Jumala, me ylistämme sinua ( saksa Großer Gott, wir loben dich ) on suosittu kristillinen hymni, jonka on kirjoittanut slesialainen katolinen pappi Ignaz Franz (1719-1790) vuonna 1771, ja se perustuu 4. vuosisadan latinalaiseen hymniin " Te Deum " (tunnetaan ortodoksisessa perinteessä nimellä "Me ylistämme Jumalaa sinulle"). Se esitetään yleensä jumalanpalveluksen lopussa kiitoslauluna. Se käännettiin englanniksi 1800-luvulla ja siitä tuli suosittu amerikkalaisten protestanttien keskuudessa.
1900-luvun alussa tämä hymni käännettiin venäjäksi ja tuli baptistikokoelmaan "Gusli" numerolla 165 ja " Song of the Renessance " numerolla 139 [1] . D. A. Yaskon (1956) kokoelmassa "Hymns of Christians" tämä laulu on kunnian ensimmäisellä sijalla [2] . Venäjällä tätä laulua esitetään sekä luterilaisissa (nro 112 ELTSI-kokoelmassa [3] ) että katolisissa jumalanpalveluksissa [4] .
Jumala, me ylistämme Sinua ja tuomme ylistystä.
Ikuinen, me laulamme laulun Sinulle ja nostamme sydämemme Sinulle.
Kumarramme edessäsi, me ylistämme, oi hyvä kuningas!
Vanhurskaiden sielut, pyhät, sotajoukot, taivaan voimien auktoriteetit
ylistäkää tekojesi hyvyyttä, suuria ja ihmeellisiä tekojasi,
ylistäkää Jumalaa ja Isää, Kaikkivaltias Luoja.
Pyhien apostolien ja henkeytettyjen profeettojen ääni, Sanojesi
tulkitsijat, viisaat, arvokkaat,
Heidän kanssaan on joukko marttyyreja - kiitos kaikille
Kirkko maan päällä laulaa nimeäsi,
elää hyvyytesi mukaan, odottaa sinun kunniaasi.
Olet kaiken ylistyksen ja täyden rakkauden arvoinen.
Lempeä lammas, Sinä olit täällä kuoleman ja kidutuksen uhri,
mutta voitit kaikki juonit, karkoit kaikki kiusaukset.
Kunnia, kunnia, voiman Jumala! Jeesus on Emmanuel!
Großer Gott, wir loben dich, herr, wir preisen deine Stärke.
Vor dir neigt die Erde sich und bewundert deine Werke.
Wie du warst vor aller Zeit, so bleibst du in Ewigkeit.