Epätyypilliset psykoosilääkkeet

Epätyypilliset antipsykootit (epätyypilliset antipsykootit) ovat uusi lääkeluokka, yleisin ero klassisista (tyypillisistä) antipsykooteista on alhaisempi affiniteetti dopamiini D 2 -reseptoreihin ja monireseptorisitoutumisprofiili (affiniteetti muuntyyppisiin reseptoreihin ) ; tämä johtuu niiden farmakologisista ominaisuuksista, mikä tekee niistä "pehmeämpiä", yleensä helpommin siedettyjä lääkkeitä.

Maailman yleisimmät atyyppiset psykoosilääkkeet ovat asenapiini , amisulpridi , aripipratsoli , tsiprasidoni , iloperidoni , ketiapiini , klotsapiini , lurasidoni , olantsapiini , paliperidoni , risperidoni ja sertindoli [1] . Jotkut kirjoittajat luokittelevat sulpiridin ja tioridatsiinin tyypillisiksi psykoosilääkkeiksi, toiset epätyypillisiksi [2] .

Yleiset ominaisuudet

Yleisen käsityksen mukaan tärkein ero tyypillisten ja epätyypillisten psykoosilääkkeiden välillä on se, että jälkimmäiset eivät aiheuta tai aiheuta harvoin ekstrapyramidaalisia häiriöitä [3] . Kuitenkin havaitaan myös muita epätyypillisille neurolepteille ominaisia ​​piirteitä: huomattavasti pienempi todennäköisyys prolaktiinin nousulle (hyperprolaktinemia) [3] [4] , niin sanotun NIDS:n ( neurolepti-induced deficient Syndrome ) [5] esiintyminen ja neuroleptinen masennus [5] [6] , positiivinen vaikutus negatiivisiin oireisiin ja kognitiivisiin häiriöihin [3] [4] [5] .

Tyypillisten antipsykoottisten lääkkeiden päävaikutus liittyy pääasiassa niiden antagonismiin dopamiini D 2 -reseptoreihin ja neurotransmission vähenemiseen erilaisissa dopaminergisissä järjestelmissä: antipsykootit estävät dopaminergisen siirtymisen ei vain mesolimbisessa hermoreitissä , vaan myös nigrostriataalisessa , tuberoinfundibulaarisessa hermoreitissä [7] ja mesokortikaalinen [8] [9] . Näiden lääkkeiden kyky vähentää psykoottisia oireita liittyy mesolimbisten dopaminergisten hermosolujen toiminnan vähenemiseen , ja ekstrapyramidaaliset sivuvaikutukset liittyvät dopamiinin estoon nigrostriataalisessa reitissä [7] . Tyypillisten antipsykoottisten lääkkeiden vaikutus tuberoinfundibulaariseen reittiin aiheuttaa neuroendokriinisia häiriöitä, mukaan lukien hyperprolaktinemiaa [7] , ja dopamiinin esto mesokortikaalireitillä [9] ja aivokuoren etuosassa [10] johtaa negatiivisten häiriöiden lisääntymiseen. (apatian lisääntyminen, aloitekyvyn puute) [9] , lisääntynyt kognitiivinen toimintahäiriö [10] , vian ilmaantuminen tai etenemisen kiihtyminen. Epätyypillisten antipsykoottien vaikutuksen piirre on niiden selektiivinen vaikutus mesolimbiseen dopaminergiseen transmissioon, ja niillä on minimaalinen vaikutus nigrostriataaliseen [11] ja tuberoinfundibulaariseen reittiin, mikä vähentää ekstrapyramidaalisten, endokriinisten ja henkisten sivuvaikutusten todennäköisyyttä.

Lisäksi useimmille epätyypillisille neurolepteille on ominaista antagonismi toisen tyypin 5-HT2 serotoniinireseptoreihin , mikä joidenkin tutkijoiden mukaan selittää terapeuttisen vaikutuksen (kuitenkin riittämättömästi todistettu) negatiivisiin oireisiin ( emotionaalinen tylsyys , välinpitämättömyys, asosiaalisuus, jne.) ja ajattelun heikkeneminen [12] . Serotoniinin ja dopamiinin välillä on vastavuoroinen suhde , ja 5-HT 2 -reseptorien salpaus aiheuttaa dopamiinin vapautumisen 14],[13][prefrontaalisessa aivokuoressa

On olemassa muita mekanismeja, jotka selittävät epätyypillisille psykoosilääkkeille ominaisen terapeuttisen vaikutuksen ja sivuvaikutusten suhteellisen alhaisen riskin. Joten amisulpridi (solian) pieninä annoksina salpaa selektiivisesti presynaptisia dopamiinireseptoreita aktivoiden dopamiinin vapautumisen; suurina annoksina se on tehokas postsynaptinen dopamiinireseptorin antagonisti [ 15] . Aripipratsolille ( Abilify ) on ominaista osittainen agonismi dopamiinireseptoreihin [13] : se toimii funktionaalisena antagonistina mesolimbisessa dopamiinireitissä, jossa kohonnut dopamiinitaso aiheuttaa tutkijoiden mukaan tuottavia oireita (harhoja ja hallusinaatioita) , mutta se on toiminnallinen agonisti mesokortikaalisilla reiteillä, joissa dopamiiniaktiivisuuden väheneminen näyttää aiheuttavan negatiivisten oireiden kehittymistä ja kognitiivista heikkenemistä [16] .

Ekstrapyramidaalisten oireiden puuttuminen tai pieni todennäköisyys epätyypillisten antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä selittyy myös näiden lääkkeiden alhaisella sitoutumisella D 2 -reseptoreihin terapeuttisissa annoksissa: potilailla, joiden sitoutumistaso on alle 75%, ekstrapyramidaalisia häiriöitä ei esiinny. Esimerkiksi klotsapiinin (atsaleptiinin) D2 - reseptorien sitoutumistaso terapeuttisilla annoksilla on välillä 20-67 %. Muissa tapauksissa ekstrapyramidaalisten häiriöiden alhainen todennäköisyys selittyy korkealla affiniteetilla 5-HT2- reseptoreihin (kun D2 - reseptorien liiallinen salpaus ei ole terapeuttisilla annoksilla) [17] .

Nämä usein havaitut erot tyypillisten ja epätyypillisten antipsykoottisten lääkkeiden vaikutuksessa eivät ole ehdottomia. Tyypillisten psykoosilääkkeiden luokassa on lääkkeitä, jotka harvoin aiheuttavat ekstrapyramidaalisia häiriöitä, esimerkiksi perisiatsiini (neuleptiili), tioridatsiini (sonapaksi); Epätyypillisille psykoosilääkkeille, kuten risperidonille (rispoleptille), olantsapiinille (zipreksalle) ja ziprasidonille (zeldox), on ominaista merkittävä ekstrapyramidaalisten häiriöiden riski, jotka lisääntyvät annoksen kasvaessa [18] . Risperidoni salpaa D2 -reseptoreita hypotalamuksessa ja aiheuttaa hyperprolaktinemiaa jopa enemmän kuin klassiset psykoosilääkkeet. Aiheuttaa usein prolaktiinin ja amisulpridin lisääntymistä [12] ; ja kun käytät tsiprasidonia , olantsapiinia , prolaktiinin nousu on mahdollista vain harvoissa tapauksissa.

Yleisesti ottaen atyyppisten neuroleptien luokalle on tunnusomaista huomattavat erot sekä vaikutusmekanismin että terapeuttisen tehon ja sivuvaikutusten suhteen; voidaan löytää mielipide, että antipsykoottisten lääkkeiden jako tyypillisiin ja epätyypillisiin on todennäköisesti harkitsemisen arvoinen [19] [20] . Jotkut psykoosilääkkeistä ( flupentiksoli , tioridatsiini ) luokitellaan joidenkin kirjoittajien klassisiksi lääkkeiksi, toiset epätyypillisiksi [21] . Sulpiridin (egloniili) määrittämisestä yhteen tai toiseen ryhmään ei ole yksimielistä mielipidettä [2] [22] [23] .

Epätyypilliset psykoosilääkkeet, joilla on huomattavasti parempi sietokyky kuin perinteiset psykoosilääkkeet, ja samalla usein yhtä tehokkaasti pysäyttävät psykoosin , aiheuttavat kuitenkin todennäköisemmin aineenvaihduntahäiriöitä , jotka johtavat liikalihavuuteen , diabetes mellitukseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin [24] [25] . Joissakin tapauksissa päätelmä atyyppisten neuroleptien turvallisuudesta tyypillisiin verrattuna tehtiin kontrolliryhmässä käytettyjen lääkeannosten yliarvioinnin seurauksena: atyyppisten psykoosilääkkeiden vaikutusta verrattiin suurten haloperidoliannosten vaikutukseen. , joilla on taatusti vakavia sivuvaikutuksia [26] .

Eräs satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osoitti, että metformiini saattaa vähentää painonnousua potilailla, jotka käyttävät epätyypillisiä psykoosilääkkeitä, varsinkin kun niitä yhdistetään elämäntapamuutoksiin (ruokavalio ja liikunta) [27] .

Sivuvaikutusten suhteellinen riski

Akuutit ekstrapyramidaaliset häiriöt Prolaktiinin nousu Liikalihavuus ja aineenvaihduntahäiriöt ( hyperglykemia , dyslipidemia ) QT- ajan pidentyminen Uneliaisuus Ortostaattinen hypotensio ja takykardia Antikolinergiset sivuvaikutukset
Risperidoni Kohtalainen tai pieni riski (annoksesta riippuvainen) suuri riski kohtalainen riski Kohtalainen tai pieni riski (annoksesta riippuvainen) kohtalainen riski
amisulpridi Kohtalainen tai pieni riski (annoksesta riippuvainen) suuri riski kohtalainen riski kohtalainen riski
Klotsapiini suuri riski suuri riski suuri riski suuri riski
Olantsapiini Kohtalainen tai pieni riski (annoksesta riippuvainen) kohtalainen riski suuri riski Kohtalainen tai pieni riski (annoksesta riippuvainen) kohtalainen riski
Ketiapiini kohtalainen riski suuri riski kohtalainen riski
tsiprasidoni pieni riski Kohtalainen tai pieni riski (pieni, jos potilaalla ei ole sydämen johtumishäiriöitä) Kohtalainen tai pieni riski

Historia

Pitkään on uskottu, että on mahdotonta luoda voimakasta antipsykoottista ainetta ilman huomattavaa vaikutusta motorisiin toimintoihin, ja näin ollen näiden lääkkeiden kyky pysäyttää psykoosit liittyy väistämättä niiden neurologisiin (ekstrapyramidaalisiin) sivuvaikutuksiin [35] . Kuitenkin vuonna 1968 syntetisoitiin klotsapiinilääke , jota käytettäessä ekstrapyramidaalisten sivuvaikutusten riski oli paljon pienempi ja tehokkuus resistenttien oireiden suhteen oli suurempi. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin todettiin, että klotsapiinia käytettäessä voi kehittyä muita, myös vakavia komplikaatioita, ja tutkijoiden päätavoitteena oli klotsapiinia teholtaan samanarvoisten, mutta turvallisempien lääkkeiden synteesi. On kehitetty uusia lääkkeitä, joita suuresta kemiallisesta ja farmakologisesta heterogeenisuudestaan ​​huolimatta on kutsuttu yhteisesti epätyypillisiksi psykoosilääkkeiksi, koska niillä on alhainen haitallisten neurologisten vaurioiden riski [12] .

Itse klotsapiini poistettiin verenkierrosta suhteellisen usein agranulosytoosiin liittyvien kuolemien vuoksi ; Vuonna 1990 se palautettiin kliiniseen käytäntöön ainutlaatuisten ominaisuuksiensa vuoksi, mutta viittauksella verikuvan hallintaan hoidon aikana. Kävi ilmi, että klotsapiini ei vaikuta tehokkaasti vain skitsofrenian tuottaviin oireisiin ( harhot , hallusinaatiot , epäluulo, ajatushäiriöt), vaan myös ilmeisesti negatiivisiin, toisin kuin klassiset (tyypilliset) psykoosilääkkeet, jotka suurina annoksina itsessään aiheuttavat sekundaarista negatiivista oireet . Nämä ominaisuudet ovat ominaisia ​​myös muille epätyypillisille psykoosilääkkeille.

Päätehosteet

Antipsykoottinen vaikutus

Epätyypilliset antipsykootit eivät ole yhtä tehokkaita kuin tyypilliset tuottavien (hallusinaatio-harha) oireiden hoidossa, mutta venäläisten kirjoittajien mukaan ne eroavat toisistaan ​​​​psykotrooppisten toiminnan profiilissa - vaikutuksessa tiettyihin oireyhtymiin , jotka vallitsevat häiriö . Länsimaiset kirjailijat eivät jaa tätä näkemystä [36] .

Esimerkiksi venäläiset kirjoittajat ovat sitä mieltä, että samalla yleisellä antipsykoottisella teholla klotsapiinille ja olantsapiinille on ominaista hieman selvempi globaali (terävä) antipsykoottinen vaikutus, kun taas risperidoni ja amisulpridi ovat selektiivisiä (anti-harhaa ja hallusinaatioita) [3 ] .

Länsimaiseen tutkimukseen perustuu väite, että epätyypilliset psykoosilääkkeet ovat usein tehokkaita hoidettaessa potilaita, jotka ovat resistenttejä tyypillisille antipsykooteille. Tätä oletusta tukevissa tutkimuksissa oli kuitenkin useita metodologisia puutteita. Vain klotsapiinin korkea tehokkuus skitsofrenian vastustuskykyisissä muodoissa, mutta ei muissa epätyypillisissä psykoosilääkkeissä, on todistettu riittävästi [12] .

Vaikutus negatiivisiin häiriöihin

Nykyiset tutkimukset osoittavat, että epätyypillisillä psykoosilääkkeillä ei ole osoitettu kliinisesti merkittävää tehoa suhteessa skitsofrenian primaarisiin negatiivisiin oireisiin (eli niihin negatiivisiin oireisiin, jotka johtuvat suoraan sairaudesta itsestään) [37] .

On mahdollista, että epätyypilliset neuroleptit, vaikuttamatta primaarisiin negatiivisiin oireisiin, poistavat ns. sekundaariset negatiiviset oireet antipsykoottisen vaikutuksensa vuoksi (harhojen ja hallusinaatioiden vähentäminen psykoottisilla potilailla) johtuen ekstrapyramidaalisten häiriöiden katoamisesta tyypillisestä oireesta vaihtaessa. antipsykootti epätyypilliseen [21] [28] , masennusoireiden vähentäminen [3] , inhiboivan vaikutuksen kehittymisen harvinaisuus ja neuroleptisen masennuksen kehittymisen harvinaisuus [38] .

On olemassa mielipide, että potilailla, joilla on ensisijaiset negatiiviset oireet, amisulpridin käyttö on edelleen tehokasta, mutta tämä lausunto vaatii lisävahvistusta [38] .

Vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin

Tyypilliset antipsykootit tavanomaisina annoksina eivät osoita suotuisia vaikutuksia kognitioon skitsofreniassa: niiden taipumus kehittää sivuvaikutuksia, kuten ekstrapyramidaalisia häiriöitä, voi entisestään pahentaa kognitiivista heikkenemistä. Lisäksi ekstrapyramidaalisten häiriöiden hoitoon yleisesti käytetyt antikolinergiset lääkkeet heikentävät kognitiota, erityisesti muistitoimintoa [39] . Antagonismi α1 - adrenoreseptoreihin voi myös vaikuttaa ei-toivottavasti kognitiivisiin toimintoihin [ 40] .

On näyttöä siitä, että epätyypillisiä psykoosilääkkeitä käyttävillä potilailla on parempia kognitiivisia tuloksia kuin potilailla, jotka käyttävät klassisia psykoosilääkkeitä [39] . Toisaalta atyyppisten antipsykoottisten lääkkeiden suotuisaa kognitiivista vaikutusta tukevissa tutkimuksissa on tiettyjä metodologisia puutteita [12] , ja vertailevat tutkimukset tyypillisten antipsykoottien (pieninä annoksina) ja atyyppisten antipsykoottien vaikutuksista kognitiivisiin toimintoihin eivät paljastaneet merkittäviä eroja. samalla kun se on metodologisesti virheettömämpi [12 ] [41] .

Vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa pääteltiin, että parantunut suorituskyky voi johtua potilaiden sopeutumisesta toistuviin testeihin, mikä on käytännön  vaikutus [42] [ 43] .

