Waleran IV (Limburgin herttua)

Waleran (Walram) IV ( fr.  Waléran IV de Limbourg , saksaksi  Walram IV von Limburg ; k. 24. elokuuta 1279 ) - Limburgin herttua ja Arlonin kreivi vuodesta 1247 , Limburgin herttuan Henrik IV : n ja tytär Irmengardin poika Adolf III , kreivi Berg .

Elämäkerta

Hallitus

Herttua Henrik IV : n kuoleman jälkeen vuonna 1247 , hänen isänsä omaisuuden jakamisen yhteydessä, Waleran sai Limburgin ja Bergin lääni siirtyi  hänen veljelleen Adolf VI: lle .

Waleranilla oli merkittävä poliittinen rooli Saksan hallituskauden aikana. Samoin kuin hänen veljensä Adolf, hän tuki Vilhelm II :ta , Hollannin ja Zeelandin kreiviä, hänen kiistassaan Hohenstaufenin Conrad IV :n kanssa Saksan kruunusta . Palkintona tuestaan ​​Wilhelm antoi Waleranille lukuisia maita, joihin kuuluivat Kaiserwerth , Aachen , Nijmegen ja Duisburg .

Vuodesta 1251 Waleran taisteli perintösodassa Hainaut'n ja Flanderin läänissä . Flanderin kreivin Guillaume II de Dampierren salamurhan jälkeen piirikunnan peri hänen veljensä Guy . Toisaalta Flanderin ja Hainaut'n vaati heidän velipuolensa Jean I d'Aven . Kuningas Wilhelm tuki Jean d'Avenia ja taisteli Guyn äitiä ja Jean Marguerite II :ta vastaan ​​sekä Anjoun Kaarle I: tä vastaan , joka yritti ottaa Hainaut'n kreivikunnan haltuunsa Margueriten tuella. Kuninkaan kannattajana Valeran nousi myös Jeanin puolelle. Vuonna 1254 Ranskan pyhä Ludvig IX , Charles Anjoun veli, palasi ristiretkeltä ja käski veljensä luopumaan kreivikunnasta. Pian Waleran meni Englantiin kuningas Henrik III :n hoviin Margaretan lähettiläänä pyytääkseen häneltä varoja sodan lopettamiseksi, mutta yritys epäonnistui. Vuonna 1156 solmittiin rauha, jonka mukaan Jean I hyväksyi Hainaut'n piirikunnan.

William II:n kuoleman jälkeen vuonna 1256 Waleran tuki muiden saksalaisten prinssien kanssa Englannin Cornwallin prinssiä Richardia Saksan valtaistuimen väittelijänä. Richard kruunattiin vuonna 1257.

Saman vuoden lokakuussa Waleran auttoi yhdessä veljensä Adolfin ja veljenpoikansa Wilhelm IV :n , Jülichin kreivin, kanssa Kölnin arkkipiispaa Konrad von Gogstadenia , jonka sisar oli Adolfin vaimo, tukahduttamaan kaupungin asukkaiden kansannousun. 19. huhtikuuta 1249 Waleranin ja arkkipiispan välillä tehtiin sopimus, jonka mukaan Waleranin oli puolustettava Kölniä tarvittaessa. Vuonna 1161 Waleran, jolla oli hyvät suhteet Konrad von Gogstadeniin, sai kansalaisuuden Kölnissä. Pian arkkipiispa kuitenkin kuoli, ja Engelbert II von Falkenburgista tuli Kölnin arkkihiippakunnan uusi päällikkö . Engelbert aloitti Ala-Reinin mailla laajentumispolitiikan , jota jotkut Westfalenin feodaaliherrat, mukaan lukien Julichin kreivi Vilhelm IV, vastustivat. Zulpichen taistelussa Wilhelm voitti arkkipiispan armeijan ja vei hänet vangiksi. Waleran, joka oli tuolloin arkkipiispan puolella, yhdessä viimeksi mainitun veljen, Falkenburgin herran Dirk II :n ja Cleven kreivi Dietrich VI :n kanssa yritti palauttaa Engelbertin vankeudesta. Waleran ja hänen liittolaisensa onnistuivat pääsemään kaupunkiin, mutta sitä seuranneissa taisteluissa Dirk II kuoli ja Waleran itse joutui vangiksi. Valeran oli vankeudessa 3,5 kuukautta ja hyväksyi arkkipiispan vastustajien ehdot. Engelbert vapautettiin vasta vuonna 1273 ja kuoli seuraavana vuonna. Siegfried von Westerburgista tuli uusi arkkipiispa

1. lokakuuta 1273 Waleran osallistui Frankfurtissa muiden imperiumin ruhtinaiden kanssa Rudolf Habsburgin valintaan Saksan uudeksi kuninkaaksi .

Pian kreivi Jülichin kuoleman jälkeen Waleran riiteli arkkipiispa Siegfriedin kanssa. Konfliktin syynä oli kiista Wilhelmille kuuluvista Aachenin ja Jülichin alueista. Siegfried yritti alistaa nämä maat, mutta vastauksena Waleran valloitti ne ja ryösti Kölnin. Vuonna 1279 Waleran piti kuitenkin kaupallisia suhteita arkkipiispaan. Rauhan turvaamiseksi Reinin ja Maasin välillä Siefgrid ja Waleran muodostivat liiton Brabantin herttuan Jean I :n kanssa .

Waleran kuoli vuonna 1279. Hän oli Limburgin talon viimeinen edustaja mieslinjassa, ja hänen tyttärensä Irmengardin kuoleman jälkeen , joka ei jättänyt perillisiä, Limburg liitettiin Worringenin taistelun jälkeen Brabantin herttuakuntaan .

Avioliitto ja lapset

Ensimmäinen vaimo: Judith (Jutta) Clevesistä (k. n. 1275), Dietrich V :n , Cleven kreivin ja Hedwig von Wettinin tytär. Lapset:

• Limburgin Irmengard (n. 1250 - kesäkuu 1283, Grevental) - Limburgin herttuatar vuodesta 1279
• poika (n. 1275) - oletettavasti kuoli synnytykseen äitinsä kanssa.

Toinen vaimo 10. tammikuuta 1278 alkaen : Kunigunda Brandenburgista (1247/1252 - 8. kesäkuuta 1292 jälkeen) - Otto III :n, Brandenburgin markkrahvin, ja Böömin Beatricen (Bozhen) tytär, Böömin kuninkaan Venceslas I :n tytär, Böömin leski Kroatian prinssi Bela , kuningas Bela IV :n poika .

Kirjallisuus

• Yans M. Waleran IV // Biographie nationale. - Bruxelles: Établissements Émile Bruylant (Académie Royale de Belgique), 1938. - P. 59-63.
• Nicolas van Werveke. Walram IV. (gest. 1279) // Allgemeine Deutsche Biographie (ADB). - bd. 40.- Lpz. : Duncker & Humblot, 1896. - S. 775-776.  (Saksan kieli)

Linkit

• DUKES of LIMBURG 1140-1279  (englanniksi) . Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Haettu: 11. joulukuuta 2011.
• Walram V. Herzog von Limburg (1246-1279) . Mittelalterliche Genealogie im Deutschen Reich bis zum Ende der Staufer. Haettu 11. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 18. maaliskuuta 2007. (määrätön)

Temaattiset sivustot	Peerage
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Allgemeine Deutsche Biographie
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä
Bibliografisissa luetteloissa	BPN : 44888862 GND : 136721273 VIAF : 81018646 WorldCat VIAF : 81018646