Tietoisuuden verbalisointi on prosessi, jossa psyyken tiedostamaton komponentti sekä emotionaalinen, muotoutumaton tietoisuuden sisältö muunnetaan sanallisiksi ja loogisiksi muodoiksi. Ihmisen suhteen voidaan sanoa, että nykyaikainen psykologia luottaa sellaisiin käsitteisiin kuin verbalisoidut ja ei-verbalisoidut mielen ilmiöt, kun on kyse kommunikaatiosta tai abstraktin tiedon esittämisestä. Erityisessä psykologisessa terminologiassa tietoisuuden verbalisointi tarkoittaa ennen kaikkea psykoterapeutin tarkkaa sanallista kuvausta potilaan emotionaalisesta kokemuksesta, jonka hän kykeni ymmärtämään empaattisesti.
Psykologisesta näkökulmasta verbalisaatio eroaa empatiasta siinä, että psykoterapeutti pystyy reagoimaan monipuolisemmin potilaiden lausuntoihin, pystyy aistimaan tunteiden sävyjä, motivaation alkeita, joita asiakkaat eivät usein tunnista. On myös tärkeää ottaa huomioon, että tässä tapauksessa tunnekokemus välittyy potilaalle itselleen terapeutin kautta, mikä epäilemättä helpottaa terapiaa.
On syytä huomata, että tietoisuuden verbalisointi ja empatia liittyvät toisiinsa. Korkealla verbalisaatioasteella terapeutti pystyy olemaan empaattisempi kuin matalalla verbalisaatioasteella. Hän erottaa paremmin ulkoisen (ulkoisen) ja sisäisen (sisäisen) sisällön potilaiden lausunnoissa, paljastaa merkittäviä kokemustekoja, auttaa potilasta selventämään niitä. Tämän seurauksena neuroottiset oireet vähenevät.
Seuraavat kaksi psykoterapeuttien vastausta samaan potilaan lausuntoon voivat toimia esimerkkeinä matalasta ja korkeasta tietoisuuden verbalisaatiosta. Potilas: ”Minulle on vaikeaa, haluan jättää vaimoni; mutta en voi tehdä sitä säälin vuoksi." Vähäisellä verbalisaatioasteella terapeutti sanoo, että on tarpeen käsitellä tätä ongelmaa eikä monimutkaista tilannetta. Terapeutti, jolla on korkea verbalisaatioaste, yrittää tunkeutua asiakkaan sisäiseen maailmaan, asettaa itsensä hänen paikalleen, tuntea syyt, miksi säälin tunne voi ilmaantua.
Verbalisointiprosessilla on epäilemättä parantava luonne, koska uuden ymmärryksen muodostuminen potilaassa itsessään johtaa muutokseen entisessä sopeutumattomassa ajatusjärjestelmässä itsestään ja konfliktitilanteesta. Terapiassa, jossa empaattinen kommunikointi on voimatonta, verbalisointi on tehokas keino ilmaista potilaan sisäistä kokemusta ja kokemuksia, mikä heikentää sopeutumatonta psykologista puolustuskykyä.
Siten psykoterapeutti on velvollinen kehittämään tätä ominaisuutta itsessään, koska ei vain terapeuttisessa tilanteessa, vaan myös elämässä.
Aktiivisen kuuntelemisen tekniikoista voidaan erottaa seuraavat verbalisointitekniikat:
Ensimmäisessä tekniikassa painotetaan kykyä muistaa, mitä potilas sanoi, toisessa - tarkkaa ja tilavaa parafrasointia ja kolmannessa - tiettyjen hypoteesien rakentamista ja niiden testaamista viestintäkumppanin sisäisestä maailmasta.
Valitettavasti meidän aikanamme on vain vähän tutkimuksia tietoisuuden verbalisoinnista, mutta saadut tiedot (Tashlykov V. A., Froburg I., 1985) osoittavat, että sen kehitys myötävaikuttaa psykologisen herkkyyden laajentamiseen. asiakkaan tietoisuutta ja edistää psykoterapeuttisen joustavuuden kehittymistä.
R. Kociunas Psykologisen neuvonnan perusteet M .: "Akateeminen projekti", 1999
Shabanov S., Aleshina A. Tunneäly. Venäjän käytäntö. - M .: Mann, Ivanov ja Ferber, 2013 ..