Joidenkin epätyypillisten psykoosilääkkeiden (ensisijaisesti klotsapiinin) antikolinergiset ominaisuudet [39] ja joidenkin näiden lääkkeiden antihistamiiniominaisuudet [44] voivat vaikuttaa haitallisesti kognitiiviseen toimintaan [39] [44] . Amisulpridi pieninä annoksina on osittainen agonisti / antagonisti : se lisää dopamiiniaktiivisuutta, joka on vähentynyt prefrontaalisessa aivokuoressa ja voi siten osaltaan vähentää kognitiivisia oireita. Suurina annoksina D2-reseptorin antagonistina toimiva amisulpridi kuitenkin johtaa lisääntyneeseen kognitiiviseen heikkenemiseen. Aripipratsolilla (Abilify), joka on dopamiiniaktiivisuuden säätelijä (osittainen agonisti/antagonisti koko terapeuttisten annosten alueella), on luultavasti edullisin vaikutus kognitiivisiin toimintoihin [40] .

FDA (Food and Drug Administration) on sisällyttänyt turvallisuustietokantoihinsa tietoa epätyypillisten psykoosilääkkeiden aiheuttamista kognitiivisista heikentymistä [45] .

Vaikutukset masennusoireisiin

Uskotaan, että joidenkin neuroleptien masennuslääkevaikutus johtuu 5-HT1A- reseptorien salpauksesta [46] . The Lancetissa vuonna 2009 julkaistu meta-analyysi , joka kattoi 150 kaksoissokkotutkimusta, osoitti, että amisulpridi , klotsapiini , olantsapiini ja aripipratsoli vähentävät masennusoireita merkittävästi tehokkaammin kuin tyypilliset psykoosilääkkeet, kun taas risperidoni osoitti tämän paremman. .

Kaksivuotinen edustava kliininen tutkimus osoitti, että epätyypillisten psykoosilääkkeiden pitkäaikainen käyttö johtaa pysyvään masennusoireiden vähenemiseen (mitattuna PANSS-D- ja CDSS-asteikoilla). Tutkittujen lääkkeiden (olantsapiini, ketiapiini, risperidoni ja tsiprasidoni) masennuslääkevaikutuksissa ei kuitenkaan ollut eroa [47] . Toisessa tutkimuksessa, 4 kuukautta kestäneessä satunnaistetussa, sokkoutumattomassa tutkimuksessa, ketiapiini oli parempi kuin risperidoni masennusoireiden vähentämisessä [28] .

Prolaktiinipitoisuuden nousun joidenkin epätyypillisten psykoosilääkkeiden käytön aikana on kuitenkin ehdotettu johtavan masennushäiriöiden [30] [48] [49] , vihamielisyyteen ja ahdistuneisuuteen [30] [48] . Potilailla, joilla oli tyypillisten psykoosilääkkeiden aiheuttama hyperprolaktinemia , havaittiin usein tunne- ja persoonallisuushäiriöitä, ärtyneisyyttä, mielialan masennusta ja unihäiriöitä. Ilmeisesti samoja häiriöitä voi esiintyä risperidonin ja sellaisten epätyypillisten ensimmäisen sukupolven neuroleptien , kuten sulpiridin ja amisulpridin , hoidossa [50] . M. Ivanovin et al. ( 2009 ), neuroleptien aiheuttama hyperprolaktinemia liittyy suureen riskiin saada negatiivisia oireita, masennusta, unihäiriöitä ja ahdistusta [51] .

Meta - analyysin mukaan resistentissä masennuksessa atyyppisten psykoosilääkkeiden lisääminen SSRI - masennuslääkehoitoon johtaa litiumvalmisteiden lisäämisen tehoon verrattavissa olevaan parannukseen , mutta hoito niillä on kalliimpaa [52] .

Relapseja estävä toiminta

Vuonna 2009 julkaistussa meta-analyysissä olantsapiini, risperidoni ja sertindoli osoittivat joissakin pitkäaikaisissa tutkimuksissa paremman relapsin vastaisen tehon tyypillisiin psykoosilääkkeisiin verrattuna; amisulpridin, aripipratsolin ja klotsapiinin tapauksessa ei havaittu merkitsevää eroa verrattuna tyypillisiin psykoosilääkkeisiin [19] .

Eräässä toisessa vuonna 2005 julkaistussa meta-analyysissä havaittiin myös joidenkin epätyypillisten psykoosilääkkeiden paremmuus verrattuna tyypillisiin lääkkeisiin, mikä vähensi uusiutumista vain 1/3:lla: niin alhainen luku selittyy luultavasti huonosta hoitomyöntyvyydestä johtuen vakavasta puolelta. tyypillisten psykoosilääkkeiden vaikutukset [53] . Tyypillisiä psykoosilääkkeitä käyttäessään potilaat usein rikkovat suositeltua avohoito-ohjelmaa , mikä johtaa nopeaan uusiutumisen kehittymiseen [54] ; atyyppisiä neuroleptejä otettaessa potilaat noudattavat yleensä hoito-ohjelmaa paremmin ja taudin uusiutumista esiintyy harvemmin [29] .

Sedaatio ja uneliaisuus

Klotsapiinille on ominaista voimakas sedaatio ; Olantsapiinilla ja ketiapiinilla on kohtalainen rauhoittava vaikutus. Risperidonille, amisulpridille, tsiprasidonille ja aripipratsolille on ominaista lievä sedaatio, kun taas sertindoli ei vaikuta lähes kokonaan sedaatioon [51] .

Hoidon alkuvaiheessa sedaatio voi olla hyödyllinen ja toivottava tulos unettomuudesta kärsivillä potilailla , mutta pitkäaikainen sedaatio voi johtaa ahdistukseen , tulla mahdollisesti vaaralliseksi arvioiden, ajattelun ja motoristen taitojen mahdollisen heikkenemisen vuoksi. Sedaatio voidaan virheellisesti tulkita skitsofrenian negatiiviseksi oireeksi, se voi johtaa kognitiivisen ja sosiaalisen toiminnan heikkenemiseen sekä potilaiden psykologisen kuntoutuksen mahdollisuuksien vähenemiseen [55] .

Uneliaisuus on useiden epätyypillisten (klotsapiini, risperidoni, olantsapiini, ketiapiini) psykoosilääkkeiden hyvin yleinen sivuvaikutus. Tämä vaikutus johtuu ilmeisesti histamiinin , dopamiinin ja adrenoreseptoreiden salpauksesta . Uneliaisuus on yleensä voimakkainta hoidon alussa, pitkäaikaisessa käytössä se yleensä heikkenee jonkin verran. Jos potilaalla on kiihottumista, tätä sivuvaikutusta voidaan pitää pikemminkin terapeuttisena, mutta jatkossa voimakas uneliaisuus, erityisesti päivällä, ja liiallinen yöunet muodostavat esteen kommunikaatiolle, ammattitoiminnalle ja ulkoilulle. Uneliaisuuden torjumiseksi voit pienentää lääkkeen annosta, ottaa päivittäisen annoksen yöllä tai vaihtaa lääkettä. Tämän sivuvaikutuksen lääkehoito on huonosti kehittynyt, kofeiinia pidetään suhteellisen turvallisena aineena [28] .

Klotsapiini aiheuttaa usein uneliaisuutta, joka on usein voimakasta ja jatkuvaa. Usein sen aiheuttaa myös ketiapiini, myös pienimmät annokset (100–200 mg/vrk). Olantsapiini aiheuttaa uneliaisuutta harvemmin ja sen vaikutus on annoksesta riippuvainen; se on myös annoksesta riippuvainen risperidonin kanssa: tavallisilla annoksilla (<6 mg/vrk) uneliaisuuden todennäköisyys on pienempi kuin muiden epätyypillisten (olantsapiini, klotsapiini, ketiapiini) ja tyypillisten psykoosilääkkeiden yhteydessä [28] .

Ekstrapyramidaaliset häiriöt

Yleensä meta-analyysit osoittavat pienemmän riskin ekstrapyramidaalisiin oireisiin (EPS) käytettäessä epätyypillisiä psykoosilääkkeitä kuin tyypillisillä [56] . Niitä otettaessa esiintyvä EPS on yleensä lievä ja ohimenevä (transientiivinen), se on helposti korjattavissa annosta pienentämällä tai korjaavia lääkkeitä määräämällä [29] .

EPS:n riski epätyypillisten psykoosilääkkeiden kanssa on kuitenkin edelleen merkittävä. Tämä tuli erityisen ilmeiseksi tutkittaessa näitä sivuvaikutuksia ei kliinisten tutkimusten puitteissa, vaan jatkuvassa arvioinnissa psykoosilääkkeitä saavien potilaiden todellisessa kliinisessä käytännössä. Pääteltiin, että pitkäaikaisen hoidon aikana EPS:n esiintymistiheys epätyypillisten psykoosilääkkeiden taustalla ei eronnut pienten tyypillisten antipsykoottisten lääkkeiden annoksista - 5 - 10 % lääkkeestä riippumatta. Toisaalta kliinisten tutkimusten meta-analyysi on osoittanut, että EPS:n yleinen ilmaantuvuus kaikilla toisen sukupolven psykoosilääkkeillä on 30–50 % pienempi kuin tyypillisillä antipsykootteilla [57] .

Epätyypilliset neuroleptit aiheuttavat harvoin parkinsonismia [56] ja akuuttia dystoniaa [28] . Akatisia on epätyypillisten psykoosilääkkeiden yleisin ekstrapyramidaalinen sivuvaikutus [58] . Sitä voi esiintyä käytännössä kaikkien psykoosilääkkeiden, mukaan lukien klotsapiinin, kanssa; sen esiintymisen riski ei liity antidopaminergisen vaikutuksen vakavuuteen [12] .

Tardiivi dyskinesia kehittyy harvoin epätyypillisten psykoosilääkkeiden kanssa, mutta sitä ei voida täysin välttää. Systemaattinen katsaus ( 2004 ) osoitti, että tardiivin dyskinesian ilmaantuvuus vuoden aikana oli 0,8 % aikuisilla (nuorilla ja keski-ikäisillä), kun niitä hoidettiin epätyypillisillä antipsykootteilla ja  5,4 % , kun niitä hoidettiin tyypillisellä antipsykoottisella haloperidolilla [59] .

Pahanlaatuinen neuroleptinen oireyhtymä voi esiintyä myös käytännöllisesti katsoen kaikilla psykoosilääkkeillä, myös epätyypillisillä [60] [61] , mutta sen aiheuttavat useimmiten tyypilliset butyrofenonien, fenotiatsiinien ja tioksanteenien ryhmiin kuuluvat antipsykootit , erityisesti haloperidoli, flufenatsiini ( klooripromatsiini ) (klooripromatsiini) [61] .

Risperidonilla on lievä annoksesta riippuva kyky aiheuttaa EPS:ää ja annoksilla 8-10 mg/vrk - ja tardiivia dyskinesiaa , kun taas yli 10 mg/vrk annoksilla EPS:n kehittymisen riski risperidonin taustalla on verrattavissa niiden riskiin. riski haloperidolin käytön yhteydessä. Samanlainen annosriippuvainen luonne on ominaista myös EPS:n, erityisesti parkinsonismin ja tardiivin dyskinesian, kehittymisriskille, kun käytät amisulpridia (etenkin yli 300 mg/vrk), jolla on verrattavissa oleva neurologinen toleranssiprofiili risperidonin kanssa [30] . Samanlainen EPS-riski esiintyy olantsapiinilla (ja ilmeisesti myös tsiprasidonilla). Klotsapiinilla ja ketiapiinilla on alhaisin näiden sivuvaikutusten riski [18] .

Prolaktiinitason nousu

Kaikki atyyppiset psykoosilääkkeet voivat nostaa prolaktiinia jossain määrin, erityisesti hoidon alussa [62] , mutta hyperprolaktinemia on yleensä harvinaisempi atyyppisten psykoosilääkkeiden kanssa kuin tyypillisillä [4] . Prolaktiinin nousun riski on erityisen suuri amisulpridin , risperidonin ja paliperidonin yhteydessä [62] . Risperidoni ja amisulpridi voivat nostaa prolaktiinipitoisuutta jopa enemmän kuin tyypilliset neuroleptit [12] [48] [63] ; risperidonilla, amisulpridilla ja paliperidonilla on voimakkaita vaikutuksia prolaktiinitasoihin, joskus jopa pieninä annoksina [62] . Hyperprolaktinemian ilmaantuvuus olantsapiinilla on samanlainen kuin tyypillisellä antipsykoottisella haloperidolilla [32] . Ketiapiini ja aripipratsoli eivät useimmissa tapauksissa lisää prolaktiinia [62] .

Lukuisten venäläisten ja ulkomaisten tutkimusten analyysin perusteella pääteltiin (Gorobets L.N., 2012 ), että prolaktiinia stimuloivan vaikutuksen (neuroleptisen hyperprolaktinemian esiintymistiheyden vähenemisen suuntaan) arvioinnin mukaan nykyaikaiset psykoosilääkkeet voivat järjestetään seuraavasti: amisulpridi - sulpiridi  - risperidoni - haloperidoli - olantsapiini - klotsapiini - ketiapiini - tsiprasidoni - sertindoli - aripipratsoli [64] . Muiden tietojen mukaan amisulpridin ottaminen aiheuttaa hyperprolaktinemian kehittymisen 80-100 %:lla; risperidoni - 35-94 %; olantsapiini - 3-52 %; klotsapiini - 4-12,5 %; tsiprasidoni - 2–8,5 %:ssa tapauksista, ja ketiapiinihoitoon ei liity muutoksia veren prolaktiinipitoisuudessa [31] . Risperidoni-, amisulpridi- ja sulpiridihoidon aikana havaitaan toisinaan prolaktiinipitoisuuksia, jotka ovat kymmenen kertaa normaalia korkeammat [65] . Pitkävaikutteisilla lääkkeillä, kuten Rispolept Konstalla (pitkävaikutteisella risperidonilla), hoidettaessa hyperprolaktinemia voi jatkua jopa 6 kuukautta lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen [66] .

Hyperprolaktinemia vähentää sukupuolihormonien , mukaan lukien estrogeenien ja testosteronin , eritystä , voi heikentää seksuaalista halua ja heikentää seksuaalista toimintaa, naisilla voi johtaa kuukautishäiriöihin ja kuukautisten kuukautisiin , galaktorreaan [28] , orgasmin puutteeseen , frigiditeettiin [67] , virilisaatioon [68] , seborrhea päänaha, liiallinen syljeneritys, akne , ohenevat hiukset [50] . Miehillä hyperprolaktinemian merkkejä ovat libidon ja tehon heikkeneminen tai puuttuminen , heikentyneet toissijaiset seksuaaliset ominaisuudet , gynekomastia , galaktorrea [50] , retrogradinen tai kivulias siemensyöksy [69] . Sekä miehillä että naisilla hyperprolaktinemia voi aiheuttaa hedelmättömyyttä [48] [50] .

Hyperprolaktinemia johtaa myös luun tiheyden laskuun [48] , osteoporoosin kehittymiseen [50] [70] , jonka ilmenemismuodot voivat olla usein toistuvia murtumia ( reisiluun kaulan murtumia, distaalisen kyynärvarren luut jne.) [71] ] , painonnousu, autoimmuunisairaudet , vesi- ja elektrolyyttitasapainohäiriöt [ 30] . Hyperprolaktinemian mahdollisia seurauksia ovat aivolisäkkeen kasvaimen kehittyminen [32] [72] [73] [74] , sydän- ja verisuonisairauksien esiintyminen [50] , tyypin II diabetes [71] , naisilla on lisääntynyt riski sairastua rintasyöpään . [28] [72] [73] , fibrokystinen mastopatia , kohdun hypoplasia [75] .

Pitkittyneen hyperprolaktinemian henkisiä ilmenemismuotoja voivat olla masennus, ärtyneisyys, unihäiriöt; voi olla myös epäspesifisiä valituksia (väsymys, heikkous, muistin menetys, sydämen kipu ilman selkeää sijaintia ja säteilytystä ) [50] . Voi esiintyä erilaisia ​​mielialahäiriöitä , ahdistuneisuus- ja ahdistuneisuusfobisia , somatoformisia häiriöitä, patokarakterologisia häiriöitä (mukaan lukien haluhäiriöt), kiinnostuksen kohteiden kaventumista, assosiatiivisten prosessien hidastumista, keskittymiskyvyn heikkenemistä [76] . Mahdollisia ilmenemismuotoja, kuten autismi , psykososiaalinen sopeutumishäiriö [75] , joissakin tapauksissa - psykoosin kehittyminen [69] tai sen kulun paheneminen [77] .

