Isfahanin arkkihiippakunta | |
---|---|
lat. Archidioecesis Hispahanensis Latinorum | |
Maa | Iran |
riitti | latinalainen riitti |
Perustamispäivämäärä | 12. lokakuuta 1629 |
Ohjaus | |
Pääkaupunki | Teheran |
Hierarkki | Dominique Mathieu [d] |
Tilastot | |
seurakunnat | 6 |
Neliö |
|
Väestö |
|
Seurakunnan jäsenten lukumäärä | 10.000 |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Isfahanin arkkihiippakunta ( lat. Archidioecesis Hispahanensis Latinorum ) on roomalaiskatolisen kirkon arkkihiippakunta, jonka pääkonttori sijaitsee Teheranin kaupungissa Iranissa . Se raportoi suoraan Pyhälle istuimelle ja laajentaa lainkäyttövaltansa koko Iranin alueelle. Isfahanin arkkihiippakunnan katedraali on Siunatun Neitsyt Marian Rauhankuningatar -kirkko. Katedraali sijaitsee Italian Teheranin suurlähetystön alueella.
Vuonna 1318 dominikaanien aktiivisen lähetystyön jälkeen paikallisten kristittyjen keskuudessa perustettiin Soltanian ensimmäinen latinalainen arkkipiippukunta kuudella suffragan-hiippakunnalla. Tamerlanen joukkojen hyökkäys johti Persian ensimmäisten katolisten yhteisöjen tuhoutumiseen. Vuonna 1602 uusia lähetyssaarnaajia saapui Isfahaniin osana Espanjan kuninkaan Filip III :n suurlähetystöä . Heidän toimintansa tuloksena pyhä istuin perusti 16. lokakuuta 1629 Isfahanin hiippakunnan latinalaisen rituaalin katolisille. Safavid -dynastian loppu johti katolisen kirkon toiminnan asteittaiseen tukahdutukseen Persiassa ja länsimaisten kristittyjen vainoamiseen. Isfahanin viimeinen apostolinen hallintovirkailija John Harutyun pakeni vuonna 1789 jäljellä olevien lähetyssaarnaajien kanssa Bagdadiin. 1800-luvun alussa Isfahanissa asui vain noin 200 latinalaista katolilaista yhden papin kanssa [1] . 1800-luvun alussa Isfahanin hiippakunta oli Bagdadin arkkihiippakunnan alainen . Apostolisen nunciatuurin perustamisen jälkeen Persiassa vuonna 1874 Isfahanin hiippakunta vetäytyi Bagdadin arkkihiippakunnasta.
1. heinäkuuta 1910 Isfahanin hiippakunta nostettiin arkkipiippakunnan arvoon. Vuonna 1918, ennen turkkilaisten hyökkäystä, arkkipiippakunta koostui 62 kirkosta, 2 seminaarista ja 74 pappista.
Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen arkkipiippakunta oli tyhjillään vuoteen 1989 asti, jolloin nimitettiin uusi arkkipiispa.