Bona Savoy | |
---|---|
ital. Bona di Savoia lat. Bona Sabaudae | |
| |
| |
Milanon herttuatar | |
9.5.1468 - 26.12.1476 | |
Edeltäjä | Bianca Maria Visconti |
Seuraaja | Isabella d'Aragona |
Syntymä |
10. elokuuta 1449 Avigliana , Piemonten ruhtinaskunta |
Kuolema |
23. marraskuuta 1503 (54-vuotias) Fossano , Piemonten ruhtinaskunta |
Hautauspaikka | Saint Julianin kirkko, Fossano |
Suku | Savoy |
Isä | Ludvig I Savoialainen |
Äiti | Anna de Lusignan |
puoliso | Galeazzo Maria Sforza |
Lapset | Gian Galeazzo Maria , Ermes Maria, Bianca Maria , Anna Maria |
Suhtautuminen uskontoon | katolisuus |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Bona of Savoy ( italiaksi Bona di Savoia , lat. Bona Sabaudae ; 10. elokuuta 1449 , Avigliana , Piemonten ruhtinaskunta - 23. marraskuuta 1503 , Fossano , Piemonten ruhtinaskunta ) - Savoijin talon prinsessa , Savoian herttuan tytär Ludvig I Suurenmoinen . herttua Galeazzo Sforzan vaimo ; avioliitossa - Milanon herttuatar .
Savoylainen Bona syntyi Aviglianassa 10. elokuuta 1449. Hän oli Lusignanin talon prinsessan Lusignanin herttua Ludvig I:n tytär, Savoian herttua ja Kyproksen Anna . Isän puolelta hän oli Amadeus VIII Rauhanomaisen , Savoian herttuan, joka tunnetaan myös nimellä antipaavi Felix V , ja Burgundin Marian , Valois'n talon prinsessan, tyttärentytär . Äitinsä puolelta hän oli Jerusalemin , Kyproksen ja Armenian kuninkaan Januksen ja Bourbonin talon prinsessan Charlotte de Bourbonin tyttärentytär [1] .
Hänen äitinsä kuoleman jälkeen vuonna 1462 Savoylaisen Bonan kasvatus uskottiin hänen vanhemmalle sisarelle, kuningatar Charlottelle , Ranskan kuninkaan Ludvig XI Varovaisen vaimolle . Ranskan kuningas oli huolissaan orvoksi jääneen prinsessan tulevasta avioliitosta ja aloitti neuvottelut kälynsä mahdollisesta avioliitosta Englannin kuninkaan Edward IV : n kanssa . Mutta uutisten jälkeen sulhanen avioliitosta Elizabeth Woodvillen kanssa neuvottelut päätettiin. Savoylaisen Bonan isä kuoli vuonna 1465. Pian tämän jälkeen Milanon herttua Francesco I lähestyi Ludvig XI :tä avioliittoehdotuksella prinsessan ja herttuan perillisen Galeazzo Maria Sforzan välillä. Aloitetut neuvottelut viivästyivät osittain Francesco I:n kuoleman vuoksi vuonna 1466, osittain Savoian ja Milanon herttuoiden vihamielisistä suhteista johtuen. Vain Louis XI:n painostuksesta Amadeus IX suostui sisarensa avioliittoon. Sulhanen teki lopullisen päätöksen vasta nähtyään taiteilija Zanetto Bugatin hänen tilauksestaan maalaaman morsiamen muotokuvan [2] [3] [4] .
Aikalaisten mukaan Savoylainen Bona oli yksi aikansa kauneimmista prinsessoista. Häntä kuvataan pitkäksi, hyvin rakentuvaksi tytöksi, jolla on ohut vyötärö, kaunis iho ja kauniit piirteet sekä ystävällinen asenne. Avioliitto valtakirjalla solmittiin Amboisessa toukokuussa 1468, missä hääjuhlat alkoivat ja päättyivät saman vuoden heinäkuussa Milanossa. Myötäjäiseksi morsiamelle annettiin satatuhatta skudoa , vastineeksi hänen miehensä antoi hänelle 15 000 dukaatin vuosihuollon, 50 000 dukaatin arvoisia koruja ja Abbiategrasson linnan asuinpaikaksi hänen leskeutensa varalta [2] [5] .
Ruhtinaattareksi ryhtynyt Savoylainen Bona ei koskaan puuttunut miehensä valtion asioihin, hän yritti vain ylläpitää hyviä suhteita perheiden ja Savoyn ja Milanon herttuoiden välillä. Hän omistautui lasten kasvatukselle ja koulutukselle. Hän hoiti kaikkia miehensä paskoja , jotka syntyivät ennen avioliiton solmimista. Vuonna 1471 hän teki yhdessä miehensä kanssa viralliset vierailut Firenzeen Medicien hoviin ja Mantovaan Gonzagan hoviin [2] [6] [7] . Herttuaparin pysyvä asuinpaikka oli Pavian linna . Huolimatta hyväntahtoisesta asenteestaan vaimoaan kohtaan, herttua ei muuttanut tapojaan ja hänellä oli edelleen monia rakastajattareja. Salaliittolaiset puukottivat hänet kuoliaaksi Pyhän Tapanin kirkon sisäänkäynnin luona 26. joulukuuta 1476, jolloin hän jätti lesken neljän lapsen kanssa [2] [8] .
