| Ylälusatian-venäläinen sanakirja | |
|---|---|
| Pölytakki painos (1974) | |
| Tekijä | Trofimovich K. K. |
| Genre | sanakirja |
| Alkuperäinen kieli | venäjä , ylälusatsialainen |
| Alkuperäinen julkaistu | 1974 |
| Kustantaja | " Venäjän kieli ", " Domovina " |
| Sivut | 584 |
Ylälusatia -venäläinen sanakirja ( V.-Lug. Hornjoserbsko-ruski słownik ) on historian ensimmäinen ja ainoa ylälusatia-venäläinen sanakirja [1] .
Julkaistiin kolmetuhatta kappaletta vuonna 1974 yhdessä kustantamoiden " Venäjän kieli " ja " Domovina " toimesta. Myönnetty Sachsendruk-painossa Plauenissa .
Sanakirjan on laatinut sorabisti , Lvivin yliopiston slavistien professori Konstantin Trofimovich , toimittaneet serbi -lusatsialaiset sorabistifilologit Frido Michalk ja Pavol Völkel .
Sanakirjaa tehdessään kirjoittaja kohtasi ongelmia saatavilla olevien lähteiden vanhentuneen sanaston ja tuolloin olemassa olevan ylälusatilaisen ortografian kodifioimattoman normin kanssa. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi kirjoittaja käytti nykyaikaista serbialaista lusatian aikakauslehteä, erityisesti Budyshynissa julkaistua "Nowa Doba" -sanomalehden (nykyään - Serbske Nowiny ) julkaisua [2] .
Sanakirjan alkuperäinen käsikirjoitus on tehty Pavol Völkelin vuonna 1962 julkaistun koulun oikeinkirjoitussanakirjan pohjalta. Vuonna 1970 julkaistiin Ylä-Lusatian kirjakielen ongelmia käsittelevän toimikunnan kanssa Pavol Völkelin ( Prawopisny słownik hornjoserbskeje rěče ) uusi oikeinkirjoitussanakirja , jonka seurauksena käsikirjoitukseen tehtiin muutoksia Pavolin toimituksella. Völkel, Frido Michalk ja Russkiy Yazyk -kustantajan työntekijä Galina Kovaleva.
584-sivuinen sanakirja sisältää 36 tuhatta sanaa. Se koostuu Konstantin Trofimovitšin kaksikielisestä johdannosta sivuilla V-IX, jossa kerrotaan lyhyesti sanakirjan kokoamisesta , DDR :n lusatian kansan historiallisesta ja nykyaikaisesta kulttuurisesta ja kielellisestä tilanteesta . Sivun XVI osiossa "Tärkeimmät sanakirjatyössä käytetyt leksikografiset teokset" on esitelty serbilusatian filologien teoksia, joita kirjoittaja on käyttänyt työssään. Sanakirjan lopussa on lyhyt essee Frido Mikhalkan venäjän ylälusatian kielioppista (s. 472-511) ja V. V. Lopatinin venäjän ylälusatian kielioppista (s. 513-564).