Hyperprolaktinemia vaikeuttaa taustalla olevan sairauden kulkua, lisää negatiivisten, kognitiivisten ja mielialahäiriöiden vakavuutta; se johtaa potilaiden lisäsosiaaliseen leimaamiseen , riippuvuutta aiheuttavan käyttäytymisen kehittymiseen , heikentää heidän elämänlaatuaan ja usein saa potilaat kieltäytymään antipsykoottisesta hoidosta [78] .

Jos hyperprolaktinemian merkkejä ilmenee, on tarpeen pienentää psykoosilääkkeen annosta tai vaihtaa lääkkeeseen, jolla on vähemmän vaikutusta prolaktiinin eritykseen. Toinen vaihtoehto on määrätä dopaminomimeetti: bromokriptiini , amantadiini [28] , kabergoliini [79] tai kinagolidi [50] .

Hyperprolaktinemian estämiseksi on tarpeen säännöllisesti kysyä potilailta prolaktiinipitoisuuden nousuun liittyvistä oireista, ja risperidonia tai amisulpridia määrättäessä (kuten tyypillisten psykoosilääkkeiden yhteydessä) plasman prolaktiinipitoisuutta on seurattava säännöllisesti [ 50] . On suositeltavaa määrittää veren prolaktiinipitoisuus vähintään kerran kahdessa viikossa: näin voit aloittaa korjaavat toimenpiteet ennen kliinisten oireiden ilmaantumista, jotka kehittyvät keskimäärin vain 10-12 päivää prolaktiinitason nousun jälkeen [79 ] .

Jotkut kirjoittajat ovat sitä mieltä, että oireettoman (ei mukana kliinisiä oireita) hyperprolaktinemiassa ei ole tarpeen suorittaa korjaavia toimenpiteitä. Kuitenkin myös tässä tapauksessa tällaiset potilaat vaativat huolellista seurantaa, koska hyperprolaktinemian myöhäisten ilmentymien, erityisesti osteoporoosin, kehittymistä ei voida täysin sulkea pois [66] .

Nuorilla korkea prolaktiini ja siitä johtuva sukupuolihormonituotannon estyminen voivat johtaa murrosiän heikkenemiseen. Kuten aikuisilla, kuukautiset ja muut kuukautishäiriöt, galaktorrea, gynekomastia ja osteoporoosin kehittyminen ovat mahdollisia [45] . Murrosiän aikana nuorilla, joilla on hyperprolaktinemia, luun tiheys laskee, mikä johtaa häiriintymiseen huippuluumassan muodostumisessa [68] . Potilailla, joilla on lapsuudessa tai nuoruudessa esiintynyt hyperprolaktinemia, on suuri hedelmättömyyden riski [67] .

Liikalihavuus ja aineenvaihduntahäiriöt

Klotsapiinille ja olantsapiinille on ominaista suurin kliinisesti merkittävän painonnousun [34] [80] [81] ja aineenvaihduntahäiriöiden [80] riski ; risperidonille, ketiapiinille, amisulpridille ja tsotepiinille on ominaista merkittävästi pienempi liikalihavuuden riski.[81] sertindoli, asenapiini , iloperidoni ja paliperidoni [34] . Ketiapiini, risperidoni ja sertindoli aiheuttavat todennäköisemmin liikalihavuutta ja aineenvaihduntahäiriöitä kuin aripipratsoli ja amisulpridi, kun taas tsiprasidoni on harvinaisempi kuin aripipratsoli ja amisulpridi [80] .

Psykoosilääkkeillä painonnousu voi tapahtua nopeasti ensimmäisten viikkojen aikana, minkä jälkeen painonnousu hidastuu vähitellen, kunnes painonnousu saavutetaan muutaman kuukauden kuluttua - olantsapiinilla 4-9 kuukauden kuluttua ja klotsapiinilla 42-46 kuukauden kuluttua . 80] . Uskotaan, että psykoosilääkkeitä käytettäessä potilaan kehossa tapahtuvat aineenvaihduntamuutokset aiheuttavat nopean painon nousun ja pitkäaikaisen (usean vuoden) nousun näyttävät johtuvan käyttäytymistekijöistä: ruokailutottumuksista ja fyysisen aktiivisuuden tasosta. On olemassa teoria "jäniksen ja kilpikonnan [nopeudesta]", jonka mukaan jotkut lääkkeet aiheuttavat nopeaa painonnousua, jota seuraa "tasango" - "jänisnopeus"; toiset, joilla ei ole tällaista potentiaalia, johtavat pitkäaikaisessa käytössä myös ruumiinpainon nousuun johtuen vaikutuksesta potilaan elämäntapaan - "kilpikonnan nopeus" [82] (erityisesti fyysisen aktiivisuuden taso voi olla negatiivinen psykoosilääkkeiden rauhoittava vaikutus [ 83] ).

Neuroleptien aiheuttaman liikalihavuuden seuraukset eivät näytä poikkeavan minkään muun etiologian liikalihavuuden seurauksista : ne sisältävät kohonneen sepelvaltimotaudin , verenpainetaudin , syövän , diabeteksen , nivelrikkon , uniapnean [28] , sappikivitaudin , sydäninfarkti ja aivohalvaus [84] . Lihavuuden hoidot ovat huonosti kehittyneitä, ja ruokavaliolla ja liikunnalla on tärkeä rooli [28] .

Monet tutkimukset, mukaan lukien RCT:t, ovat osoittaneet, että klotsapiini ja olantsapiini liittyvät lisääntyneeseen diabetes mellituksen ja dyslipidemian riskiin [85] . Olantsapiini lisää kolesterolia enemmän kuin ketiapiini, ketiapiini enemmän kuin risperidoni ja risperidoni enemmän kuin aripipratsoli ja tsiprasidoni, joilla on vähiten vaikutus lipiditasoon [80] .

Hyperlipidemian kehittyminen antipsykoottisen hoidon aikana liittyy ilmeisesti painonnousuun, vaikka muista mahdollisista tämän sivuvaikutuksen mekanismeista on keskusteltu [12] . Muutokset lipiditasoissa antipsykoottisia lääkkeitä käytettäessä ovat tyypillisesti luonteeltaan aterogeenisiä ja koostuvat kokonaiskolesterolin , triglyseridien noususta, matalatiheyksisen lipoproteiinikolesterolin noususta ja korkeatiheyksisen lipoproteiinikolesterolin laskusta [86] . Hyperlipidemia on tärkeä tekijä sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä, ja siihen liittyy usein tyypin 2 diabetes [25] .

Insuliiniresistenssin kehittyminen antipsykoottisia lääkkeitä käytettäessä voi ilmaantua ruumiinpainon muutoksista riippumatta; usein diabeteksen esiintyminen näitä lääkkeitä käytettäessä ei johdu liikalihavuudesta [25] .

Jotkut epätyypilliset psykoosilääkkeet, erityisesti olantsapiini ja klotsapiini, voivat aiheuttaa diabeettisen ketoasidoosin ja hyperosmolaarisen kooman . Diabeettisen ketoasidoosin mahdollisuus tulee aina pitää mielessä, sillä sen psykiatriset ilmenemismuodot sekoitetaan helposti skitsofrenian ilmenemismuotoihin [28] .

CATIE-tutkimuksessa (Clinical Antipsychotic Trials of Intervention Effectiveness) sepelvaltimotaudin riski yli 10 vuoden ikäisenä antipsykoottisia lääkkeitä käytettäessä havaitsi, että lisääntynyt riski sairastua sepelvaltimotautiin liittyy olantsapiinin ja ketiapiinin käyttöön sekä risperidonin ja tsiprasidonin käyttöön. ja tyypillinen antipsykoottinen perfenatsiini , tämä riski oli pienempi [80] .

Harvoin diagnosoitu, mutta usein toistuva ja vakava psykoosilääkkeiden sivuvaikutus voi olla polydipsia  , tila, jossa henkilö juo suuria määriä (jopa 20 litraa päivässä) nestettä tuntematta janoa tai tarvitsematta vettä. Ylimääräinen vesi johtaa vesimyrkytyksiin : päänsärkyä, näön hämärtymistä, pahoinvointia, uneliaisuutta; vaikeissa tapauksissa kehon lämpötilan nousu, ihon kuivuus, vapina, syljeneritys, oksentelu, ripuli, kooma . Potilaat ja heidän omaiset eivät useinkaan pidä polydipsiaa tuskallisena ilmiönä, sen oireet voivat johtua diabeteksesta tai diabetes insipiduksesta [84] .

Tarpeelliset tutkimukset

Painonnousun diagnosoinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota rasvakerrostumien lokalisaatioon, erityisesti niiden määrään vatsassa ( vatsan lihavuus). Arvioinnissa voidaan käyttää indikaattoria, kuten vyötärön ja lantion välinen suhde (WHR): WHR-arvo yli 0,9 miehillä ja yli 0,85 naisilla osoittaa ylimääräisen vatsan rasvan esiintymisen [82] .

Käytännössä käytetään usein myös käsitettä " painoindeksi " ( body mass index  - BMI ) : ruumiinpaino kilogrammoina jaetaan pituuden neliöllä metreinä. Ylipainon indikaattori on BMI ≥ 25 kg/m 2 , kun BMI ≥ 30 kg/m 2 , diagnosoidaan liikalihavuus [25] .

Suositukset diabeteksen kehittymisriskin seurantaan ovat paastoglukoosin tai hemoglobiini A1c :n mittaaminen kaikilta potilailta, kun uutta psykoosilääkettä määrätään. Glukoositaso ei saa ylittää 126 mg / dl, hemoglobiini A1c  - 6,1%. Potilailla, joilla on riskitekijöitä ( perhehistoria , ylipaino), glukoosiarvoa tulee seurata 2-4 kuukauden välein. Lisäksi psykiatrin tulee säännöllisesti arvioida mahdollisia diabetes mellituksen oireita (painonmuutos, polyuria , polydipsia) ja tarvittaessa antaa potilaalle endokrinologin konsultaatio [46] .

Diabeteksen diagnosoinnissa on toivottavaa ottaa huomioon paitsi glykemian taso tyhjässä mahassa, myös taso 2 tuntia glukoosin ottamisen jälkeen. Tämä mahdollistaa sekä diabetes mellituksen että esidiabeettisen tilan  – heikentyneen glukoositoleranssin – havaitsemisen tarkemmin [87] . Oikein toteutetut ennaltaehkäisevät toimenpiteet esidiabeteksesta kärsivillä potilailla voivat estää diabeteksen kehittymisen tulevaisuudessa [88] .

Antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien potilaiden lipiditasot tulee mitata vähintään kerran vuodessa ja ylipainoisilla potilailla - kerran 6 kuukauden välein. pakollinen terapeutin kuuleminen [46] .

Toiminta sydän- ja verisuonijärjestelmään

Tutkimustietojen mukaan kaikki psykoosilääkkeet eroavat merkittävästi vaikutuksistaan ​​sydän- ja verisuonijärjestelmään . Samaan aikaan niiden kardiotoksisuus voi liittyä sekä akuutteihin komplikaatioihin, jotka ilmenevät hoidon alkuvaiheessa ja vaativat yleensä kiireellistä hoitoa ( valtimon hypotensio , mukaan lukien ortostaattinen hypotensio, rytmi- ja johtumishäiriöt, lääkkeiden aiheuttama sydänlihastulehdus jne.), ja kaukaisimmilla seurauksilla, jotka johtuvat useiden viikkojen tai kuukausien hoidon jälkeen antipsykoottisten lääkkeiden vaikutuksesta tiettyihin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin: liikalihavuus, hyperlipidemia, anemia jne. [79]

Antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä hypotensio kehittyy yleensä hoidon alussa ja annosten kasvaessa; tänä aikana on suositeltavaa suorittaa säännöllisesti ortostaattinen testi (mittaa verenpaine seisoma- ja makuuasennossa). Jos potilaille kehittyy vaikea ortostaattinen hypotensio , on tarpeen varoittaa heitä nousemasta äkillisesti ja ilman apua [28] . Erityisen vakavia ortostaattisen hypotension seurauksia havaitaan iäkkäillä potilailla ja potilailla, joilla on sepelvaltimotauti : erityisesti traumatismiin liittyvä pyörtyminen (sisäelinten vauriot, murtumat, mukaan lukien reisiluun kaula , dislokaatiot , hematoomat ) on mahdollista. Hypotensio sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla voi edistää anginakohtausten , sydäninfarktin ja jopa äkillisen kuoleman ilmenemistä [89] .

Hidas annoksen nostaminen, pienten annosten käyttö, jaetut annokset ja ei- antiadrenergisten neuroleptien käyttö auttavat vähentämään ortostaattisen hypotension riskiä [28] .

Valtimoverenpaine voi aiheuttaa refleksitakykardiaa ja harvoissa tapauksissa johtaa sokkiin . Sydänsairauksissa leposykkeen nousu voi olla vaarallista . Takykardiaa voi esiintyä myös hypotension puuttuessa, jolloin sitä voidaan hoitaa pienillä annoksilla beetasalpaajia (esim. atenololi ).

QT-ajan pidentäminen yli 500 ms psykoosilääkkeillä osoittaa torsades de pointes -riskin , joka voi johtaa pyörtymiseen, kammiovärinään ja kuolemaan. Tsiprasidonilla hoidettaessa on tarpeen tunnistaa ajoissa pirouette-takykardian riskitekijät: synnynnäinen QT-ajan pidentyminen, bradykardia , hypokalemia , hypomagnesemia, sydämen vajaatoiminta , maksan ja munuaisten vajaatoiminta , ziprasidonin yliannostus [28] . Muiden psykoosilääkkeiden käyttöä tulee myös rajoittaa potilaille, joilla on synnynnäinen pitkän QT-ajan oireyhtymä ja joilla on ollut rytmihäiriöitä . antipsykoottisten lääkkeiden käyttöä hypokalemian taustalla tulee välttää . On toivottavaa ennen antipsykoottista hoitoa (lukuun ottamatta kardioturvallisimpia lääkkeitä: olantsapiinia, ketiapiinia) tallentamalla EKG 12 standardikytkentään. QT-aikaa pidentävillä psykoosilääkkeillä hoidettaessa on toivottavaa suorittaa toistuvia kalium- ja magnesiumpitoisuuksia koskevia tutkimuksia sekä säännöllinen EKG-seuranta (jos QT-aika pitenee yli 25 % normaaliarvoista, on suositeltavaa lopeta hoito EKG:n hallinnassa tai pienennä antipsykootin annosta) [89] .

Harvinaisissa tapauksissa neuroleptisen hoidon taustalla myokardiitin kehittyminen, jolla on myrkyllinen tai allerginen luonne, on mahdollista. Erityisesti klotsapiini (jolla on suurin myokardiumiin kohdistuvien toksisten ja allergisten vaikutusten riski ) voi aiheuttaa eosinofiliaa , joka liittyy eosinofiilisen kardiomyopatian kehittymiseen [89] .

Retrospektiivinen havainnollinen kohorttitutkimus osoitti annoksesta riippuvan kaksinkertaisen sydänäkillisen kuoleman riskin lisääntyneen epätyypillisiä psykoosilääkkeitä käyttävillä potilailla verrattuna vastaaviin tapauksiin potilailla, jotka eivät käyttäneet antipsykoottisia lääkkeitä.

Antikolinergiset sivuvaikutukset

Neuroleptien antikolinerginen vaikutus ilmenee erilaisina oireina, mukaan lukien suun kuivuminen, ummetus , takykardia , virtsanpidätys, lämmönsäätelyhäiriöt [28] , akkomodaatiohäiriöt , sulkukulmaglaukooman paheneminen [ 30] . Näitä sivuvaikutuksia esiintyy usein klotsapiinihoidon yhteydessä ja ne ovat useimmiten lieviä, mutta joskus vaarallisia (esim. tunnistamaton suolen tukkeuma voi johtaa kuolemaan; lämpöhalvaus voi esiintyä kuumalla säällä ) [28] . Pienemmässä määrin antikolinergisten vaikutusten kehittymisen riski on tyypillistä olantsapiinille. Muut epätyypilliset psykoosilääkkeet kehittävät vähemmän todennäköisesti antikolinergisiä vaikutuksia hoidon aikana, erityisesti ketiapiini [30] ja risperidoni; tyypillisille neurolepteille on ominaista huomattavasti suurempi näiden sivuvaikutusten riski [90] .

Klotsapiini ja olantsapiini voivat antikolinergisten vaikutustensa vuoksi johtaa kognitiiviseen heikkenemiseen [91] ; neuroleptien antikolinerginen vaikutus voi ilmetä huomiokyvyn, muistin heikkenemisenä, keskushermoston yleisenä estymisenä . Mahdollinen uneliaisuuden, sekavuuden sekä deliriumin , hallusinaatioiden kehittyminen [28] . Epätyypillisten antipsykoottisten lääkkeiden käyttö on mahdollista antikolinerginen oireyhtymä [92] .

