Boehm, Max Childebert

Max Hildebert Böhm ( 16. maaliskuuta 1891  - 9. marraskuuta 1968 ) oli saksalainen publicisti , intellektuelli, poliitikko ja Völkisch-liikkeen näkyvä edustaja .

Elämäkerta

Varhaiset vuodet

Syntyi vuonna 1891 Liivinmaalla vanhemman lukionopettajan Maximilian Roland Boehmin ja hänen vaimonsa Sally Emilia Judith Schatzin perheeseen. baltisaksa alkuperältään . Saman vuoden huhtikuun 22. päivänä hänet kastettiin paikallisessa seurakunnassa [2] .

Vuonna 1902 perhe muutti Saksaan ( Lorrainen ). Böhm opiskeli filosofiaa, sosiologiaa ja taidehistoriaa ja valmistui vuonna 1914 väitöskirjansa aiheesta "Nature and Morality in Fichte " Hallen yliopistossa .

Ensimmäisen maailmansodan aikana Böhm osoitti itsensä aktiivisesti tuolloin ajankohtaisella "rajasaksalaisten" ja "ulkomaiden etnisten saksalaisten" (Grenz- und Auslanddeutschtum) tilanteen tutkimisen alalla  - sekä humanitaarisesta että poliittisesta näkökulmasta. Työn suunnan tällä alalla määräsi silloin vallitseva suuntaus kaikkien saksalaisten yhdistämiseen Euroopassa . Sama ala käsitti "raja-alueiden saksalaisten" elämän tutkimuksen ja ehdotusten valmistelun heidän tilanteensa parantamiseksi (Grenzlandarbeit) . Boehmin vuonna 1915 julkaistu teos "Baltisaksalaisen kriisi" oli omistettu tälle aiheelle.

Liivinmaan Saksan miehityksen aikana vuonna 1918 Böhm työskenteli lehdistötoimistossa ( Ober Ost VIII) Riiassa , missä hän tapasi Otto von Kurzelin ja Arno Schiedanzin .

Sotien välinen aika

Palattuaan Saksaan Böhm perusti monia yhdistyksiä ja järjestöjä, joiden tarkoituksena oli edistää Völkisch-liikkeen ajatuksia , mukaan lukien Young Conservative Club Uniclub ( 1919, yhdessä Arthur Möllerin kanssa ), kansallisten vähemmistöjen oikeuksien komitea (myöhemmin Saksan yhdistys). Kansallisuuksien oikeudet ).

1920-luvulta lähtien Böhmistä tuli yksi "teorisoinnin ja poliittisen aktivismin välillä merkityksiä ja ideologioita tuottavista ja keräävistä" völkisch-liikkeessä [3] .

Boehmin mukaan lain lähteenä olisi pitänyt toimia etnisten ryhmien, ei valtion, eikä tätä oikeutta voida taata, vaan valtio vain tunnustaa. Nämä ja muut hänen ajatuksensa esitettiin ohjelmateoksessa "Erilliset ihmiset" (1932).

Vuodesta 1926 - Berliinin Saksan raja- ja ulkomaantutkimuksen instituutin toinen johtaja .

Ura natsien alla

Hitlerin valtaan tullessa Böhmiä pidettiin jo tunnustettuna Völkisch-ideologina ja asiantuntijana. Hän jatkoi työskentelyä tällä alalla useissa Saksan oikeusakatemian komiteoissa.

Vuodesta 1933 hän on toiminut etnososiologian ja etnisen teorian professorina Jenan yliopistossa .

Boehmia kutsuttiin "vallan kannustajaksi" ja "etnopoliittisten asioiden neuvonantajaksi" [4] .

Sodan jälkeen

Lokakuussa 1945 hänet erotettiin siviilipalveluksesta ja hän lähti Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeltä Lüneburgiin , jossa hän perusti vuonna 1951 Ost-Akademien (pääopintoalue on Itä-Eurooppa ja siellä olevan saksalaisen vähemmistön tilanne).

1960-luvulla käsitteli tuolloin ajankohtaista kysymystä saksalaisista pakolaisista ja aikaisemman asuinalueensa alueelta karkotetuista saksalaisista . Osallistui "Saksan itäisten alueiden" aseman tarkistamisen edistämiseen .

