Bruno, Peter

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 22. huhtikuuta 2022 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .
Pietro Bruno
ital.  Bruno Pietro
Syntymäaika 12. huhtikuuta 1920( 12.4.1920 )
Syntymäpaikka Aidone , Italian kuningaskunta
Kuolinpäivämäärä 4. marraskuuta 1942 (22-vuotiaana)( 11.4.1942 )
Kuoleman paikka lähellä Bir El Abdia , länteen El Alameinin kaupungista (nykyinen Egypti )
Liittyminen  Italian kuningaskunta
Armeijan tyyppi tankkijoukot
Palvelusvuodet -1942
Sijoitus Lippuri
käski tankkijoukkue Fiat M14/41
Taistelut/sodat

Toinen maailmansota

Palkinnot ja palkinnot
Kultamitali "Sotilaallisesta urheudesta"

Pietro Bruno ( italiaksi  Bruno Pietro ; 12. huhtikuuta 1920  - 4. marraskuuta 1942 ) oli italialainen panssarivaunuupseeri toisen maailmansodan aikana . Cavalier Italian korkein palkinto taistelukentällä - kultamitali "For Military Valor" (1942, postuumisti).

Elämäkerta

Hän syntyi 12. huhtikuuta 1920 Aidonen kunnassa [1] Ennan maakunnassa Sisilian alueella [2] .

132. panssarivaunudivisioonan "Ariete" 132. panssarirykmentin 1. panssarivaunukomppanian Fiat M14 / 41 panssarivaunuryhmän komentaja nuorempi luutnantti Pietro Bruno erottui 3.-4.11.1942 toisen taistelun aikana. El Alameinin ( Pohjois-Afrikan toisen maailmansodan kampanja ).

M14/41 - panssariryhmän komentaja lannistumattomalla rohkeudella johti miehistönsä vaikeaa polkua pitkin voittoon ja uhrautumiseen. Taistelun tiedustelun aikana panssaroituihin ajoneuvoihin hyökkäsivät useat vihollisen panssarit, ja yksikön komentaja hyväksyi epätasaisen taistelun suorittaen sarjan taitavia liikkeitä. Huolimatta siitä, että hän loukkaantui oikeaan olkapäähän, hän jatkoi taistelua kadehdittavalla sitkeydellä, kunnes tehtävät oli suoritettu. Seuraavana päivänä hän osallistui raskaisiin ja verisiin taisteluihin vihollisen ylivoimaisia ​​panssarijoukkoja vastaan, ja fyysisestä uupumuksesta huolimatta hän omien sanojensa mukaan latasi toverinsa tyyneydellä, lujuudella ja taisteluhengellä. Saatuaan käskyn suojata pataljoonan vetäytyminen, hän ja hänen ryhmänsä joutuivat vihollisen itseliikkuvan tykistön tulen alle. Ylpeänä hänelle uskotusta suuresta tehtävästä hän ei huomannut vaaraa ollessaan panssarivaunun avoimessa luukussa keskellä taistelua. Kestettyään lukuisia iskuja, hän säilytti liikkuvuuden ja ampui aiheuttaen vakavia vahinkoja viholliselle, joka yllättyi tällaisesta rohkeudesta. Haavoittunut sirpaleista kasvoihin, jäi virkaansa. Suora osuma oli hänen sotakoneensa ja nuoruutensa, jalo ja rohkea, loistava finaali.

Bir El Abd (Pohjois-Afrikka), 3.-4.11.1942.

Alkuperäinen teksti  (italiaksi)[ näytäpiilottaa] Comandante di plotone carri M. 14/41, con indomito valore tracciò ai suoi equipaggi la dura via della vittoria e del sacrificio. In azione di ricognizione offensiva, attaccato da numerosi mezzi corazzati avversari, alla testa del suo reparto, accettava l'impari lotta sopperendo all'esiguità numerica con abili temerarie manovre. Benché ferito alla spalla destra, protraeva con ammirabile tenacia la violenta azione fino al termine dell'ardua missione. Rifiutava quindi decisamente di essere avviato alla base in previsione del nuovo impiego dei suoi carristi. Il giorno successivo impegnato in aspri e cruenti scontri contro soverchianti forze corazzate, sosteneva, pur essendo minorato fisicamente, il formidabile urto alimentando nei propri equipaggi, con la sua serenita e fermezza spirito aggresscaivotozza, aggresscaivoto spirito. Prescelto per la sua abituale arditezza a proteggere la manovra di sganciamento del battaglione cui apparteneva, si slanciava decisamente col suo plotone rinforzato da una sezione di semoventi, sul fianco del dispositivo avversario. Conscio e fiero della grave missione affidatagli, sdegnando ogni personale pericolo, si sporgeva dalla torretta incitando gli equipaggi a più serrata lotta. Più volte investito da violenta reazione di fuoco avversario insisteva nel suo movimento a fuoco infliggendo gravi perdite al nemico sorpreso da tanto ardire. Ferito alla fronte da scheggia di granata, rimaneva al suo posto di dovere persistendo nella disperata azione. Colpito in pieno il suo mezzo corazzato, trovava gloriosa fine nel rogo del proprio carro divenuto fiammeggiante bara della sua giovinezza generosa ed ardita. Bir el Abd (AS), 3.-4.11.1942. - Lähetyksestä palkintoon [3]

Palkinnot

Muistiinpanot

  1. BRUNO Pietro - Associazione Nazionale Combattenti FF.AA. Regolari Guerra di Liberazione
  2. Antonio Santore, Maurizio Enrico Parri. Guerra e in Pace Hostem Ruitissa 1941-2009  (italialainen) . Haettu 13. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 17. toukokuuta 2012.
  3. BRUNO Pietro . quirinale.it . Presidenza della Repubblica (Italian tasavallan presidentin virallinen verkkosivusto). Haettu 4. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 17. toukokuuta 2012.  (Italialainen)

Linkit