Antikolinergiset sivuvaikutukset ovat annoksesta riippuvaisia, ne voidaan eliminoida vähentämällä lääkkeen annosta ja nauttimalla parkinsonismilääkkeiden murto-osaa [28] .

Edustajat

Klotsapiini

Kauppanimet: Azaleptin, Clozaril, Leponex, Alemoxan, Clozasten.

Klotsapiini on ensimmäinen epätyypillisistä psykoosilääkkeistä. Suuren agranulosytoosin riskin vuoksi sitä tulisi käyttää vain skitsofrenian vastustuskykyisissä muodoissa, jotka ovat tehottomia tai eivät siedä muita psykoosilääkkeitä [30] . Sillä on erittäin voimakkaita ahdistusta ehkäiseviä ominaisuuksia. Ekstrapyramidaalisairaudet, äärimmäisen harvinaisia ​​tapauksia lukuun ottamatta, eivät kuitenkaan aiheuta suuremmassa määrin ruumiinpainon nousua, mikä on otettava huomioon määrättäessä lääkettä liikalihaville ja diabetes mellitusta sairastaville potilaille ; jolle on myös ominaista suuri uneliaisuuden, ortostaattisen hypotension ja takykardian riski . Hyvin usein aiheuttaa liiallista sedaatiota , joskus deliriumia , QT-ajan pidentymistä, dyslipidemiaa , diabetesta , sepelvaltimotautia [36] .

Estää dopamiinin ( D 1 , D 2 , D 3 , D 4 , D 5 ), serotoniinin (5-HT 1A , 5-HT 2A , 5-HT 1C ), muskariinin (M 1 , M 2 , M 3 ) eri alatyyppejä , M5 ), histamiini (H1 ) ja adreno- (a1 , a2 ) reseptorit ; sillä on agonismin ominaisuuksia M4 - reseptoreihin. Antagonismi useimpia muskariinireseptorin alatyyppejä kohtaan on vastuussa klotsapiinille tyypillisistä antikolinergisista häiriöistä ja voi lisätä kognitiivisen heikentymisen riskiä. Lisääntynyt syljeneritys ja syljeneritys, joita usein kohdataan klotsapiinin käytön yhteydessä, johtuvat ilmeisesti nielemismekanismien rikkomisesta sekä M 4 -reseptorien stimulaatiosta ja antagonismista α-adrenergisille reseptoreille [28] .

Sillä on tappavien sivuvaikutusten riski: agranulosytoosi, sydänlihastulehdus , verisuonten romahdus ; voi myös aiheuttaa epileptisiä kohtauksia . Klotsapiinia käytettäessä agranulosytoosin riskin vuoksi tarvitaan usein (ensimmäisinä kuukausina - joka viikko) verenkiertoa; Lisäksi painoa, verensokeria ja lipidiprofiilia tulee seurata. Hoito tulee aloittaa pienillä annoksilla, jotka lisätään vähitellen; On tarpeen varoittaa potilasta ilmoittamaan kaikista infektion oireista, jotka voivat liittyä agranulosytoosiin, sekä merkkejä sydän- ja verisuonisairauksista ja hormonaalisista häiriöistä [28] .

Klotsapiinille, enemmän kuin muille psykoosilääkkeille, on ominaista vieroitusoireyhtymän riski , jossa voidaan havaita tiettyjä vakavia henkisiä tai neurologisia reaktioita, erityisesti unettomuutta , kiihtyneisyyttä, kiihtyneisyyttä , päänsärkyä , dystoniaa , dyskinesiaa , maanisia ja psykoottisia oireita . 93] [ 94] [95] . Klotsapiinin vieroitusoireyhtymä (ns. kolinergiset "rekyylin" oireet) voi kehittyä pitkäaikaisen hoidon jälkeen yli 300 mg/vrk annoksilla. Klotsapiinin käytön jälkeen vaste muiden psykoosilääkkeiden myöhempään käyttöön on negatiivinen, ja tästä syystä monet potilaista "kiinnityvät" tähän lääkkeeseen lähes elinikäiseksi [36] .

On myös havaittu, että klotsapiini lisää astrosyyttien D-seriinin vapautumista sekä rottien aivoissa että soluviljelmässä . Tämä viittaa siihen, että lääkkeellä on vaikutusta luonnollisiin NMDA-reseptorin koagonisteihin [96] .

Risperidoni

Kauppanimet: Rispolept, Risset, Speridan, Risperdal, Risperon, Risdonal, Rileptid, Rispaxol, Rispolux, Torendo, Sisodon-San.

Se on tehokkain D 2 -reseptoriantagonisti kaikista epätyypillisistä psykoosilääkkeistä in vitro -olosuhteissa [14] , ja sillä on voimakas antipsykoottinen vaikutus, jota useimmat tutkijat pitävät samanlaisena kuin haloperidolin [11] . Dopamiinin (D 1 , D 2 , D 3 , D 4 ) lisäksi se estää myös serotoniinin (5-HT 1A , 5-HT 2A , 5-HT 2C ), α 1 - ja α 2 -adrenergisiä reseptoreita, histamiinia (H 1 -reseptorit) [28] . Toisin kuin klotsapiini, se ei antagonisoi kolinergisiä reseptoreja. Sitä ei suositella käytettäväksi masennustiloissa [97] epätyypillisten psykoosilääkkeiden vuoksi, vaan hän pystyy parhaiten aiheuttamaan neuroleptisen masennuksen. Risperidoni, jopa enemmän kuin klassiset psykoosilääkkeet, lisää prolaktiinia, aiheuttaa ekstrapyramidaalisia oireita useammin kuin muut atyyppiset antipsykootit [20] , ja tardiivin dyskinesian riski on paljon suurempi. Risperidonin käyttöön liittyy usein sedaatiota ja ortostaattista hypotensiota [11] . Risperidonia ei kuitenkaan pidä aliarvioida epätyypillisenä antipsykoottisena aineena, sillä se on tehokas psykoottisessa kiihottuksessa sen rauhoittavan vaikutuksen ansiosta.

Muita risperidonin sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, ahdistuneisuus, uneliaisuus [98] ja unettomuus [99] . Tämän lääkkeen pitkäaikainen käyttö voi johtaa painonnousuun ja diabetes mellituksen kehittymiseen, mutta vähemmän todennäköisemmin kuin klotsapiini- ja olantsapiinihoito [98] .

Optimaalinen risperidonin annos aikuisille on 2-6 mg/vrk. Suurempia annoksia tarvitaan vain harvoissa tapauksissa; yleensä ne aiheuttavat ekstrapyramidaalisia häiriöitä tehostamatta terapeuttista vaikutusta. Jos lääkkeiden aiheuttamaa parkinsonismia ilmenee, annosta tulee pienentää [28] .

Paliperidoni

Kauppanimet: Invega.

Se on risperidonin aktiivinen metaboliitti ; paliperidonimolekyyli eroaa risperidonimolekyylistä siten, että siinä on yksi hydroksyyliryhmä . Paliperidonin maksametabolian puuttuminen minimoi ei-toivottujen lääkevuorovaikutusten riskin maksassa metaboloituvien lääkkeiden kanssa . Se aiheuttaa vähäisemmässä määrin kuin risperidoni unettomuutta ja ahdistusta, ja sillä on selvempi rauhoittava vaikutus. Myös uneliaisuus, huimaus, dyspeptiset häiriöt ovat paljon harvinaisempia , mutta useammin - takykardia . Muita haittavaikutuksia voivat olla päänsärky, vapina , ortostaattinen hypotensio , hypertensio , suun kuivuminen, QT-ajan pidentyminen [10] .

Paliperidonin ekstrapyramidaaliset sivuvaikutukset ovat annoksesta riippuvaisia: annoksilla 9-12 mg / vrk niiden esiintymistiheys on verrattavissa risperidonihoidon aikana esiintyvään esiintymistiheyteen. Annosriippuvainen on myös ruumiinpainon nousu. Verikokeissa hyperprolaktinemia ilmaantuu 67 %:lla potilaista noin kahden viikon kuluttua lääkehoidon aloittamisesta ja jää sitten tasanteena, joka ei usein saavuta kliinisiä ilmenemismuotoja aiheuttavaa tasoa [10] .

On olemassa myös pitkävaikutteinen paliperidoni, paliperidonipalmitaatti, joka annetaan lihakseen kerran kuukaudessa [100] .

Amisulpride

Kauppanimet: Solian, Limipranil.

Amisulpridi on D2 / D3 -reseptorin antagonisti [101] . Tämän lääkkeen ominaisuus, joka erottaa sen olantsapiinista ja risperidonista, on selvempi aktivoiva vaikutus. Amisulpridille on tyypillistä suuri todennäköisyys saada ekstrapyramidaalisia oireita suositeltujen annosten ylärajoilla, mutta toisin kuin tyypilliset psykoosilääkkeet, se sitoutuu heikosti dopamiinireseptoreihin nigrostriataalialueella ja vapaa dopamiini "poistaa" sen paljon helpommin pois, mikä aiheuttaa sen korkea antipsykoottinen aktiivisuus pienemmällä todennäköisyydellä ekstrapyramidaalisten häiriöiden kehittyminen [102] . Amisulpridille tyypillisimpiä ekstrapyramidaalisia häiriöitä ovat raajojen vapina ja akatisia [101] , joita esiintyy, kun tätä lääkettä käytetään laajalla annosalueella [57] .

Todennäköisyys sairastua hyperprolaktinemiaan ja ilmaantua sen kliinisiin oireisiin amisulpridilla on suuri, mutta painonnousun todennäköisyys on minimaalinen [102] . Lääkkeen sivuvaikutuksia ovat myös unettomuus, ahdistuneisuus, kiihtyneisyys, liiallinen sedaatio ja uneliaisuus, ummetus, pahoinvointi, oksentelu, suun kuivuminen, alentunut kohtauskynnys, valtimo hypotensio [103] .

Ziprasidoni

Kauppanimet: Zeldox, Geodon.

Kliinisten tutkimusten mukaan tsiprasidoni on haloperidolia parempi vaikutusten suhteen psykoottisiin oireisiin ja aggression ilmenemismuotoihin. sillä on positiivinen vaikutus komorbideihin mielialaoireisiin , sosiaalisen toiminnan indikaattoreihin [98] . Salpaa dopamiini- (D2 ) , serotoniini- (5- HT2A- , 5- HT2C- ja 5- HT1B/1D )-reseptorit, a1 - adrenergiset reseptorit ja H1 - reseptorit; serotoniini-5- HT1A -reseptorien osittainen agonisti ; estää serotoniinin ja norepinefriinin takaisinottoa [28] .

Ziprasidoni on hyvin siedetty, aiheuttaa harvoin ekstrapyramidaalisia oireita, painonnousua ja aineenvaihduntahäiriöitä [98] . Tsiprasidonin merkittävimmät sivuvaikutukset ovat uneliaisuus, ortostaattinen hypotensio , akatisia ja QT-ajan pidentyminen [104] . Sydämen johtumishäiriöiden riski on kohtalainen. Tsiprasidoni on vasta-aiheinen potilaille, joilla on QT-ajan pitenemisen oireyhtymiä, QT-ajan jatkuva pidentyminen yli 500 ms, rytmihäiriöt , äskettäinen sydäninfarkti ja dekompensoitunut sydämen vajaatoiminta. Remissiossa olevilla potilailla tsiprasidoniin siirtyminen voi aiheuttaa ohimenevää unettomuutta, jolloin unilääkkeet auttavat [28] .

Vaikka tsiprasidonin on osoitettu olevan tehokas mielialan stabiloija , tsiprasidoni voi joskus saada vaikutuksen kääntymisen ( mania tai hypomania ) masentuneilla potilailla [105] [106] [107] .

Sertindole

Kauppanimet: Serdolect.

Sillä on korkea affiniteetti dopamiiniin (D2 ) , serotoniiniin (5- HT2A ja 5- HT2C ) ja α1 - adrenergisiin reseptoreihin [108] . Alhainen affiniteetti histamiini H1- ja muskariinireseptoreihin on ominaista , mikä määrää kliinisesti merkityksettömän sedaatiota ja kognitiivista heikkenemistä. Sertindolin yleisimmät sivuvaikutukset ovat päänsärky, unettomuus, uneliaisuus, huimaus, astenia , masennus , lihaskipu , dyspepsia , ummetus, suun kuivuminen, pahoinvointi, nenän tukkoisuus, siemensyöksyhäiriö (miehillä). Sertindoli aiheuttaa harvoin kliinisesti merkittävää painonnousua, ja kliinisesti merkittävää veren prolaktiinin, kolesterolin , triglyseridien ja glukoosin pitoisuuksien nousua tapahtuu harvoin [109] ; lääkkeellä on pieni riski ekstrapyramidaalisten häiriöiden kehittymiseen [98] . Sertindoli voi aiheuttaa vakavia kardiovaskulaarisia komplikaatioita, mukaan lukien kuolemaan johtavia [90] . Tällä lääkkeellä hoidon aikana EKG:n säännöllinen seuranta on välttämätöntä: kun vakaa tila saavutetaan (3-4 viikon kuluttua täyden annoksen saavuttamisesta) ja myös 3 kuukauden välein pitkäaikaisen hoidon aikana [108] .

Koska sertindoli ei tuota kliinisesti merkittävää sedaatiota, ei ole toivottavaa käyttää sitä monoterapiana akuuttien sairauksien, joihin liittyy psykomotorista kiihtymistä, hoidossa. Lääkkeen rauhoittavan vaikutuksen puute tulee kuitenkin eduksi, kun sitä käytetään pitkäaikaisessa hoidossa [51] .

Sertindolin annosta tulee suurentaa asteittain hypotensiivisten vaikutusten välttämiseksi [11] . Sertindolin käytön jälkeen negatiivinen reaktio muihin psykoosilääkkeisiin on mahdollinen ja jopa sellaisiin, jotka antoivat positiivisen vaikutuksen ennen sertindolihoitoa .

Olantsapiini

Kauppanimet: Zyprexa, Zalasta, Normiton, Olanex, Parnasan, Egolanza, Olfrex.

Sillä on voimakas antikolinerginen vaikutus ja se on toimintaprofiililtaan hyvin samanlainen kuin klotsapiinilla [110] . Lääkkeen tärkein sivuvaikutus on painonnousu; Kun olantsapiinia määrätään ensimmäistä kertaa, potilaan painonnousun todennäköisyys on arvioitava ottaen huomioon hänen painoindeksinsä, anamnestiset tiedot , yleinen kliininen tunne ylipainoisuudesta - tahnamainen , löysyys. Tarkasteltaessa olantsapiinia käyttävää potilasta on otettava huomioon painonnousun hallinnan pääperiaate: kehonpainon seitsemän prosentin nousu alkuperäisestä painosta on ehdoton vasta-aihe lääkkeen jatkokäytölle. Olantsapiinin toiseksi merkittävin sivuvaikutus on sedaatio ja uneliaisuus. Pienellä prosentilla potilaista (10–15 %) tämä vaikutus jatkuu ja kestää kuukausia, mikä heikentää sosiaalisen toipumisen laatua [102] .

Olantsapiinin käyttö lisää lipidihäiriöiden [111] [112] ja diabetes mellituksen [112] riskiä . Kun olantsapiinin annosta nostetaan tasolle 20 mg/vrk, annoksesta riippuvaisen EPS:n kehittyminen on mahdollista [57] . Markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa on raportoitu äkillistä sydänkuolemaa olantsapiinia käyttävillä potilailla.

Lääke on osoittautunut hyvin positiivisen vaikutuksensa yhteydessä mielialahäiriöihin (sekä maanisiin että masennustiloihin) [113] . Olantsapiinin antagonismi 5-HT3- ja 5- HT2c - reseptoreihin määrää ennalta lääkkeen ahdistusta lievittävät ominaisuudet. Metformiinia voidaan käyttää estämään painonnousua ja korjaamaan aineenvaihduntahäiriöitä . Olantsapiini estää dopamiinin D 1 , D 2 , D 3 , D 4 , D 5 , muskariinin M 1 , M 2 , M 3 , M 4 , M 5 , serotoniinin 5-HT 2A , 5-HT 2C , 5-HT 3 ( tasoittaa lääkkeen negatiivista vaikutusta nigrostriatumiin , mikä vähentää ekstrapyramidaalisten häiriöiden riskiä verrattuna joihinkin muihin psykoosilääkkeisiin), histamiini H 1 -reseptorit; olantsapiinin antagonismi adrenergisiin reseptoreihin on lievää.