Palkinnot

• Saksan liittotasavallan ansiomerkki, 1. luokka

Sävellykset

Aikaisin

• Natur und Sittlichkeit bei Fichte. Halle: Niemeyer, 1914.
• Die Krisis des deutschbaltischen Menschen. Berliini: Grenzboten, 1915.
• Der Sinn der humanistischen Bildung. Berliini: G. Reimer, 1916.
• Die Letten. Berliini: Würtz, [1917].
• Die deutschen Balten Liv-, Est- und Kurlandissa. Berliini: Siegismund, 1917.
• Ei ollut täällä. Berliini: Kulturliga, 1919.
• Kleines politisches Wörterbuch. Leipzig: Koehler, 1919.

1920-luku

• Ruf der Jungen. Leipzig: Koehler, 1920.
• Korperschaft und Gemeinwesen. Leipzig: Koehler, 1920.
• Ost und West // Die wirtschaftliche Zukunft des Ostens. Leipzig: Koehler, 1920, s. 1-14.
• Der Verrat des Ostens und das gefähhrdete Preußen. Berliini: Vertriebsstelle politischer Schriften, [1921].
• Die Neue Front. Berliini: Gebr. Paetel, 1922.
• Europa irredenta. Berliini: R. Hobbing, 1923.
• Grenzdeutsch - Grossdeutsch. Dresden: Verein fd Deutschtum im Auslande, 1925.
• Die deutschen Grenzlande. Berliini: R. Hobbing, 1925.
• Nation und Nationalitat. Karlsruhe: G. Braun, 1927.

1930-luku

• Grenzdeutschland seit Versailles. Berliini: Brückenverl., 1930.
• Das eigenständige Volk. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1932.
• Volksdeutsche Forderungen zur Hochschulerneuerung. Stuttgart: Kohlhammer, 1933.
• Der Burger im Kreuzfeuer. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1933.
• Oliko Will Volkslehre? Stuttgart: Franckh, 1934.
• Volkstheorie als politische Wissenschaft. Jena: Frommann, 1934.
• Der 18. Januar und die Andern Deutschen. Jena: Fischer, 1934.
• Volkstheorie und Volkstumspolitik der Gegenwart. Berliini: Junker & Dunnhaupt, 1935.
• Die Volkskunde als Wissenschaft. Tübingen: Laupp'sche Buchh., 1935.
• Die Krise des Nationalitätenrechts. Jena: Frommann, 1935.
• ABC der Volkstumskunde. Potsdam: Verl. Volk u. Heimat, 1936.
• Der deutsche Osten und das Reich // Der deutsche Osten. Berliini: Propyläen, 1936, s. 1-18.
• Volkskunde. Berliini: Weidmann, 1937.
• Volkstumswechsel und Assimilationspolitik. Jena: Frommann, 1938.
• Deutschösterreichs Wanderschaft und Heimkehr. Essen: Essener Verl. Anst., 1939.

1940-luku

• Der befreite Osten. Berliini: Deutsche Buchvertriebsstelle Hofmeier, 1940.
• Lothringerland. München: Bruckmann, 1942.
• Geheimnisvolles Burgund. München: Bruckmann, 1944.
• Baltenkalender 1950. Bovenden s. Göttingen: Behr, [1949].

1950-luku

• Vergessener Osten. Göttingen: "Musterschmidt", 1952.
• Verpflichtende Heimat im Osten. Berliini: Berliner Landesverband d. Vertriebenen, 1957.

Muistiinpanot

1. ↑ Max Hildebert Boehm // Munzinger Personen  (saksa)
2. ↑ LVVA. F. 235, op. 4, D. 517, L. 169v.
3. ↑ Prehn U. Die wechselnden Gesichter eines ‚Europa der Völker' im 20. Jahrhundert. Ethnopolitische Vorstellungen bei Max Hildebert Boehm // Völkische Bande. Dekadenz und Wiedergeburt - Analysen rechter Ideologie. Münster, 2005. S. 126.
4. ↑ Prehn U. Op. cit. S. 137.

Linkit

Temaattiset sivustot	Matemaattinen sukututkimus
Bibliografisissa luetteloissa BNF : 12401458s CONOR : 50492771 GND : 118660675 ISNI : 0000 0001 0893 1449 J9U : 987007596958405171 LCCN : n88001657 NKC : jx20131218003 NTA : 067964915 NUKAT : n2003069910 SUDOC : 033115591 VIAF : 44383875 WorldCat VIAF : 44383875