| Kylä | |
| Borovikovo | |
|---|---|
| ukrainalainen Borovikove | |
| 49°09′08″ s. sh. 31°07′26 tuumaa e. | |
| Maa | Ukraina |
| Alue | Cherkasy |
| Alue | Zvenigorodsky |
| Historia ja maantiede | |
| Neliö | 1,2231 km² |
| Keskikorkeus | 218 m |
| Aikavyöhyke | UTC+2:00 , kesä UTC+3:00 |
| Väestö | |
| Väestö | 331 ihmistä ( 2001 ) |
| Tiheys | 270,62 henkilöä/km² |
| Digitaaliset tunnukset | |
| Puhelinkoodi | +380 4740 |
| Postinumero | 20215 |
| auton koodi | CA, IA / 24 |
| KOATUU | 7121280801 |
| CATETTO | UA71020310020061742 |
Borovikovo [1] ( ukrainaksi Borovikove ) on kylä Zvenigorodin piirikunnassa Tšerkasyn alueella Ukrainassa .
Väkiluku oli vuoden 2001 väestönlaskennassa 331. Sen pinta-ala on 1,2231 km². Postinumero - 20215. Puhelinnumero - 4740. Sijaitsee 20 km koilliseen piirin keskustasta - Zvenigorodkan kaupungista, 40 km päässä rautatieasemalta Bagatševo, 93 km päässä aluekeskuksesta - Cherkassy ja 190 km päässä Ukrainan pääkaupungista - Kiovan kaupunki.
Legendan mukaan kylän perustajat olivat Borovikin veljekset, jotka muuttivat sinne Cherkasyn metsästä, josta tuli tilan ja sitten kylän nimen perusta.
Ensimmäinen kirjallinen maininta kylästä on Taras Shevchenkon runossa "Gaidamaki". Päivämäärä 1768.
Yksi ensimmäisistä luotettavista tilan omistajista oli Pavel Engelhardt, joka peri nämä maat isältään Vasily Vasilyevich Engelhardtilta. Vuonna 1855 Pavel Engelhardtin maatila myi Kirillovkan ja sen mukana Borovikovin maatilan eläkkeellä olevalle kuninkaalle kapteenille Valerian Jerazmovitš Fliorkovskille. Kylässä 5.5.1857 tehdyn siirrossa tehdyn kuvauksen mukaan kylässä asui 141 ihmistä, ja siellä oli myös taloustalo, puunavetta puimakoneineen ja kaksi puutavernaa.
1800- ja 1900-luvun alun ajan kylä kehittyi ja kasvoi. Ja vuoden 1861 talonpoikaisuudistuksen aikaan kylässä asui jo 322 ihmistä, ja 1800-luvun lopulla asukkaita oli 643, joista 332 oli miehiä ja 331 naisia. [2]
Vuonna 1864 tilan osti Venäjän imperiumin suurin maanomistaja Illarion Ivanovich Vorontsov-Dashkov. Vuonna 1880 maa ja sen kylät, mukaan lukien Borovikov, myytiin edelleen ukrainalaiselle liikemies Mihail Tereshchenkolle.
Tilalla oli 1900-luvun alussa 1 lukutaitokoulu ja 3 tuulimyllyä. Siellä oli 2 tynnyristä koostuva palokärry, johon kyläläiset käyttivät 1 rupla vuodessa. Kylän historia Venäjän valtakunnan romahtamisen, kansallisten vapautusliikkeiden kasvun ja Ukrainan eri hallitusten muodostumisen aikana on huonosti ymmärretty. Vain jo neuvostokaudella kirjoitetuista lähteistä tiedetään, että Borovikovoon perustettiin 204 hengen talonpoikaisryhmä tukemaan talonpoika-työläissosialistista liikettä. Huhtikuussa 1923 Borovikovin tilasta tuli osa vastikään muodostettua Olshansky-aluetta. Vuonna 1924 perustettiin Borovikovskyn kyläneuvosto. Seuraavan vuoden 1926 väestönlaskennan jälkeen tiedettiin, että Borovikovossa oli 161 kotitaloutta ja 817 asukasta.
Kollektivisoinnin alusta vuonna 1929 Borovikovon kylään kuuluvista alueista tuli osa Novaja Zhizn -kolhoosia. Kolhoosiin kuuluivat naapurikylien Yurovskoje ja Lizke maat. Melkein kaikki Borovikovon talonpojat tulivat uuteen muodostelmaan yhteisen maanviljelyn perusteella. Vuonna 1933 Novaja Zhizn -kolhoosi jaettiin kahteen artelliin. "Uudessa elämässä" oli maita, jotka kuuluivat Borovikovon kylään. Jurjevskin ja Lizken maat muodostivat artellin, joka nimettiin komsomolin 15-vuotispäivän mukaan.
30-luvun alun nälänhädän aikana kolmasosa väestöstä, noin 300 ihmistä, kuoli. Noin 140 heistä tunnistettiin myöhemmin. 30-luvun puolivälin sortotoimien aikana kylästä sorrettiin 12 henkilöä, joista 6 tuomittiin kuolemaan, 6 muuta ei palannut leireiltä. Lokakuussa 1991 tästä kylästä pystytettiin kyläläisten kustannuksella muistomerkki 1930-luvun sortotoimien uhreille.
Suuren isänmaallisen sodan aikana rintamilla taisteli 260 kyläläistä, joista 137 kuoli. 149 sai erilaisia sotilaallisia palkintoja. Yli 200 ihmistä kylästä ajettiin pakkotyöhön Saksaan. Sodan jälkeen kylään pystytettiin muistomerkki kaatuneille kyläläisille, ja vuonna 1978 kylän keskustaan rakennettiin Ikuisen kunnian muistomerkki.
Kylän sodanjälkeinen kunnostus vuonna 1951 johti jälleen Novaja Zhizn -kolhoosin yhdistämiseen artelliin komsomolin 15-vuotispäivän kunniaksi. Uutta kolhoosia alettiin kutsua Neuvostoliiton puoluejohtaja Kalininin mukaan. Uudella kokonaisuudella oli nyt 1 300 hehtaaria maatalousmaata, josta 1 200 hehtaaria oli peltoa. Vuonna 1959 Olshanskin alueen hajottua kylästä tuli ensin osa Gorodischensky-aluetta, ja kun se lakkautettiin vuonna 1963, sekin kuului Zvenigorodskyn piiriin. Tämän kolhoosin tunnetuin johtaja, joka hallitsi sitä 25 vuotta, oli Ivan Nikitovitš Khimenko, joka otti tämän tehtävän vuonna 1961. Vuonna 1963 tapahtui toinen nimenmuutos, nyt se oli "kommunismin lippu". Päätuotteet, joita kolhoosi antoi, olivat viljakasvit, sokeriruoko, kotieläintuotteet. Sekä omenoiden, saksanpähkinöiden viljely, mehiläishoito ja kalastus. Vuonna 1971 rakennettiin uusi kulttuuritalo. Kylässä oli myös feldsher-sünnitysasema, posti, automaattinen puhelinkeskus 50 numerolla, radiokeskus, Sberbankin sivukonttori ja kolme kauppaa.
Tähän mennessä kylässä on kylävaltuusto, kirjasto, kulttuurikeskus, feldsher-kätilöasema, posti ja kauppa. Yksityinen maatalous on hyvin kehittynyt. Karjanhoito sekä omenoiden ja saksanpähkinöiden viljely. Vaikka kylässä ei ole kirkkoa, uskonnollisia seremonioita järjestetään säännöllisesti.
20215, Cherkasyn alue, Zvenigorodin piiri, s. Borovikovo