Olantsapiinin ja fluoksetiinin yhdistelmälääkettä , nimeltään Symbyax, tuotetaan. On myös pitkävaikutteinen olantsapiini, jota annetaan lihakseen [100] .

Ketiapiini

Kauppanimet: Seroquel, Ketilept, Lakvel, Kventiaks, Kvetiron.

Joidenkin arvioiden mukaan se on turvallisuusparametreiltaan edullisin lääke epätyypillisistä psykoosilääkkeistä [114] . Ei käytännössä aiheuta ekstrapyramidaalisia häiriöitä (poikkeuksena tapaukset, joissa käytetään enimmäisannoksia). Ei aiheuta hyperprolaktinemiaa; vähemmän todennäköisesti kuin klotsapiini ja olantsapiini johtavat painonnousuun [98] , vaikka ketiapiinin painonnousuriski on edelleen merkittävä ja merkittävästi suurempi kuin amisulpridilla ja aripipratsolilla [115] . Ketiapiinilla ei ole antikolinergisiä sivuvaikutuksia [11] . Ketiapiinin yleisimmät haittavaikutukset ovat sedaatio , uneliaisuus, ortostaattinen hypotensio , huimaus ja dyspepsia  , jotka yleensä lievenevät annosta pienentämällä [114] . Klotsapiinin ja olantsapiinin ohella ketiapiinilla on korkea riski sairastua diabetekseen verrattuna muihin psykoosilääkkeisiin [46] .

Tämän antipsykootin tehokkaan skitsofrenian (mukaan lukien muille lääkkeille vastustuskyvyn) [98] lisäksi ketiapiini on vakiinnuttanut asemansa hyvän mielialan stabiloijana , joka on tehokas sekä maanisten että masennusvaiheiden hoidossa. Sillä on voimakas anksiolyyttinen vaikutus [114] .

Hyvin voimakkaasti salpaa histamiini H 1 , jonkin verran vähemmän - α 1 - adrenergisiä reseptoreita, serotoniini 5-HT 2A -reseptoreita ; salpaa suhteellisen heikosti dopamiini D 2 -reseptoreita , erittäin heikosti - D 1 -reseptoreita. Elektrofysiologisten tutkimusten mukaan ketiapiini vähentää selektiivisesti mesolimbisten dopaminergisten hermosolujen kiihtyneisyyttä, mutta ei vaikuta substantia nigran (yksi dopamiinia tuottavasta aivoalueesta) toimintaan.

Aripipratsoli

Kauppanimet: Abilify.

Farmakologisten ominaisuuksien suhteen se eroaa erittäin merkittävästi muista epätyypillisistä psykoosilääkkeistä: se on osittainen dopamiini- (D 2 ) ja serotoniini (5-HT 1A ) -reseptorien agonisti, samalla kun se salpaa dopamiinin (D 3 ) ja serotoniinin (5-HT 2A ) , 5-HT 2C , 5-HT 7 ) -reseptorit, α 1 -adrenergiset reseptorit ja H 1 -reseptorit [28] . Aripipratsoli toimii toiminnallisena antagonistina dopaminergisen hyperaktiivisuuden olosuhteissa ja funktionaalisena agonistina dopaminergisessä hypoaktiivisuudessa [116] ; sille on ominaista minimaalinen riski aiheuttaa ekstrapyramidaalisia sivuvaikutuksia ja hyperprolaktinemiaa, ei QT-ajan pidentymisen riskiä, ​​minimaalinen painonnousun ja sedaation riski [16] .

Ei-akuuteissa potilastutkimuksissa aripipratsoli aiheutti unettomuutta ja levottomuutta hoidon alussa; muutaman viikon kuluttua nämä sivuvaikutukset hävisivät. Ekstrapyramidaaliset häiriöt ovat epätodennäköisiä käytettäessä aripipratsolia terapeuttisilla annoksilla [28] , mutta akatisian [117] ja tardiivin dyskinesian [118] [119] [120] riski on raportoitu . Muita aripipratsolin sivuvaikutuksia ovat päänsärky, pahoinvointi, oksentelu ja huimaus [100] .

Azenapin

Kauppanimet: Saphris.

FDA hyväksyi sen 14. elokuuta 2009 käytettäväksi psykiatriassa [121] . Se on tarkoitettu akuuttien skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön I akuuttien maanisten tai sekajaksojen hoitoon [122] . Asenapiinia ei ole tarkoitettu masennuksen hoitoon, eikä sen ole kliinisissä tutkimuksissa osoitettu parantavan masennuksen oireita lyhyellä tai pitkällä aikavälillä [123] .

Osoittaa affiniteettia monentyyppisiin reseptoreihin: serotoniini 5-HT 1A , 5-HT 1B , 5-HT 2A , 5-HT 2B , 5-HT 2C , 5-HT 5A , 5-HT 6 ja 5-HT 7 -reseptorit , adrenerginen a1 , a2A , a2B ja a2C , dopamiini D1 , D2 , D3 ja D4 , histamiini H1 ja H2 [ 124 ] ; _ merkittävästi pienempi affiniteetti muskariiniasetyylikoliinireseptoreihin . Atsenapiini on 5-HT1A- ja D1 - reseptorien osittainen agonisti ; sillä on antagonistiominaisuuksia muihin mainittuihin reseptoreihin nähden [124] .

Koska se on edelleen vähemmän histamiinireseptorin salpaaja kuin jotkut muut epätyypilliset psykoosilääkkeet (esim. olantsapiini ja ketiapiini), sen uskotaan aiheuttavan vähemmän todennäköistä painonnousua ja sedaatiota. Siksi tätä lääkettä voidaan pitää hoitovaihtoehtona potilailla, joilla on riski saada metabolinen oireyhtymä . Lisäksi asenapiini aiheuttaa vähemmän todennäköisesti QT-ajan pidentymistä EKG: ssa kuin tsiprasidoni [123] . Siitä huolimatta nämä sivuvaikutukset ovat edelleen siinä tavalla tai toisella luontaisia ​​[125] . Lisääntyneen prolaktiinin riski ei ole kovin yleinen asenapiinilla, paljon vähemmän kuin olantsapiinilla tai risperidonilla [62] .

Asenapiinia käytettäessä sivuvaikutukset, kuten ahdistuneisuus, uneliaisuus, olivat hyvin yleisiä (≥1/10), usein (≤1/100 - <1/10) - painonnousu, akuutit ekstrapyramidaaliset häiriöt, sedaatio , huimaus, dysgeusia . Harvinaisia ​​(≤1/1000 - <1/100) sivuvaikutuksia ovat kardiovaskulaariset sivuvaikutukset, kohonnut verensokeri, pyörtyminen, kohtaukset jne. [125] Pitkäaikainen käyttö voi myös aiheuttaa unettomuutta, masennusta , päänsärkyä, vapinaa , tardiivia dyskinesiaa [123] . ] .

FDA on raportoinut asenapiinin aiheuttamien vakavien allergisten reaktioiden riskin, mukaan lukien anafylaktinen sokki , angioödeema , matala verenpaine , lisääntynyt syke, kielen turvotus, hengenahdistus ja ihottuma [126] .

Lurasidone

Kauppanimet: Latuda.

FDA hyväksyi sen vuonna 2010 [127] . Sitä voidaan käyttää sekä akuutin skitsofrenian että kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennuksen hoitoon (jälkimmäisen kanssa - sekä monoterapiana että yhdistelmänä litiumin tai valproiinihapon kanssa ) [128] .

Lääkkeellä on korkea affiniteetti dopamiini D 2 , 5-HT 2A ja 5-HT 7 - serotoniinireseptoreihin [129] [130] , kohtalainen affiniteetti on havaittu α 2A ja α 2C - adrenergisiin ja 5-HT 1A - serotonergisiin reseptoreihin lisäksi lurasidoni on viimeiseen asti osittainen agonisti [129] . Sillä on myös vähäinen affiniteetti α1- adrenergisiin , H1 - histamiini- ja M1 - muskariiniasetyylikoliinireseptoreihin [ 130 ] .

Lurasidonin yleisimmät sivuvaikutukset ovat pahoinvointi , uneliaisuus , ekstrapyramidaaliset häiriöt ( akatisia , parkinsonismi , dystonia ), ahdistuneisuus ja kiihtyneisyys [131] , unettomuus [132] , sedaatio , päänsärky , huimaus , oksentelu [13] . Akatisia ja uneliaisuus ovat annoksesta riippuvaisia ​​lurasidonin kanssa [132] .

Lääkkeellä on alhainen painonnousun, metabolisten sivuvaikutusten ja hyperprolaktinemian riski [133] . Ortostaattinen hypotensio on harvinainen, eikä vaikutusta QT- aikaan ole havaittu [132] . Hyperprolaktinemia on annoksesta riippuva sivuvaikutus ja sitä esiintyy useammin naisilla kuin miehillä [130] .

Iloperidoni

Kauppanimet: Fanapt.

Sillä on korkea affiniteetti α1 - adrenoreseptoreihin , D3 -dopamiiniin ja 5 - HT2a - serotoniiniin , keskimääräinen affiniteetti α2C -adrenergisiin reseptoreihin , dopamiinireseptoreihin D2A , D4 , serotoniini 5- HT1A - HT1B5 , 5-HT2C ja 5 - HT6 . Lääkkeellä on alhainen affiniteetti norepinefriinireseptoreihin α 2A , α 2B , β 1 ja β 2 , muskariiniasetyylikoliiniin M 1 -M 5 , histamiiniin H 1 , dopamiiniin D 1 ja D 5 , mahalaukun CCKA- ja CC5-, serotoniiniin [ HT7KB 134] .

Iloperidonin sivuvaikutuksia ovat ahdistus [135] , unettomuus, huimaus, päänsärky, suun kuivuminen, pahoinvointi, painonnousu (yleensä lievä) [136] , dyspepsia [137] , nenän tukkoisuus, uneliaisuus, väsymys, sedaatio , takykardia , [138] . ortostaattinen hypotensio [139] , QT-ajan pidentyminen [140] .

Iloperidoni ei [136] (tai harvoin [62] ) lisää prolaktiinia . Ekstrapyramidaalisia häiriöitä ei esiintynyt useissa tutkimuksissa sen käytön yhteydessä useammin kuin lumelääkettä käytettäessä [138] , vaikka kaikkien tätä lääkettä koskevien julkaistujen tietojen analysoinnissa havaittiin annoksesta riippuvaisen akatisian mahdollisuus [141] . Koska iloperidonilla on erittäin alhainen affiniteetti asetyylikoliinireseptoreihin, on odotettavissa, että se ei aiheuta antikolinergisiä sivuvaikutuksia, kuten suun kuivumista, näön hämärtymistä ja lisääntynyttä virtsaamistiheyttä [134] .

Julkaisuissa todetaan, että iloperidonin metabolisten sivuvaikutusten riski näyttää olevan pieni [136] . Toisaalta rotilla tehdyssä kokeessa iloperidonin käytön yhteydessä havaittiin merkittäviä aineenvaihduntahäiriöitä, jotka ovat verrattavissa olantsapiinin (Zyprexa) aineenvaihduntahäiriöihin. Tässä kokeessa rotille kehittyi glukoosi -intoleranssi ja insuliiniresistenssi [142] .

Karipratsiini

Kauppanimet: Vrailar, Reagila.

Viittaa piperatsiini/piperidiinijohdannaisiin . Lääkkeellä on osittainen agonismi D2- reseptoreihin , mikä tuo sen lähemmäksi aripripratsolia, mutta korkea affiniteetti D3 - reseptoreihin tekee karipratsiinin reseptoriaktiivisuusprofiilista ainutlaatuisen. Lääkkeen erottuva piirre on myös osittainen agonismi 5-HT1A- reseptoreihin [ 143] . Sillä on voimakas antagonismi 5- HT2B - reseptoreihin, alhainen [144] tai kohtalainen [145] affiniteetti 5- HT2A - reseptoreihin, ja kohtalainen tai heikosti selvä kyky sitoutua H1- ja 5- HT2C - reseptoreihin aiheuttaa pienempi kuin eräät muut epätyypilliset psykoosilääkkeet, hormonaalisten ja metabolisten sivuvaikutusten riski [144] .

Karipratsiinin sivuvaikutuksia ovat ekstrapyramidaalioireet (mukaan lukien akatisia [143] ja vapina [146] ), päänsärky, huimaus, ummetus, pahoinvointi, oksentelu, dyspepsia [143] , ripuli, näön hämärtyminen, hypertermia , raajojen kipu [145]. ] , uneliaisuus [143] , sedaatio [146] tai päinvastoin ahdistus ja unettomuus. Aineenvaihduntahäiriöt, kohonneet prolaktiinipitoisuudet ja QT-ajan pidentyminen eivät saavuttaneet kliinistä merkitystä tutkimuksissa. Huomattavaa painonnousua (>7 % lähtöpainosta) havaittiin huomattavasti harvemmalla potilailla kuin risperidonilla, vaikka tämä luku oli suurempi kuin lumelääkettä saaneilla. Pitkäaikaisessa käytössä potentiaalisesti kliinisesti merkitsevä painonnousu havaittiin 33 %:lla potilaista, ja 8 %:lla potilaista paino päinvastoin laski [143] .

Prekliinisten tutkimusten tulosten mukaan karipratsiinilla on prokognitiivinen ja anti- anhedoninen teho, mutta sen käytöstä kognitiivisten ja negatiivisten häiriöiden hoidossa ei ole riittävästi kokemusta [143] .

Epätyypillisyyden käsitteen kritiikki

"Epätyypillisten" neuroleptien käsitettä on arvosteltu sen väitetyn epäjohdonmukaisuuden vuoksi. Oli ehdotuksia luopua neuroleptien jaosta "tyypillisiin" ja "epätyypillisiin" ja tunnustaa tällainen kaksijakoisuus vääräksi. Samankaltaista logiikkaa noudattaen ehdotetaan, että kaikki psykoosilääkkeet yhdistetään yhteen luokkaan ja määrätään ne hyöty-haittojen suhteen yksilöllisen analyysin perusteella [147] .

Epätyypillisyyden käsitteen kriittisessä analyysissä huomautetaan, että atyyppisten antipsykoottien kyky aiheuttaa harvemmin ekstrapyramidaalisia häiriöitä on ainoa piirre, joka erottaa tämän lääkeluokan niin sanotuista tyypillisistä antipsykooteista. Aiemmin on väitetty, että epätyypilliset psykoosilääkkeet voivat olla tehokkaampia kuin tyypilliset antipsykootit skitsofrenian negatiivisissa oireissa. Lisätutkimukset eivät kuitenkaan ole vahvistaneet näitä oletuksia. Vain yhden sivuvaikutusryhmän, nimittäin ekstrapyramidaalisten häiriöiden, pienempi esiintyvyys on ainoa oikea ero atyyppisten psykoosilääkkeiden välillä, mikä ei ole vahvin merkki. Asiaa pahentaa, että useissa kliinisissä tutkimuksissa on verrattu epätyypillistä neuroleptia suuriin haloperidoliannoksiin , mikä usein aiheuttaa ekstrapyramidaalisia häiriöitä [147] .

Osana epätyypillisyyden käsitteen kritiikkiä huomautetaan, että epätyypilliset antipsykootit eivät osoita parempaa tehoa psykoottisten oireiden tukahduttamisessa kuin tyypilliset. Epätyypilliset psykoosilääkkeet aiheuttavat keskimäärin vähemmän akuutteja ekstrapyramidaalisia häiriöitä ja tardiivia dyskinesiaa, mutta ne johtavat useammin painonnousuun ja aineenvaihduntahäiriöihin , minkä vuoksi niiden pitkäaikaista käyttöä ei voida pitää turvallisena. Ainoa poikkeus on klotsapiini, jonka on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan tehokkaampi hoitoresistentissä skitsofreniassa [148] .

Ajatus epätyypillisistä psykoosilääkkeistä homogeenisena lääkeryhmänä, jolla on samanlaiset ominaisuudet, on kritisoitu. Tähän luokkaan kuuluvien lääkkeiden välillä havaittiin merkittäviä eroja ekstrapyramidaalisten häiriöiden esiintymistiheydessä, ja samaan aikaan joidenkin epätyypillisten ja tyypillisten neuroleptien samankaltaisuus ekstrapyramidaalisten häiriöiden esiintymistiheyden suhteen tuli havaittavaksi. Esimerkiksi yksi tutkimus osoitti, että epätyypilliset psykoosilääkkeet risperidoni, amisulpridi ja tsotepiiniekstrapyramidaalisten häiriöiden esiintymistiheys ei juurikaan eroa tyypillisestä antipsykoottisesta flufenatsiinista [149] .

