Valkoetuinen fantail
| valkoetuinen fantail | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:EläimetAlavaltakunta:EumetatsoiEi sijoitusta:Kahdenvälisesti symmetrinenEi sijoitusta:DeuterostomesTyyppi:sointujaAlatyyppi:SelkärankaisetInfratyyppi:leuallinenSuperluokka:nelijalkaisetAarre:lapsivesiAarre:SauropsiditLuokka:LinnutAlaluokka:fantail linnutInfraluokka:Uusi suulakiAarre:NeoavesJoukkue:passeriformesAlajärjestys:laulu passerinesPerhe:FantailSuku:fantailsNäytä:valkoetuinen fantail | ||||||||||
| Kansainvälinen tieteellinen nimi | ||||||||||
| Rhipidura aureola -tunti , 1830 | ||||||||||
| suojelun tila | ||||||||||
 Least Concern IUCN 3.1 Least Concern : 22706796 |
||||||||||
| ||||||||||
Valkoetärinhäntä [1] ( lat. Rhipidura aureola ) on pieni kärkilintu , joka kuuluu fantail - heimoon .
Kuvaus
Aikuiset valkoetuiset fantails ovat pieniä, noin 18 cm kooltaan lintuja, joiden höyhenpeite on ylhäältä tummanruskea ja alhaalta valkoinen. Siipissä on valkoisia täpliä. Viuhkamainen häntä, jossa valkoinen reunus, pitkät valkoiset kulmaharjat yhtyvät otsaan. Kaula ja naamio silmien ympärillä ovat mustia, reunustettu valkoisilla raidoilla. Nokka on musta, jalat ruskeat. Joillakin alalajilla on pitkiä ruskeita pilkkuja kurkussa ja hännän alapuoli on ruskea. Ainoa ero sukupuolten välillä on, että naarailla on hieman vaaleampi pää kuin miehillä.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Linnut pesivät Intian niemimaan ja Kaakkois-Aasian trooppisilla alueilla . Laji on levinnyt Itä-Pakistanista Etelä-Indokiinaan sellaisissa maissa kuin Sri Lanka , Pakistan , Intia ja Bangladesh . Löytyy metsistä ja metsistä sekä puutarhoista.
Käyttäytyminen ja ekologia
Pesät ovat pieniä, kulhon muotoisia, sijaitsevat puissa. Ne on rakennettu kasvikuiduista ja yrteistä, jotka on kietoutunut hämähäkinseitteihin.
Kytkin koostuu kolmesta vaaleanpunaisesta tai kermanvärisestä munasta . Munat kuoriutuvat 12-16 päivän iässä. Kuoriutuneet poikaset pysyvät pesässä vielä 11-17 päivää. Jotkut sikiöt joutuvat suurempien petolintujen tai nisäkkäiden saaliiksi. Lisäksi käki valitsee heidät jälkeläistensä sijaisvanhemmiksi .
Valkootsiset fantails ovat hyönteissyöjiä lintuja. Ne metsästävät hyönteisiä pääasiassa maassa, pelotellen hyönteisiä hännän liikkeellä ja nappaamalla ne sitten kiinni lennossa. He etsivät hyönteisiä lahojen puiden kuoren alta tai nappaavat ne kiinni lennossa.
Miesten laulu on melodia lyhyistä pillistä, jotka nousevat tai laskevat äänenkorkeudella.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (International Union for Conservation of Nature) luettelee valkoetäkärjet vähiten huolestuttavana lajina [2] .
Galleria
-
Vadodarassa Gujaratin osavaltiossa Intiassa.
-
Vadodarassa Gujaratin osavaltiossa Intiassa.
-
Tharin autiomaassa Intiassa .
Muistiinpanot
- ↑ Boehme R.L. , Flint V.E. Viisikielinen eläinten nimien sanakirja. Linnut. latina, venäjä, englanti, saksa, ranska / toim. toim. akad. V. E. Sokolova . - M . : Venäjän kieli , RUSSO, 1994. - S. 356. - 2030 kappaletta. - ISBN 5-200-00643-0 .
- ↑ Rhipidura aureola . IUCN:n uhanalaisten lajien punainen luettelo .
Kirjallisuus
- Grimmett R., Inskipp C., Inskipp T. Intian, Pakistanin, Nepalin, Bangladeshin, Bhutanin, Sri Lankan ja Malediivien linnut . - Princeton, NJ: Princeton University Press, 1999. - ISBN 0-691-04910-6 .
- Christopher M. Perrins : Die große Enzyklopädie der Vögel. Aus dem Englischen, Orbis-Verlag, München 1996, ISBN 3-572-00810-7 , S. 294, 296.
- Christopher M. Perrins (Hrsg.): Die BLV-Enzyklopädie Vögel der Welt. Aus dem Englischen von Einhard Bezzel. BLV, München/Wien/Zürich 2004, ISBN 978-3-405-16682-3 , S. 501 (Titel der englischen Originalausgabe: The New Encyclopedia Of Birds. Oxford University Press, Oxford 2003).
Linkit
- White-fronted fantail Rhipidura aureola Lesson, R, 1831 Arkistoitu 12. helmikuuta 2022 The Wayback Machine on Birds Around the World
 Sanakirjat ja tietosanakirjat | |
|---|---|
| Taksonomia |