Barjatinski, Ivan Sergeevich

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 20. maaliskuuta 2022 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .
Ivan Sergeevich Baryatinsky
Syntymä 27. helmikuuta ( 9. maaliskuuta ) 1740( 1740-03-09 )
Kuolema 23. joulukuuta 1811 ( 4. tammikuuta 1812 ) (71-vuotias)( 1812-01-04 )
Hautauspaikka Esirukousluostari
Suku Baryatinsky
Isä Sergei Ivanovitš Barjatinski [d]
Äiti Mavra Afanasjevna Solovieva [d]
puoliso Ekaterina Holstein-Bekskaya
Lapset Tolstaja, Anna Ivanovna ja Barjatinski, Ivan Ivanovitš [1]
Palkinnot
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan kavaleri Venäjän keisarillinen Pyhän Annan ritarikunta ribbon.svg
Asepalvelus
Liittyminen  Venäjän valtakunta
Sijoitus kenraaliluutnantti
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Prinssi Ivan Sergeevich Baryatinsky ( 27. helmikuuta [ 9. maaliskuuta1740  - 23. joulukuuta 1811 [ 4. tammikuuta 1812 ]) - Katariinan aikakauden Venäjän diplomaatti , lähettiläs Pariisissa ( le beau russe ) , kenraaliluutnantti (1777), prinssin veli F.S. Baryatinsky .

Elämäkerta

Hän tuli Baryatinskyn ruhtinasperheestä , kenraaliruhtinas Ivan Fedorovitšin pojanpojasta . Syntyi 27. helmikuuta  ( 9. maaliskuuta1740 kaartiluutnantti Sergei Ivanovitš Barjatinskin (kuoli vuonna 1746) ja hänen vaimonsa Mavra Afanasjevnan ( 1698-1771 ) perheessä, V. V. Stepanovin leski , Baron Baron A. [2 . ] [3] . Toinen Solovjovin pääkaupungin perillinen oli hänen äitinsä serkku Sofia Dmitrievna Solovjova (Pietarin kenraalien P. I. Jakovlevin ja M. A. Matjuškinin vaimo ).

Hän peri muun muassa Moskovan lähellä sijaitsevan Rozhdestveno-Suvorovon . Kahdeksantena vuonna hänet värvättiin henkivartijoiden sotilaana Izmailovskin rykmentissä , vuonna 1758 hänet ylennettiin armeijan luutnantiksi , osallistui seitsenvuotiseen sotaan ja vangittiin Zorndorfin taistelussa . Hän palasi Venäjälle ja vuonna 1758 hän astui henkiyhtiöön korpraalina ja oli keisarinna Elisaveta Petrovnan alaisuudessa järjestyksenvalvojana kuolemaansa asti.

Pietari III:n alla

Pietari III ylensi hänet everstiluutnantiksi ja myönsi hänet adjutanttisiipeen . Katariina II:n todistuksen mukaan päätettyään pidättää hänet Pietari III uskoi tämän käskyn täytäntöönpanon Baryatinskylle. Hän kuitenkin pelästyi tällaisesta käskystä, ja ilmoitti sen prinssi Holsteinille , joka suostutteli Pietari III:n peruuttamaan käskyn. Huolimatta omistautumisesta Pietari III:lle, prinssi jatkoi menestyksekkäästi palvelustaan ​​ja Katariina II:n johdolla hänet nimitettiin kavaleeriksi Tsarevitš Pavel Petrovichille , jonka alaisuudessa hän oli avioliittoonsa asti. Baryatinsky ei osallistunut Tsarevitšin kasvatukseen, mutta vietti osan päivästä hänen kanssaan, oli iloinen keskustelija ja usein ärsytti häntä neuvoillaan. Paavali I säilytti ikuisesti armollisen asenteen häntä kohtaan.