Muistiinpanot

  1. Shagiakhmetov F.Sh. Epätyypilliset antipsykootit: enemmän yhtäläisyyksiä tai eroja? Teoreettinen tausta (Osa 2)  // Nykyaikainen terapia psykiatriassa ja neurologiassa. - 2014. - Nro 2 . - S. 4-9 .
  2. 1 2 Farmakologia: oppikirja korkeakoulujen opiskelijoille: käännös ukrainasta. kieli / I. S. Chekman, N. A. Gorchakova, L. I. Kazak [ja muut]; toim. Professori I. S. Chekman. - Vinnitsa: Uusi kirja, 2013. - 792 s. — ISBN 978-966-382-481-9 .
  3. 1 2 3 4 5 Mosolov S. N. Skitsofrenian nykyaikainen antipsykoottinen farmakoterapia  // Neurologia. Psykiatria. - 29. toukokuuta 2004. - Nro 10 . Arkistoitu alkuperäisestä 3. maaliskuuta 2012.
  4. 1 2 3 Viiteopas Venäjällä käytettäväksi hyväksyttyihin psykofarmakologisiin ja epilepsialääkkeisiin / Toim. S. N. Mosolova. - Toim. 2., tarkistettu. - M . : "Kustantamo BINOM", 2004. - S. 53-54. — 304 s. - 7000 kappaletta.  — ISBN 5-9518-0093-5 .
  5. 1 2 3 Antipin I., Bekker R., Reznikov M., Olekseev A. FAQ antipsykoottisesta hoidosta https://docs.google.com/View?id=ddmbt8pp_2mrcvzsnr  (linkki ei saatavilla)
  6. Kliiniset ohjeet kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisten ja sekatilojen hoitoon / Predg. S. N. Mosolov ja E. G. Kostyukova, luonnos kliinisistä ohjeista Venäjän XIV psykiatrien kongressin päätöksen mukaisesti  // Vaikea potilas. – maaliskuu 2008.
  7. 1 2 3 Viiteopas Venäjällä käytettäväksi hyväksyttyihin psykofarmakologisiin ja epilepsialääkkeisiin / Toim. S. N. Mosolova. - Toim. 2., tarkistettu. - M . : "Kustantamo BINOM", 2004. - S. 17-18. — 304 s. - 7000 kappaletta.  — ISBN 5-9518-0093-5 .
  8. Basu D., Marudkar M., Khurana H. Psykiatristen potilaiden neuroleptisten lääkkeiden väärinkäyttö . - 2000. - T. 54 , nro 2 . - S. 59-62 . — PMID 11271726 . Arkistoitu alkuperäisestä 29. marraskuuta 2011.
  9. 1 2 3 Borodin V.I. Speridan (risperidoni) skitsofreenisten psykoosien hoidossa  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2006. - Ongelma. 8(4) . Arkistoitu alkuperäisestä 2. tammikuuta 2013.
  10. 1 2 3 4 Snedkov E.V. Invega® (paliperidoni): ohjeet lääkäreille lääkkeen käytöstä skitsofreniapotilaiden hoidossa  // Psychiatry and Medical Psychology -katsaus. V.M. Bekhterev. - 2008. - Nro 4 . - S. 41-46 . Arkistoitu alkuperäisestä 11. tammikuuta 2012.
  11. 1 2 3 4 5 Zharkova N.B. Onko siirtyminen epätyypillisillä antipsykootteilla terapiaan psykofarmakoterapian strategian tai taktiikan kysymys?  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2001. - V. 3 , nro 1 . Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2013.
  12. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Tsygankov B.D., Agasaryan E.G. Nykyaikaiset ja klassiset psykoosilääkkeet: tehon ja turvallisuuden vertaileva analyysi  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2006. - T. 8 , nro 6 . Arkistoitu alkuperäisestä 8. joulukuuta 2012.
  13. 1 2 Horacek J., Bubenikova-Valesova V., Kopecek M., et ai . Epätyypillisten psykoosilääkkeiden vaikutusmekanismi ja skitsofrenian neurobiologia  (englanniksi)  // JCNS Drugs : aikakauslehti. - 2006. - Voi. 20 , ei. 5 . - s. 389-409 . — PMID 16696579 .
  14. 1 2 Andreev B.V. Uuden sukupolven epätyypilliset antipsykootit: tulokset ja näkymät  // Psykiatrian ja lääketieteellisen psykologian katsaus. V.M. Bekhterev. - 2005. - T. 2 , nro 2 . Arkistoitu alkuperäisestä 20. lokakuuta 2011.
  15. Peuskens J, Bech P, Moller HJ, Bale R, Fleurott O, Rein W. Amisulpridin ja risperidonin vertailu skitsofrenian akuuttien tilojen hoidossa (laajennettu abstrakti)  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2005. - T. 7 , nro 1 . Arkistoitu alkuperäisestä 20. tammikuuta 2013.
  16. 1 2 Lieberman JA Dopamiinin osittaiset agonistit: uusi   antipsykoottisten aineiden luokka // Huumeet : päiväkirja. - Adis International , 2004. - Voi. 18 , ei. 4 . - s. 251-267 . — PMID 15015905 .  (linkki ei saatavilla)
  17. Janiczak F. J., Davis J. M., Preskorn S. H., Ide F. J. Jr. Psykofarmakoterapian periaatteet ja käytäntö. - 3. - M. , 1999. - 728 s. - ISBN 966-521-031-9 .
  18. 1 2 3 Farah A. Epätyypillisten antipsykoottien epätyypillisyys  // Prim Care Companion J Clin Psychiatry. - 2005. - T. 7 , nro 6 . - S. 268-274 . — PMID 16498489 . Arkistoitu alkuperäisestä 27. syyskuuta 2011. Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Haettu 5. helmikuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 27. syyskuuta 2011. 
  19. 1 2 3 Leucht S., Corves C., Arbter D., Engel RR, Li C., Davis JM Toisen sukupolven versus ensimmäisen sukupolven antipsykoottiset lääkkeet skitsofreniaan: meta-analyysi  //  The Lancet  : Journal. - Elsevier , 2009. - tammikuu ( osa 373 , nro 9657 ). - s. 31-41 . - doi : 10.1016/S0140-6736(08)61764-X . — PMID 19058842 . Käännös: Toisen sukupolven psykoosilääkkeet vastaan ​​ensimmäisen sukupolven psykoosilääkkeet skitsofrenian hoidossa: meta-analyysi.  // Vaikea potilas. – tammikuuta 2010.
  20. 1 2 3 Haddad PM, Sharma SG Epätyypillisten psykoosilääkkeiden haittavaikutukset: erilainen riski ja kliiniset   vaikutukset // Lääkkeet : päiväkirja. - Adis International , 2007. - Voi. 21 , ei. 11 . - s. 911-936 . — PMID 17927296 .
  21. 1 2 Danilov D.S. Antipsykoottien nykyaikaiset luokitukset ja niiden merkitys kliinisen käytännön kannalta (ongelman nykytila ​​ja sen näkymät)  // Psykiatrian ja lääketieteellisen psykologian katsaus. Bekhterev. - 2010. - Nro 3 . Arkistoitu alkuperäisestä 11. tammikuuta 2012.
  22. Yastrebov D.V. Substituoitujen bentsamidien ryhmän epätyypilliset psykoosilääkkeet: tiapridi, sulpiridi ja amisulpridi. Farmakologisen vaikutuksen ja kliinisen käytön ominaisuudet // Sosiaalinen ja kliininen psykiatria. - 2015. - T. 25, nro 3. - S. 72-79.
  23. Prokudin V. N. Sulpiride on ensimmäinen epätyypillinen antipsykootti, jolla on aktivoivat ja tymoleptiset vaikutukset ja ainutlaatuinen somatotrooppinen vaikutus // Psychiatry and Psychopharmacotherapy, 2013, nro 1.
  24. Mazo G.E., Ivanov M.V., Chomsky A.N., Lukmanova K.A. Aineenvaihduntahäiriöiden riski skitsofreniapotilailla käytettäessä epätyypillisiä psykoosilääkkeitä (kirjallisuuskatsaus)  // Mielenterveyshäiriöiden nykyaikainen hoito. - 2008. - Nro 1 .
  25. 1 2 3 4 Mosolov S.N., Ryvkin P.V., Serditov O.V. Aineenvaihduntahäiriöt skitsofreniapotilaiden hoidossa  // Nykyaikainen mielenterveyshäiriöiden hoito. - 2008. - Nro 3 . Arkistoitu alkuperäisestä 28. joulukuuta 2013.
  26. Talent, Pjotr ​​Valentinovich . 0.05 : Todisteisiin perustuva lääketiede taikuudesta kuolemattomuuden etsintään. - M.  : AST : CORPUS, 2019. - 560 s. — (Evoluutiorahaston kirjasto). - LBC  54.1 . - UDC  616 . — ISBN 978-5-17-114111-0 .
  27. Wu RR, Zhao JP, Jin H. et ai. Lifestyle-interventio ja metformiini antipsykoottien aiheuttaman painonnousun hoitoon: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus  (englanniksi)  // JAMA  : Journal. - 2008. - Voi. 299 , no. 2 . - s. 185-193 . - doi : 10.1001/jama.2007.56-b . — PMID 18182600 .
  28. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 Lehman AF, Lieberman JA, Dixon LB, Kreene J.TH, Practice J. Th. Ohjeet skitsofreniapotilaiden hoitoon. – 2. painos - American Psychiatric Association, 2004. Fragmentin käännös: Neuroleptien käyttö skitsofreniassa  // Standards of World Medicine. - 2005. - Nro 2/3 . - S. 83-112 . Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2013.
  29. 1 2 3 Psykiatria. Kansallinen johtajuus / Toim. Dmitrieva T.B., Krasnova V.N., Neznanova N.G., Semke V.Ya., Tiganova A.S. - Moskova: GEOTAR-Media, 2011.
  30. 1 2 3 4 5 6 7 8 Burchinsky S.G. Turvallisuusongelma farmakoterapian strategiassa epätyypillisten antipsykoottien kanssa  // Neuro News: psykoneurologia ja neuropsykiatria. - Syyskuu 2010. - Nro 5 (24) . Arkistoitu alkuperäisestä 6. lokakuuta 2014.
  31. 1 2 Gorobets L.N., professori, lääketieteen tohtori. Hyperprolaktinemian ongelma mielenterveyspotilaiden antipsykoottisen hoidon aikana.
  32. 1 2 3 Szarfman A., Tonning JM, Levine JG, Doraiswamy PM Epätyypilliset antipsykootit ja aivolisäkkeen kasvaimet: lääketurvatutkimus  // Pharmacotherapy  :  Journal. - 2006. - Kesäkuu ( osa 26 , nro 6 ). - s. 748-758 . doi : 10.1592 /phco.26.6.748 . — PMID 16716128 .  (linkki ei saatavilla) Käännös: Epätyypilliset psykoosilääkkeet ja aivolisäkkeen kasvaimet: Lääketurvatutkimus Arkistoitu 2. helmikuuta 2013 Wayback Machinessa
  33. Capilletti S.G. Ziprasidoni on uusi tehokas ja turvallinen atyyppinen antipsykootti  // Vaikea potilas. – marraskuuta 2007.
  34. 1 2 3 Musil R, Obermeier M, Russ P, Hamerle M. Painon nousu ja psykoosilääkkeet: lääketurvallisuuskatsaus // Expert Opin Drug Saf. – tammikuuta 2015 - T. 14 , nro 7 . - S. 73-96 . doi : 10.1517 / 14740338.2015.974549 . — PMID 25400109 .
  35. Weiden PJ EPS -profiilit: epätyypilliset antipsykootit eivät ole kaikki samoja  // J Psychiatr  Pract : päiväkirja. - 2007. - tammikuu ( osa 13 , nro 1 ) - s. 13-24 . — PMID 17242588 .  (linkki ei saatavilla)
  36. 1 2 3 Snedkov E.V. Epätyypilliset antipsykootit: ratkaisujen etsiminen vanhoihin ja uusiin ongelmiin  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2006. - T. 8 , nro 4 . Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2013.
  37. Paolo Fusar-Poli, Evangelos Papanastasiou, Daniel Stahl, Matteo Rocchetti, William Carpenter, Sukhwinder Shergill, Philip McGuire. Skitsofrenian negatiivisten oireiden hoidot: 168 satunnaistetun lumekontrolloidun tutkimuksen meta-analyysi  // Skitsofrenia Bulletin. – 2015.
  38. 1 2 Danilov D.S. Nykyaikaisten antipsykoottisten lääkkeiden eriytetty käyttö skitsofrenian hoidossa  // Journal of Neurology and Psychiatry. S.S.Korsakov. - 2009. - Nro 4 . Arkistoitu alkuperäisestä 8. syyskuuta 2014.
  39. 1 2 3 4 Velligan DI, Miller AL. Kognitiivinen toimintahäiriö skitsofreniassa ja sen merkitys kliinisen tuloksen kannalta: epätyypillisten psykoosilääkkeiden paikka hoidossa .
  40. 1 2 Drobizhev M.Yu., Ovchinnikov A.A. Antipsykootit: Vanhojen sukupolvien vaihtaminen uuteen luokitukseen?  // Sosiaalinen ja kliininen psykiatria. - Moskova, 2010. - T. 20 , no. 2 . - S. 80-87 . Arkistoitu alkuperäisestä 23. elokuuta 2013.
  41. Keefe RS, Bilder RM, Davis SM, Harvey PD, Palmer BW, Gold JM, Meltzer HY, Green MF, Capuano G., Stroup TS, McEvoy JP, Swartz MS, Rosenheck RA, Perkins DO, Davis CE, Hsiao JK, Lieberman JA Antipsykoottisten lääkkeiden neurokognitiiviset vaikutukset kroonista skitsofreniaa sairastavilla potilailla CATIE-tutkimuksessa  // JAMA  :  lehti. - 2007. - Kesäkuu ( osa 64 , nro 6 ). - s. 633-647 . - doi : 10.1001/archpsyc.64.6.633 . — PMID 17548746 .  (linkki ei saatavilla)
  42. Psykoosilääkkeet ja kognitio: Harjoittelu saa aikaan täydellisen hämmennyksen . Arkistoitu alkuperäisestä 25. elokuuta 2011.  — katsaus Skitsofrenian tutkimusfoorumiin .
  43. Goldberg TE, Goldman RS, Burdick KE, Malhotra AK, Lencz T., Patel RC, Woerner MG, Schooler NR, Kane JM, Robinson DG Kognitiivinen paraneminen toisen sukupolven antipsykoottisilla lääkkeillä ensimmäisen skitsofrenian episodijakson jälkeen: onko se harjoituksen vaikutus?  (englanniksi)  // JAMA  : päiväkirja. - 2007. - lokakuu ( osa 64 , nro 10 ). - s. 1115-1122 . - doi : 10.1001/archpsyc.64.10.1115 . — PMID 17909123 .  (linkki ei saatavilla)
  44. 1 2 Gallhofer B., Jaanson P., Mittoux A et ai . Kognitiivisen heikentymisen toipumisen kulku skitsofreniapotilailla: satunnaistettu kaksoissokkotutkimus, jossa verrataan sertindolia ja haloperidolia  //  Pharmacopsychiatry : Journal. - 2007. - marraskuu ( osa 40 , nro 6 ). - s. 275-286 . — PMID 18030652 .  (linkki ei saatavilla) Käännös: Galhofer B, Janson P, Mittu A, et al. Kognitiivinen toipuminen skitsofreniapotilailla: kaksoissokkoutettu vertaileva tutkimus haloperidolista ja sertindolista  // Social and Clinical Psychiatry. - Moskova, 2008. - T. 18 , no. 1 . - S. 50-61 . Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  45. 1 2 Martsenkovsky I.A. Epätyypillisten psykoosilääkkeiden käyttö lapsilla (näyttöön perustuvan lääketieteen periaatteille rakennettu käytäntö)  // Lääketieteen ja farmasian uutisia. - 2011. - Nro 398 .
  46. 1 2 3 4 Malyarov S. A.; valmistautuminen M. Dobrjanskaja. Antipsykoottisten lääkkeiden haittavaikutukset  // Neuro News: psykoneurologia ja neuropsykiatria. - Tammikuu 2010. - Nro 1 (20) .
  47. Eirik Kjelby; Hugo A Jørgensen; Rune ja Kroken; Else-Marie Løberg; Erik Johnsen. Olantsapiinin, ketiapiinin, risperidonin ja ziprasidonin  (italialainen) masennusta ehkäisevä tehokkuus  // BMC Psychiatry: diario. - 2011. - V. 11 , n. 145 .
