Aleksanteri I de Bournonville | |
---|---|
fr. Alexandre I de Bournonville | |
Comte d'Henin-Liétard | |
1585-1656 _ _ | |
Edeltäjä | Voita de Bournonville |
Seuraaja | Aleksanteri II de Bournonville |
Herttua de Bournonville | |
1600-1651 _ _ | |
Edeltäjä | otsikko luotu |
Seuraaja | Ambroise de Bournonville |
Syntymä |
14. syyskuuta 1585 Bryssel |
Kuolema |
12. maaliskuuta 1656 (70-vuotiaana) Lyon |
Suku | Bournonville |
Isä | Voita de Bournonville |
Äiti | Marie-Christina d'Egmont |
puoliso | Anne de Melun [d] |
Lapset | Bournonville, Alexandre II de ja Bournonville, Ambroise de |
Palkinnot | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Alexander I de Bournonville ( fr. Alexandre I de Bournonville ; 14. syyskuuta 1585, Bryssel - 12. maaliskuuta 1656, Lyon ), toinen kreivi d'Henin-Lietar, 1. herttua de Bournonville - Espanjan Alankomaiden sotilasjohtaja ja diplomaatti .
Beat de Bournonvillen , Comte d'Henin-Lietardin ja Marie -Christine d'Egmontin poika .
Grenoblessa 18. syyskuuta 1600 annetulla peruskirjalla Henrik IV nosti Ulfortin paronin herttuakunnan arvoon Aleksanterille, joka ei ollut vielä 15-vuotias, ja hänen jälkeläisensä.
Herttuan äiti oli Parman hovinainen Margarita , kaksi vuotta hänen syntymänsä jälkeen hän avioitui uudelleen, eikä välittänyt poikansa koulutuksesta ja kasvatuksesta, vaan valmisteli häntä vain kurtisaanin uraan. Brysselin linna, jossa hän vietti lapsuutensa Infanta Isabellan hovissa , Firenzen palazzo vuonna 1602 ja Wienin Hofburg vuonna 1606 olivat ainoat koulut, joissa hän kävi. 20-vuotiaana herttua tuskin pystyi pitämään kynää ja kirjoitti elämänsä loppuun asti räikeillä virheillä. Jesuiitta Duplessis, jolle oli uskottu nuoren miehen kasvatus, ei opettanut hänelle mitään, ja palattuaan matkalta eurooppalaisiin tuomioistuimiin hän raportoi Maria Christinalle vain tuoneensa poikansa terveenä.
Vuonna 1607 palvelukseen tullessaan Bournonville sai 300 vallonilaisen eliittikomppanian komennon, ja hänestä tuli arkkiherttua Albrecht VII :n hoviherra . Vuonna 1614 hän sai myös sadan keihään komppanian komennon. Vuonna 1618 Böömissä syttyi kolmikymmenvuotinen sota , keisari pyysi apua Brysselin hovilta, ja herttua tarttui tilaisuuteen erottua johtamalla seuraavana vuonna Saksaan pienen armeijan, joka koostui 3000 vallonijalkaväestä ja tuhat asennettua karabinieriä.
Kreivi de Bucoyn komennossa hän osallistui Budweisin ja Grazin piiritykseen.Pisekin valtauksen aikana 30. syyskuuta 1620 hän menetti silmänsä muskettiluotin seurauksena . Vallonit, jotka olivat raivoissaan komentajansa haavasta, murhasivat kaikki valloitettuaan linnoituksen. Böömin kampanjan päätyttyä hän palasi Alankomaihin, missä hän osallistui Albrecht VII:n upeaan hautaamiseen. Sitten hän liittyi Flanderin Gonzalo de Cordoban armeijaan . 22. elokuuta 1622 hän osallistui Fleuruksen taisteluun leirinpäällikkönä vastustaen kreivi von Mansfeldin joukkoja , jotka hän oli aiemmin voittanut Böömissä. Tällä kertaa Bournonville epäonnistui sekä vihollisissa että neuvotteluissa kuuluisan seikkailijan kanssa.
Sitten hän osallistui Bredan piiritykseen auttaen Hertogenboschia ja monia muita toimia vuoteen 1631 asti, jolloin hänet nimitettiin Lillen ja Vallonian Flanderin kuvernööriksi.
Vuonna 1624 Filip IV hyväksyi hänet Kultaisen Fleecen ritarikunnan ritariksi .
Diplomaattina hänet lähetettiin kahdesti virkamatkoihin Ranskaan: vuonna 1612, jolloin seremoniaan liittyvien vaikeuksien vuoksi audianssi kuninkaan kanssa ei tapahtunut, ja vuonna 1630 ja myös vuonna 1627 keisarin luo Wieniin. Hänet nimitettiin vanhimman vallonirykmentin everstiksi. Espanjan ja Alankomaiden hallitsijoiden edut osoittautuivat riittämättömiksi varmistamaan herttuan uskollisuutta. Isänsä todellisena poikana, joka oli kuuluisa petoksistaan, hän ei Infantan kuoleman jälkeen voinut vastustaa ryhtymästä hallituksen vastaiseen salaliittoon vuonna 1632 lankonsa prinssi Epinuan ja hänen veljensä kanssa. laki, herttua van Aarschot . Salaliittolaiset muodostivat liigan Arrasin asukkaiden kanssa saavuttaakseen Belgian maakuntien poliittisen itsenäisyyden. Juonen paljastumisen jälkeen he toivoivat armahdusta, mutta Mechelenin suurneuvosto vuonna 1634 julisti ruhtinaat pettureiksi. Bournonville ja Epinois pakenivat Ranskaan, ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin.
Herttua kuoli maanpaossa Lyoniin. Hänen vaimonsa siirsi hänen jäännöksensä Antwerpenin karmeliittiluostariin .
Vaimo (4.9.1611): Anna de Melun (1.8.1597 - 18.10.1668), Pierre de Melunin , prinssi d'Epinois'n ja Hippolyta de Montmorencyn tytär
Lapset:
[show]Aleksanteri I de Bournonvillen esi-isät | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Sukututkimus ja nekropolis | |
---|---|
Bibliografisissa luetteloissa |