Katariina II:n alla

Heinäkuun vallankaappauksen jälkeen hän jatkoi palvelemistaan ​​uskollisesti. Vuonna 1765 Baryatinsky matkusti Tukholmaan erityistehtävässä ja ylennettiin samana vuonna everstiksi , vuonna 1769 prikaatin komentajaksi ja vuonna 1771 kenraalimajuriksi . Vuonna 1775 hänet nimitettiin lähettilääksi Pariisiin , jossa hän viipyi 12 vuotta yrittäen ylläpitää ystävällisiä suhteita Venäjän ja Ranskan välillä. Kun Tsarevitš saapui Pariisiin matkustaen vaimonsa kanssa ympäri Eurooppaa nimellä Kreivi ja kreivitär Pohjoisen , Baryatinsky otti heidät kotiinsa ja seurasi sitten heitä ympäri Ranskaa. Vapaamuurari osallistui pariisilaisten loossien kokouksiin [4] .

Vuonna 1785 hän allekirjoitti sovittelijoina Itävallan suurlähettilään kanssa Versailles'n sopimuksen ja sai kiitokseksi timanteilla koristellut muotokuvat Ranskan, Englannin ja Espanjan kuninkaista. Kenraaliluutnantti vuodesta 1779 ja Aleksanterin ritari vuodesta 1784, Barjatinski jäi eläkkeelle vuonna 1786. Ludvig XVI antoi hänelle timantteja sisältävän muotokuvansa jäähyväisyleisössä ja kirjoitti hänestä imartelevan arvostelun Katariina II:lle.

Venäjälle palattuaan Baryatinsky pysyi oikeudessa. Usein hän oleskeli Moskovassa oman veljensä, marsalkka Fjodor Sergeevitšin kanssa, missä 23. joulukuuta 1811  ( 4. tammikuuta  1812 ) hän äkillisesti kuoli. Hänet haudattiin esirukousluostariin . A. Ya. Bulgakov kirjoitti Moskovasta [5] :

… Flunssa raivoaa voimalla, kaikki vanhat ihmiset kuolivat yhtäkkiä. Prinssi Ivan Sergeevich Baryatinsky kuoli lukiessaan veljensä kirjettä ja pelotti häntä niin, että tämäkin kuoli.

Perhe

Vuonna 1767 keisarinna meni naimisiin Barjatinskin ja Venäjän jaloimman morsiamen, prinsessa Ekaterina Petrovna Golshtinskyn (1750-1811), kentälle marsalkan ainoan tyttären, amiraali N. F. Golovinin pojantyttären kanssa . Hänen sisaruksestaan ​​suorassa mieslinjassa polveutuvat Tanskan kuningas Christian IX ja keisarinna Maria Feodorovna . Avioliitto oli onneton, ja pari asui erillään. Hänellä oli kaksi lasta:

Toisen kerran prinssi Baryatinsky meni salaa naimisiin tytön Anastasia Bibikovan kanssa, josta hänellä oli kolme lasta, jotka kantoivat nimeä Bibitinsky . A. Bulgakovin mukaan Baryatinsky kirjoitti vähän ennen kuolemaansa, ikään kuin ennakoiden sitä, suvereenille toisesta avioliitostaan.

Muistiinpanot

  1. Lundy D. R. Ivan Sergeevich Bariatinsky, Prinssi Bariatinski // Peerage 
  2. Bespyatykh Yu. N. Arkangeli 1700-luvulla. - Pietari. : Blitz, 1997. - S. 257.
  3. G. A. Vlasjev , joka perustui V. V. Rummelin viestiin , piti virheellisesti Wayback Machinessa 2. helmikuuta 2019 päivättyä arkistokopiota Irkutskin kuvernöörin A. T. Savelovin (ja patriarkka Joakimin veljentytär ) tyttärekseen .
  4. Serkov A. I.  Venäjän vapaamuurarius. 1731-2000 Ensyklopedinen sanakirja. - M. : Venäjän poliittinen tietosanakirja, 2001. - 1224 s. - 3000 kappaletta. - ISBN 5-8243-0240-5 .
  5. Bulgakovin veljekset. Kirjeenvaihto. - M . : Zakharov, 2010. - T. 1.

Kirjallisuus