  48. 1 2 3 4 5 Maguire GA. Prolaktiinin nousu antipsykoottisella hoidolla: vaikutusmekanismit ja kliiniset seuraukset (tiivistelmä)  = J Clin Psychiatry 2002; 63 (liite 4): 56–62 // Psykiatria ja psykofarmakologia. - 2006. - T. 08 , nro 6 . Arkistoitu alkuperäisestä 28. joulukuuta 2008.
  49. Mukhin A.A. Pyöreä pöytä skitsofrenian masennuksen ongelmasta  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2008. - Nro 4 . Arkistoitu alkuperäisestä 20. maaliskuuta 2012.
  50. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kushnir O.N. Hyperprolaktinemia psykiatrisessa käytännössä (kliininen kuva, hoito, ehkäisy)  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2007. - T. 9 , nro 1 . Arkistoitu alkuperäisestä 2. helmikuuta 2013.
  51. 1 2 3 Ivanov M.V. "Ihanteellinen antipsykootti" skitsofrenian hoitoon: Todellisuus ja/tai illuusio . - Pietari, 27.10.2011. -30 s. Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Käyttöpäivä: 29. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2012. 
  52. Edwards SJ. et ai. Litium tai epätyypillinen antipsykoottinen lääke hoitoresistentin masennuksen hoidossa: systemaattinen katsaus ja taloudellinen arviointi  (englanniksi)  // Health Technol. Arvioida. : päiväkirja. - 2013. - marraskuu ( osa 17 , nro 54 ). - s. 1-190 . doi : 10.3310 /hta17540 . — PMID 24284258 .
  53. Mazaeva N.A. Epätyypillisten antipsykoottien käytön riskit ja hyödyt psykiatriassa (äskettäisten ulkomaisten julkaisujen mukaan)  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2006. - T. 8 , nro 5 .
  54. Lääkkeen Zyprexa (olantsapiini) käyttö psykiatrisessa käytännössä (tiedotuskirje) (pääsemätön linkki) (2002). Haettu 14. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 30. kesäkuuta 2012. 
  55. Kliinisestä tutkimuksesta kliinisen käytännön parantamiseen  // Neurouutiset: Psychoneurology and Neuropsychiatry. - Huhtikuu 2008. - Nro 2 (7) .  (linkki ei saatavilla)
  56. 1 2 Vetokhina T.N., Fedorova N.V., Voronina E.F. Neuroleptisen parkinsonismin kliinisten ilmentymien ja kulun ominaisuudet ja lähestymistavat sen korjaamiseen  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2006. - V. 8 , nro 1 . Arkistoitu alkuperäisestä 6. marraskuuta 2011.
  57. 1 2 3 Yastrebov D.V. Ekstrapyramidaaliset häiriöt, jotka vaikeuttavat hoitoa psykoosilääkkeillä (nykyaikainen ymmärrys kliinisistä asioista, patogeneesi ja korjaus)  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - T. 15 , nro 1 .
  58. Kalinin V.V. Ongelmasta uusien psykoosilääkkeiden erottamisessa klassisista. Kliinisen ja neurokemiallisen lähestymistavan vertailu  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2001. - V. 3 , nro 4 .
  59. Correll CU, Leucht S., Kane JM Toisen sukupolven antipsykoottisiin lääkkeisiin liittyvän tardiivin dyskinesian pienempi riski: Systemaattinen katsaus 1-vuoden tutkimuksiin  // American  Journal of Psychiatry  : aikakauslehti. - 2004. - Voi. 161 , no. 3 . - s. 414-425 . - doi : 10.1176/appi.ajp.161.3.414 . — PMID 14992963 . Arkistoitu alkuperäisestä 23. helmikuuta 2012.
  60. Belvederi Murri M. , Guaglianone A. , Bugliani M. , Calcagno P. , Respino M. , Serafini G. , Innamorati M. , Pompili M. , Amore M. Toisen sukupolven antipsykootit ja maligni neuroleptioireyhtymä: systemaattinen katsaus ja tapaus raportin analyysi.  (englanti)  // Drugs in T&K. - 2015. - Vol. 15, ei. 1 . - s. 45-62. - doi : 10.1007/s40268-014-0078-0 . — PMID 25578944 .
  61. 1 2 Volkov V.P. Pahanlaatuinen neuroleptinen oireyhtymä (katsaus nykyaikaiseen ulkomaiseen kirjallisuuteen)  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2010. - Nro 6 . Arkistoitu alkuperäisestä 29. tammikuuta 2013.
  62. 1 2 3 4 5 6 Peuskens J, Pani L, Detraux J ja De Hert M. Uusien ja äskettäin hyväksyttyjen psykoosilääkkeiden vaikutukset seerumin prolaktiinitasoihin: Kattava katsaus  // CNS Drugs. - 2014. - T. 28 , nro 5 . - S. 421-453 . - doi : 10.1007/s40263-014-0157-3 .
  63. Mosolov S. N. Kiistanalaisia ​​ja vähän tutkittuja kysymyksiä antipsykoottisen farmakoterapian käytännön käytöstä skitsofreniapotilailla (interaktiivisen lääkäreiden tutkimuksen tulosten analyysi)  // Mielenterveyshäiriöiden nykyaikainen hoito. - 2006. - Nro 1 . Arkistoitu alkuperäisestä 14. maaliskuuta 2019.
  64. Gorobets L.N. Skitsofreniapotilaiden neuroendokriinisten toimintahäiriöiden diagnosointi, korjaaminen ja ennaltaehkäisy nykyaikaisessa antipsykoottisessa farmakoterapiassa // Mielenterveyshäiriöiden biologiset hoitomenetelmät (todisteisiin perustuva lääketiede - kliininen käytäntö) / Toim. S.N. Mosolov. - Moskova: Kustantaja "Sosiaalinen ja poliittinen ajatus", 2012. - S. 830-862. – 1080 s. - 1000 kappaletta.  - ISBN 978-5-91579-075-8 .
  65. Gorobets L.N., Polyakovskaya T.P., Litvinov A.V. Osteoporoosin ongelma mielenterveysongelmista kärsivillä potilailla. Osa 1  // Sosiaalinen ja kliininen psykiatria. - 2012. - T. 22 , nro 3 . - S. 107-112 .
  66. 1 2 Rationaalista farmakoterapiaa psykiatrisessa käytännössä: opas lääkärille / Toim. toim. Yu. A. Aleksandrovsky, N. G. Neznanov. - Moskova: Litterra, 2014. - 1080 s. — (rationaalinen farmakoterapia). — ISBN 978-5-4235-0134-1 .
  67. 1 2 Popova S.S. Hyperprolaktinemia: teoriasta käytäntöön  // Ukrainan terveys. - Joulukuu 2009. - S. 72-75 .
  68. 1 2 Efimenko O.A. Nykyaikainen näkemys hyperprolaktinemian ongelmasta  // Ukrainan terveys. - Maaliskuu 2012. - S. 50-52 .
  69. 1 2 Torre D, Falorni A. Hyperprolaktinemian farmakologiset syyt  // Ther Clin Risk Manag. - Lokakuu 2007. - V. 3 , nro 5 . - S. 929-951 .
  70. Graham SM , Howgate D. , Anderson W. , Howes C. , Heliotis M. , Mantalaris A. , Tsiridis E. , Tsapakis E. Osteoporoosin ja murtumien riski antipsykoottista lääkitystä käyttävillä potilailla.  (englanti)  // Asiantuntijan lausunto lääketurvallisuudesta. - 2011. - Voi. 10, ei. 4 . - s. 575-602. - doi : 10.1517/14740338.2011.560112 . — PMID 21385106 .
  71. 1 2 Gorobets L.N., Polyakovskaya T.P., Litvinov A.V. Osteoporoosin ongelma mielenterveysongelmista kärsivillä potilailla. Osa 2  // Sosiaalinen ja kliininen psykiatria. - 2013. - T. 23 , nro 1 . - S. 87-92 .
  72. 12 Montejo A.L. Skitsofreniapotilaiden fyysinen terveys: prolaktiinin rooli (abstrakti) // Psykiatrian ja lääketieteellisen psykologian katsaus. - 2009. - Nro 4 . - S. 68-74 .
  73. 1 2 Andrade C. Pieniannoksinen amisulpridi ja seerumin prolaktiinipitoisuuden nousu // J Clin Psychiatry. – 2013 kesäkuuta — Voi. 74, nro. 6. - P. e558-60. - doi : 10.4088/JCP.13f08510 . — PMID 23842026 .
  74. Kotan Z. , Ertepe B. , Akkaya C. , Sarandol E. , Ozkaya G. , Kirli S. Amisulpridin metaboliset, endokrinologiset ja sydämen vaikutukset: 24 viikon seurantatutkimus.  (Englanti)  // Psykofarmakologian terapeuttiset edistysaskeleet. - 2011. - Voi. 1, ei. 6 . - s. 189-196. - doi : 10.1177/2045125311426896 . — PMID 23983946 .
  75. 1 2 Khizhnyak O.O. Hyperprolaktinemia: teoriasta käytäntöön  // Neuro News: psykoneurologia ja neuropsykiatria. - Syyskuu 2010. - Nro 5 (24) . Arkistoitu alkuperäisestä 14. syyskuuta 2014.
  76. Dedov I.I., Melnichenko G.A., Romantsova T.I. Hyperprolaktinemian oireyhtymä. - M.-Tver: Triada Publishing House LLC, 2004. - 304 s. -5000 kappaletta.  — ISBN 5-94789-081-X .
  77. Becker R.A., Bykov Yu.V. Neuroendokriinisten häiriöiden roolista kognitiivisten toimintahäiriöiden patogeneesissä masennustiloissa // Consilium Medicum. - 2016. - nro 4. - S. 57-61.
  78. Kornetova E.G., Mikilev F.F., Lobacheva O.A., Borodyuk Yu.N., Boyko A.S., Semke A.V. Hyperprolaktinemian kliiniset ja immunologiset ominaisuudet skitsofreniapotilailla, jotka käyttävät risperidonia // Sosiaalinen ja kliininen psykiatria. - 2016. - V. 26, nro 1. - S. 5-11.
  79. 1 2 3 Ivanov M.V., Chomsky A.N. Uusia lähestymistapoja neuroendokriinisten häiriöiden korjaamiseen ja ehkäisyyn mielisairailla potilailla antipsykoottisen hoidon aikana: Ohjeet . - Pietari: St. Petersburg NIPNI im. V.M. Bekhtereva, 2012. - 20 s. - 100 kappaletta.
  80. 1 2 3 4 5 6 Rummel-Kluge C. , Komossa K. , Schwarz S. , Hunger H. , Schmid F. , Lobos CA , Kissling W. , Davis JM , Leucht S. Metabolian väliset vertailut toisen sukupolven psykoosilääkkeiden sivuvaikutukset skitsofrenian hoidossa: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi.  (englanti)  // Skitsofrenian tutkimus. - 2010. - marraskuu ( osa 123 , nro 2-3 ). - s. 225-233 . - doi : 10.1016/j.schres.2010.07.012 . — PMID 20692814 .
  81. 12 Uusi tulokas JW. Toisen sukupolven (epätyypilliset) antipsykootit ja metaboliset vaikutukset: kattava kirjallisuuskatsaus // CNS Drugs. - 2005. - T. 19 Suppl 1 . - S. 1-93 . — PMID 15998156 .
  82. 1 2 Yastrebov D.V. Aineenvaihduntahäiriöt psykoosilääkkeiden hoidon aikana: suositukset diagnoosiin ja hoidon valintaan (kirjallisuuskatsaus)  // Neurologia. Psykiatria. - 10. marraskuuta 2005. - Nro 22 . Arkistoitu alkuperäisestä 10. marraskuuta 2012.
  83. Mosolov S.N., Ryvkin P.V., Serditov O.V., Ladyzhensky M.Ya., Potapov A.V. Nykyaikaisen antipsykoottisen farmakoterapian metaboliset sivuvaikutukset  // Sosiaalinen ja kliininen psykiatria. - Moskova, 2008. - T. 18 , no. 3 . - S. 75-90 . Arkistoitu alkuperäisestä 12. maaliskuuta 2012.
  84. 1 2 Gorobets L.N. Neuroleptihoidon endokriiniset sivuvaikutukset . Haettu 6. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2013.
  85. Uusi tulokas JW. Toisen sukupolven (epätyypilliset) antipsykootit ja metaboliset vaikutukset: kattava kirjallisuuskatsaus // CNS Drugs. - 2005. - Nro 19 Suppl 1 . - S. 1-93 . — PMID 15998156 .
  86. Unilainen O.A., Starostina E.G. Antipsykoottisten lääkkeiden vaikutus aineenvaihduntaan // Lihavuus ja aineenvaihdunta. - 2012. - Nro 3. - S. 11-13.
  87. Shishkova V.N. Aineenvaihdunnan ja kognitiivisten häiriöiden kehittymisen suhde diabetes mellitus-, prediabetes- ja metabolista oireyhtymää sairastavilla potilailla  Neurologia/reumatologia, appendix consilium medicum. - 2010. - Nro 1 . - S. 22-29 . Arkistoitu alkuperäisestä 20. joulukuuta 2013.
  88. Shestakova M.V., Dedov I.I. Tapoja ehkäistä tyypin 2 diabetes  // Diabetes mellitus. - 2002. - Ongelma. 4 .
  89. 1 2 3 Drobizhev M.Yu. Neuroleptien siedettävyyden ja turvallisuuden ongelman kardiologiset näkökohdat  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2004. - T. 6 , nro 2 . Arkistoitu alkuperäisestä 7. marraskuuta 2011.
  90. 1 2 Bouman WP, Pinner G. Epätyypillisten antipsykoottisten lääkkeiden käyttö vanhuuspsykiatriassa  // Psykiatrisen hoidon edistysaskel. - 2002. - T. 8 . - S. 49-58 . - doi : 10.1192/apt.8.1.49 . Käännös: Epätyypillisten antipsykoottisten lääkkeiden käyttö myöhään iän psykiatriassa  // Katsaus nykyaikaiseen psykiatriaan. - 2003. - Ongelma. 19 .
  91. Mosolov S.N., Kabanov S.O., Karimulaev I.A., Ryvkin P.V. Kognitiivisen heikentymisen vähentäminen potilailla, joilla on ensimmäinen skitsofreniajakso ja taudin krooninen kulku ketiapiinin hoidossa  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2005. - T. 7 , nro 1 .
  92. Volkov V.P. Iatrogeeniset psyneurosomaattiset oireyhtymät. - Tver: Triada, 2014. - S. 91-114. – 320 s.
  93. Dubovsky S (1997) "Clozapine Drawal Syndrome" Arkistoitu 14. tammikuuta 2005 Wayback Machinessa . Journal Watch Psychiatry , 1. helmikuuta.
  94. Stanilla JK, de Leon J., Simpson GM Klotsapiinivieroitus, joka johtaa deliriumiin psykoosin kanssa: raportti kolmesta tapauksesta  // J Clin  Psychiatry : päiväkirja. - 1997. - Kesäkuu ( nide 58 , nro 6 ). - s. 252-255 . — PMID 9228890 .
  95. Ahmed S., Chengappa KN, Naidu VR, Baker RW, Parepally H., Schooler NR. Klotsapiinin vieroitusoireet aiheuttavat dystoniat ja dyskinesiat:  tapaussarja  // J Clin Psychiatry : päiväkirja. - 1998. - syyskuu ( osa 59 , nro 9 ). - s. 472-477 . — PMID 9771818 .
  96. Kolomeets NS Astrosyyttien rooli glutamatergisen neurotransmission muutoksissa skitsofreniassa.  // Zhurnal Nevrologii I Psikhiatrii Imeni SS Korsakova. - 2015. - T. 115 , nro 1 . - S. 110-117 . — PMID 25945378 . Englanniksi: Astrosyyttien rooli glutamatergisissä neurotransmissiohäiriöissä skitsofreniassa
  97. Epätyypilliset antipsykootit: totuus ja fiktio  // Moskovan alueellinen psykiatrinen sanomalehti. - Syyskuu 2008 - nro 5 (42) . Arkistoitu alkuperäisestä 24. kesäkuuta 2015.
