa on samanlainen kuin varhaiset Clickworkers-tyyppiset hankkeet Marsin kraattereiden etsimiseksi.
Osallistujien on läpäistävä laatutesti rekisteröityäkseen osallistuakseen. Rekisteröitymisen ja testin läpäisemisen jälkeen osallistujilla on pääsy "virtuaaliseen mikroskooppiin", jonka avulla he voivat etsiä jokaisesta kentästä tähtienvälisen pölyn jälkiä tarkennuksen ohjauksella.
Rohkaisuksi vapaaehtoisille hankkeen viisi ensimmäistä vaihetta mahdollistavat sen, että ensimmäinen henkilö löytää tietyn pölyn nimetäkseen sen. Löytäjä esitellään myös missä tahansa tieteellisessä julkaisussa mukana kirjoittajana tämän hiukkasen löytäjänä.
Helmikuussa 2013 Meteoritics & Planetary Science -tieteelliseen aikakauslehteen lähetettiin kaksitoista Primary Studyn tuloksista yhteenvetoasiakirjaa, jotka aloittivat vertaisarviointiprosessinsa. [yksi]
Hanke jaettiin kuuteen vaiheeseen. Vaihe 1 tuli yleisön saataville elokuussa 2006, vaihe 2 elokuussa 2007, vaihe 3 maaliskuussa 2010, vaihe 4 heinäkuussa 2011, vaihe 5 toukokuussa 2012, vaihe 6 kesäkuussa 2013. [2]
Vaihe 6 sisältää yli 30 000 uutta kalvoa, jotka tarjoavat kahdeksan aerogeelilaattaa. Myös laskentatapaa muutettiin ja toisin kuin muissa vaiheissa, hanke ei enää pystynyt takaamaan ensimmäisille hiukkasten löytäjille, että he joutuisivat olemaan mukana kirjoittajina löytöjä koskevissa tieteellisissä julkaisuissa. [3]