Duwager Duchess osoitti suurta luonteenvoimakkuutta puolustaessaan lastensa etuja, erityisesti vanhimman poikansa ja perillisensä. Gian Galeazzo Maria julistettiin uudeksi Milanon herttuaksi; Tammikuun 9. päivänä 1477 edesmenneiden ruhtinaiden Francesco I:n ja Galeazzo Marian sihteeri Francesco Simonetta tuella Savoian Bonasta tuli alaikäisen poikansa valtionhoitaja . Ruhtinasherttuattaren lanko Sforza Maria , Barin herttua ja Ludovico Maria , lempinimeltään mauri, jotka olivat Ranskan valtakunnassa veljensä murhan aikaan, palasivat veljensä herttuakuntaan. Milan heti kun he saivat tietää hänen kuolemastaan. Yhdessä Roberto Sanseverinon kanssa he johtivat niiden puoluetta, jotka olivat tyytymättömiä kasvavaan vaikutukseen Francesco Simonettan osavaltion asioihin. Toukokuussa 1477 lanko yritti työntää edesmenneen veljen lesken pois veljenpojasta, mutta sihteerin oikea-aikainen toiminta esti vallankaappausyrityksen, ja heidät karkotettiin herttuakunnasta [2] .
Itse Francesca Simonettan asema osoittautui kuitenkin epävarmaksi. Savoylainen Bona solmi intiimin suhteen palvelijansa Antonio Tassinon kanssa, joka oli ferrarasta kotoisin ja joka oli sihteerin henkilökohtainen vihollinen [9] . Elokuussa 1479 Ludovico Maria Sforza ja Roberto Sanseverino hyökkäsivät armeijan kärjessä Milanon herttuakuntaan ja miehittivät Tortonan. Syyskuun 7. päivänä 1479 rouvaherttuatar ja hänen lankonsa tekivät sopimuksen, jonka seurauksena Francesco Simonetta tuomittiin kuolemaan. Bartolomeo Calco nimitettiin uudeksi sihteeriksi, mutta valta siirtyi itse asiassa Louis Marialle, joka 7. lokakuuta 1480 suojelee veljenpoikansa henkeä äitinsä rakastajalta pakotti Gian Galeazzo Marian allekirjoittamaan asiakirjan, jossa hänet nimitettiin valtionhoitajaksi. Savoylaisen Bona [10] . Dowager Duchess karkotettiin Milanosta Abbiategrasson linnaan lankonsa vakoojien seuran kanssa [2] [11] .
Savoylainen Bona asui Abbiategrassossa seuraavat viisitoista vuotta. Louis Maria ei antanut hänen palata kotimaahansa Piemonten ruhtinaskuntaan, koska hän pelkäsi, että Savoian herttua ja Ranskan kuningas käyttäisivät hänen miniänsä häntä vastaan. Raivostuneen herttuattaren sukulaiset vaativat hänelle liikkumisvapauden myöntämistä. Vaikka hän ei osallistunut salaliittoihin Louis Mariaa vastaan vuosina 1481 ja 1483, hänen valvontaansa lisättiin [2] .
Aikanaan Bona of Savoy sai palata Milanoon. Dowager Duchess osallistui Gian Galeazzon pojan Marian ja Biancan tyttären Marian häihin. Hän oli vanhimman poikansa kanssa Pavian linnassa, kun tämä kuoli 21. syyskuuta 1494 [2] [12] .
Samana vuonna, hyödyntäen Ranskan kuninkaan Kaarle VIII :n armeijan hyökkäystä Apenniinien niemimaalle , Savoylainen Bona pakeni Milanosta Amboiseen, jossa kuninkaallinen hovi tuolloin sijaitsi [13] . Hän pelkäsi kostoa lankoltaan, josta tuli Milanon uusi herttua. Hänen veljenpoikansa Philibert II , Savoian herttua, antoi hänen palata kotimaahansa. Hän antoi tädilleen kiinteistön Fossanassa, jossa tämä asui kuolemaansa asti. Savoylainen Bona kuoli 17. marraskuuta 1503 ja haudattiin St. Julianuksen kirkkoon Fossanoon [2] [14] .
Amboisessa 10. toukokuuta 1468 [15] allekirjoitettiin avioliittosopimus, jonka mukaan Savoylainen Bona meni naimisiin Galeazzo Marian (24. tammikuuta 1444 - 26. joulukuuta 1476), Milanon herttuan Sforzan talosta, kanssa , Duke Francesco I :n ja Bianca Marian poika , prinsessa Viscontin . 7. heinäkuuta 1468 vihkiminen pidettiin Neitsyt Marian syntymän katedraalissa Milanossa . Tästä avioliitosta syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä:
Savoylaisen Bonan esi-isät | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Temaattiset sivustot | ||||
---|---|---|---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
Sukututkimus ja nekropolis | ||||
|