  98. 1 2 3 4 5 6 7 Psykiatria. Kansallinen johtajuus / Toim. Dmitrieva T.B., Krasnova V.N., Neznanova N.G., Semke V.Ya., Tiganova A.S. - Moskova: GEOTAR-Media, 2009. - 1000 s.
  99. Neurologian ja psykiatrian farmakoterapia: [Trans. englannista] / Toim. S. D. Ann ja J. T. Coyle. - Moskova: LLC: "Medical Information Agency", 2007. - 800 s.: ill. Kanssa. - 4000 kappaletta.  - ISBN 5-89481-501-0 .
  100. 1 2 3 Mauri MC, Paletta S., Maffini M., Colasanti A. et ai. Epätyypillisten psykoosilääkkeiden kliininen farmakologia: päivitys  (englanniksi)  // EXCLI J : Journal. - 2014. - lokakuu ( nro 13 ). - s. 1163-1191 . — PMID 26417330 .
  101. 1 2 Astakhova L.V., Guseva L.I., Anopa G.D. et al. Kysymys lääkkeen "Amisulpride" turvallisuusprofiilista // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2006. - T. 8 , nro 4 .
  102. 1 2 3 Malyarov S.A. Antipsykoottisten lääkkeiden siedettävyys  // Neuro News: psykoneurologia ja neuropsykiatria. - Huhtikuu 2010. - Nro 2 (21) .
  103. Viiteopas Venäjällä käytettäväksi hyväksyttyihin psykofarmakologisiin ja epilepsialääkkeisiin / Toim. S. N. Mosolova. - Toim. 2., tarkistettu. - M . : "Kustantamo BINOM", 2004. - S. 55. - 304 s. - 7000 kappaletta.  — ISBN 5-9518-0093-5 .
  104. Mashkovsky M.D. Ziprasidoni // Lääkkeet. - 15. painos - M . : Uusi aalto, 2005. - 1200 s. — ISBN 5-7864-0203-7 .
  105. CF Baldassano, C Ballas, SM Datto, D Kim, L Littman, J O'Reardon, MA Rynn. Ziprasidoniin liittyvä mania:   tapaussarja ja mekanismin katsaus // Kaksisuuntainen mielialahäiriö : päiväkirja. - 2003. - Voi. 5 , ei. 1 . - s. 72-75 . - doi : 10.1034/j.1399-5618.2003.02258.x . — PMID 12656943 .
  106. Keating AM, Aoun SL, Dean CE Ziprasidoniin liittyvä mania: katsaus ja raportti kahdesta lisätapauksesta  // Clin  Neuropharmacol : päiväkirja. - 2005. - maaliskuu/huhtikuu ( osa 28 , nro 2 ). - s. 83-86 . - doi : 10.1097/01.wnf.0000159952.64640.28 . — PMID 15795551 .
  107. Davis R., Risch SC Ziprasidoni hypomanian induktio masennuksessa?  (englanniksi)  // American Journal of Psychiatry  : Journal. - 2002. - huhtikuu ( nide 159 , nro 4 ). - s. 673-674 . - doi : 10.1176/appi.ajp.159.4.673 . — PMID 11925314 .
  108. 1 2 Lindstrem E, Levander S. Sertindolin tehokkuus ja turvallisuus skitsofreniassa (osa II) (laajennettu tiivistelmä)  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2007. - T. 9 , nro 1 . Arkistoitu alkuperäisestä 20. maaliskuuta 2012.
  109. Perquin L., Steinert T. Katsaus kliinisistä tiedoista sertindolin tehosta, siedettävyydestä ja turvallisuudesta  // Social and Clinical Psychiatry. - T. 16 , no. 1 . Arkistoitu alkuperäisestä 29. maaliskuuta 2015.
  110. Cambell M., Young PI, Smith JM, Thomas SHL Epätyypillisten psykoosilääkkeiden käyttö skiitsofrenian hoidossa (arvostelut) // British Journal of Clinical Pharmacology. Käännös: Epätyypillisten psykoosilääkkeiden käyttö skitsofrenian hoidossa. Katso sivu 3 Arkistoitu 24. syyskuuta 2015 Wayback Machinessa .
  111. Melkersson K, Dahl ML. Aineenvaihduntahäiriöt hoidon aikana epätyypillisillä psykoosilääkkeillä (abstrakti)  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2006. - T. 11 , nro 2 . Arkistoitu alkuperäisestä 2. helmikuuta 2013.
  112. 1 2 Denisov E.M. Metabolinen oireyhtymä skitsofreniapotilailla: psykoosilääkkeiden rooli. Viesti 1  // Journal of Psychiatry and Medical Psychology. – Donetskin kansallisen lääketieteellisen yliopiston toimitus- ja julkaisuosasto, joka on nimetty I.I. M. Gorki, 2010. - Nro 1-2 (24-25) . - S. 151-160 .
  113. Buckley P. Olanzapine: kriittinen katsaus viimeaikaiseen kirjallisuuteen (laajennettu abstrakti)  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2006. - T. 11 , nro 2 .
  114. 1 2 3 Burchinsky S.G. Kaksisuuntaiset mielialahäiriöt: epätyypillisten antipsykoottien mahdollisuudet ja valintakriteerit  // Neurouutiset: psykoneurologia ja neuropsykiatria. - Marraskuu 2010. - Nro 6 (25) . Arkistoitu alkuperäisestä 5. marraskuuta 2011.
  115. Ohjeet skitsofrenian hoitoon: Predg. S. Kostyuchenko perustuu Scottish Interuniversity Network for the Development of Clinical Guidelines (2013) kansallisiin kliinisiin ohjeisiin  // Neuro News: Psychoneurology and Neuropsychiatry. - 2013. - Nro 6 (51) .
  116. Morozov P. V. Aripipratsoli (Abilify) - uusi epätyypillinen antipsykootti  // Psykiatria ja psykofarmakoterapia. - 2006. - Ongelma. 8(4) .
  117. Basu R., Brar JS Annosriippuvainen nopeasti alkava akatisia aripipratsolin kanssa potilailla, joilla on skitsoaffektiivinen häiriö  //  Neuropsykiatrinen sairaus ja hoito: lehti. - 2006. - Kesäkuu ( osa 2 , nro 2 ) . - s. 241-243 . — PMID 19412470 .
  118. Abbasian C., Power P. Aripipratsolin ja tardiivin dyskinesian tapaus   // J Psychopharmacol (Oxford ) : päiväkirja. - 2009. - Maaliskuu ( osa 23 , nro 2 ) - s. 214-215 . - doi : 10.1177/0269881108089591 . — PMID 18515468 .
  119. Zaidi SH, Faruqui RA Aripipratsoli liittyy tardiivin dyskinesian varhaiseen puhkeamiseen potilaalla, jolla on ABI ja psykoosi  // Brain  Inj : päiväkirja. - 2008. - tammikuu ( osa 22 , nro 1 ) - s. 99-102 . - doi : 10.1080/02699050701822493 . — PMID 18183513 .
  120. Maytal G., Ostacher M., Stern TA Aripipratsoliin liittyvä tardiivinen dyskinesia // CNS Spectr. - 2006. - Kesäkuu ( osa 11 , nro 6 ). - S. 435-439 . — PMID 16816781 .
  121. Schering voitti USA:n hyväksynnän antipsykootille Arkistoitu 17. syyskuuta 2009 Wayback Machinessa  - Reuters
  122. Saphris (asenapiini) lääkemääräystiedot (PDF). Schering Corporation (1. elokuuta 2009). Haettu 5. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 5. huhtikuuta 2012.
  123. 1 2 3 Gonzalez JM, Thompson PM, Moore TA. Katsaus asenapiinin turvallisuuteen, tehokkuuteen ja sivuvaikutusprofiiliin kaksisuuntaisen mielialahäiriön 1 hoidossa  // Patient Prefer Adherence. - 2011. - T. 5 . - S. 333-341 . - doi : 10.2147/PPA.S10968 . — PMID 21792304 .
  124. 1 2 Shahid M., Walker GB, Zorn SH, Wong EH. Asenapiini: uusi psykofarmakologinen aine, jolla on ainutlaatuinen ihmisen reseptoriallekirjoitus  (englanniksi)  // J Psychopharmacol. : päiväkirja. - 2009. - Vol. 23 , ei. 1 . - s. 65-73 . - doi : 10.1177/0269881107082944 . — PMID 18308814 .
  125. 1 2 Sycrest 5mg ja 10mg resoribletti - Valmisteyhteenveto (SPC) (linkkiä ei ole saatavilla) . Elektronisen lääketieteen kokoelma . Lundbeck Limited (18. huhtikuuta 2013). Käyttöpäivä: 3. joulukuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 2. helmikuuta 2017. 
  126. FDA raportoi vakavien allergisten reaktioiden riskistä asenapiinin kanssa  (17. syyskuuta 2011). Haettu 7. lokakuuta 2011.  (linkki ei käytettävissä)
  127. FDA hyväksyy Latudan skitsofrenian hoitoon aikuisilla . Haettu 1. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 2. huhtikuuta 2015.
  128. Findlay LJ, El-Mallakh P, El-Mallakh RS. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön I masennuksen hoito: lurasidonin kliininen hyöty  // Ther Clin Risk Manag. - 2015 8. tammikuuta - T. 11 , nro 75-81 . - doi : 10.2147/TCRM.S57695 . — PMID 25609973 .
  129. 1 2 Latuda (lurasidone HCl) -tablettien reseptoriin sitoutumisprofiili Arkistoitu alkuperäisestä 29. kesäkuuta 2012.
  130. 1 2 3 Owen R.T. Lurasidone: uusi hoitovaihtoehto skitsofrenian hoitoon // Drugs Today (Barc). – 2011 marraskuuta - T. 47 , nro 11 . - S. 807-816 . - doi : 10.1358/piste.2011.47.11.1708832 . — PMID 22146224 .
  131. LATUDA (lurasidonihydrokloridi) tabletti,  kalvopäällysteinen . DailyMed . Yhdysvaltain kansallinen lääketieteen kirjasto.
  132. 1 2 3 Samalin L, Garnier M, Llorca PM. Lurasidonin kliininen potentiaali skitsofrenian hoidossa  // Ther Clin Risk Manag. - 2011. - Nro 7 . - S. 239-250 . - doi : 10.2147/TCRM.S12701 . — PMID 21753886 .
  133. 1 2 Yasui-Furukori N. Päivitys lurasidonin kehityksestä akuuttia skitsofreniaa sairastavien potilaiden hoitoon  // Drug Des Devel Ther. - 2012. - T. 6 . - S. 107-115 . - doi : 10.2147/DDDT.S11180 . — PMID 22675261 .
  134. 1 2 Kalkman HO, Subramanian N, Hoyer D. Iloperidonin laajennettu radioligandin sitoutumisprofiili: laajakirjoinen dopamiini/serotoniini/norepinefriinireseptorin antagonisti psykoottisten häiriöiden hoitoon  (englanniksi)  // Neuropsychopharmacology. — Nature Publishing Group , 2001 joulukuu — Voi. 25 , ei. 6 . - s. 904-914 . - doi : 10.1016/S0893-133X(01)00285-8 . — PMID 11750183 .
  135. Kane JM, Lauriello J, Laska E, et ai. Iloperidonin pitkän aikavälin teho ja turvallisuus: tulokset kolmesta kliinisestä tutkimuksesta skitsofrenian hoitoon // J Clin Psychopharmacol. - 2008 huhtikuuta - T. 28 , nro 2 . - doi : 10.1097/JCP.0b013e318169cca7 . — PMID 18334910 .
  136. 1 2 3 Weiden PJ, Cutler AJ, Polymeropoulos MH, et ai. Iloperidonin turvallisuusprofiili: yhdistetty analyysi 6 viikon akuutin vaiheen keskeisistä tutkimuksista // J Clin Psychopharmacol. - 2008 huhtikuuta - T. 28 , nro 2 . - doi : 10.1097/JCP.0b013e3181694f5a . — PMID 18334908 .
  137. Caccia S, Pasina L, Nobili A. Uudet epätyypilliset antipsykootit skitsofreniaan: iloperidoni  // Drug Des Devel Ther. - 2010 helmikuuta - T. 18 , nro 4 . - S. 33-48 . — PMID 20368905 .
  138. 1 2 Citrome L, Meng X, Hochfeld M, et ai. Iloperidonin teho skitsofrenian lyhytaikaisessa hoidossa: post hoc -analyysi yhdistetyistä potilastiedoista neljästä vaiheen III, lumelääke- ja aktiivikontrolloidusta tutkimuksesta // Hum Psychopharmacol. – tammikuuta 2012 - T. 27 , nro 1 . - S. 24-32 . - doi : 10.1002/hup.1254 . — PMID 22161738 .
  139. Cutler AJ, Kalali AH, Weiden PJ et al. Neljän viikon, kaksoissokkoutettu, lume- ja tsiprasidonikontrolloitu iloperidonin tutkimus potilailla, joilla on akuutteja skitsofrenian pahenemisvaiheita // J Clin Psychopharmacol. - 2008 huhtikuuta - T. 28 , nro 2 . - S. S20-8 . - doi : 10.1097/JCP.0b013e318169d4ce . — PMID 18334909 .
  140. Cutler AJ. Iloperidoni: uusi vaihtoehto skitsofrenian hoitoon // Expert Rev Neurother. – 2009 joulukuuta - T. 9 , nro 12 . - S. 1727-1741 . - doi : 10.1002/pmic.200800563 . — PMID 19951132 .
  141. Marino J, Caballero J. Iloperidoni skitsofrenian hoitoon  // Ann Pharmacother. – toukokuu 2010. - T. 44 , nro 5 . - S. 863-870 . - doi : 10.1345/aph.1M603 . — PMID 20388862 .
  142. Boyda HN, Procyshyn RM, Pang CC et ai. Uusien toisen sukupolven psykoosilääkkeiden asenapiinin ja iloperidonin metaboliset sivuvaikutukset: vertailu olantsapiiniin  // PLOS One  . - Public Library of Science , 2013. - Vol. 8 , ei. 1 . - doi : 10.1371/journal.pone.0053459 . — PMID 23326434 .
  143. 1 2 3 4 5 6 Shmukler A. B. Caripratsiini on antipsykoottinen lääke, jolla on uusia ainutlaatuisia mahdollisuuksia skitsofrenian ja mielialahäiriöiden hoitoon  // Sosiaalinen ja kliininen psykiatria. - 2014. - T. 24 , nro 2 .
  144. 1 2 Altınbaş K., Guloksuz S., Oral ET Karipratsiinin kliininen potentiaali akuutin manian hoidossa  (englanniksi)  // Psychiatr Danub : Journal. – 2013 syyskuuta — Voi. 25 , ei. 3 . - s. 207-213 . — PMID 26586950 . Arkistoitu alkuperäisestä 22. syyskuuta 2015.
  145. 1 2 Caccia S., Invernizzi RW, Nobili A., Pasina L. Uusi psykoosilääkkeiden sukupolvi: karipratsiinin farmakologia ja kliininen käyttö skitsofreniassa  //  Ther Clin Risk Manag : Journal. - 2013. - Ei. 9 . - s. 319-328 . - doi : 10.2147/TCRM.S35137 . — PMID 23966785 .
  146. 1 2 Werner FM, Coveñas R. Uutta kehitystä skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa: karipratsiinin mahdollinen käyttö   // Ther Clin Risk Manag : Journal . – 2015 marraskuuta — Ei. 11 . - s. 1657-1661 . - doi : 10.2147/TCRM.S64915 . — PMID 24048386 .
  147. 1 2 David Cunningham Owens. Kuinka CATIE toi meidät takaisin Kansasiin: kriittinen uudelleenarviointi epätyypillisten psykoosilääkkeiden käsitteestä ja niiden paikasta skitsofrenian hoidossa  // Advances in Psychiatric Treatment. - 2018. - doi : 10.1192/apt.bp.107.003970 .
  148. Kendall T. Epätyypillisten psykoosilääkkeiden nousu ja lasku.  (englanniksi)  // The British Journal Of Psychiatry : The Journal Of Mental Science. - 2011. - lokakuu ( nide 199 , nro 4 ). - s. 266-268 . - doi : 10.1192/bjp.bp.110.083766 . — PMID 22187726 .
  149. Fischer-Barnicol D. , Lanquillon S. , Haen E. , Zofel P. , Koch HJ , Dose M. , Klein HE , työryhmä "Drugs in Psychiatry". Tyypilliset ja epätyypilliset antipsykootit - harhaanjohtava kaksijakoisuus. Tulokset työryhmältä "Drugs in Psychiatry" (AGATE).  (englanniksi)  // Neuropsykobiologia. - 2008. - Voi. 57 , no. 1-2 . - s. 80-87 . - doi : 10.1159/000135641 . — PMID 18515977 .

Kirjallisuus

Linkit