Sosiaalisten mieltymysten vastavuoroisuus (eng. reciprocity ) perustuu siihen tosiasiaan, että ihmiset lisäävät hyödyllisyyttään, kun toiminnallaan:
Vastavuoroisuus nähdään yhtenä tärkeimmistä selityksistä yksilöiden sosiaalisille mieltymyksille eriarvoisuuden välttämisen ohella .
Vastavuoroisuuden kuvaus alkoi Matthew Rabinin työstä (1993) [1] . Tässä työssä kirjoittaja ehdotti mallia, jossa yhden yksilön hyödyllisyys riippuu:
Siten Rabin ottaa käyttöön seuraavan merkinnän:
Tässä mallissa oikeudenmukainen tulos on keskiarvo strategioista, jotka antavat suurimman ja pienimmän mahdollisen hyödyn:
Pelaaja on ystävällinen, jos hän valitsee toiminnan, jonka hän uskoo tuovan toiselle pelaajalle oikeudenmukaisemman lopputuloksen. "Goodwill" -funktio on tässä tapauksessa muotoa:
Kun otetaan huomioon oikeudenmukainen lopputulos ja hyväntahtoisuusfunktio, hyödyllisyysfunktio saa muotonsa:
Sitten on reilu tasapaino: Tässä tapauksessa molempien vastapuolten odotukset toisiaan kohtaan täyttyvät ja samalla kummankin hyödyllisyys maksimoidaan. Lisätyöt [2] [3] yleistävät Rabin-mallin tutkimalla vastavuoroisuutta peleissä, joissa on laajennettu muoto N henkilölle, kun taas vastavuoroisuusparametrit otetaan huomioon seuraavasti:
Vuonna 2003 Fehr ja Rockenbach [4] suorittivat laboratoriokokeen seuraamuksista. Suunnittelultaan kokeilu on muunnos Trust - pelistä . Tämän kokeilun ydin on, että sijoittaja osoittaa "sijoitettujen" varojen halutun tuottotason. Siinä määritellään myös sakko, joka määrätään lainanottajalle, jos tuotto on pienempi kuin hän odotti. Kokeen tulokset osoittavat, että varallisuuden maksimointi tapahtui, kun sijoittajilla oli mahdollisuus määritellä sakko, mutta ei. Tämä osoittaa vastavuoroisuutta: lainanottaja kiittää sijoittajaa luottamuksesta (ei rangaistusta) ja palauttaa hänelle enemmän varoja verrattuna tilanteeseen, jossa sijoittaja käytti sakkoja.
Riippuen vaikutuksesta yksilöön, hän voi osoittaa joko positiivista tai negatiivista vastavuoroisuutta. Vuonna 1997 Campbell ja Camlany [5] suorittivat kyselyn noin 200 eri yrityksen johtajien keskuudessa. Kävi ilmi, että palkkojen alennuksen odotetaan johtavan suurempiin työpanoksen menetyksiin kuin vastaavaan palkankorotukseen liittyvän työn lisäyksen. Lisäkokeet tarkensivat tunnistettua suuntausta ja tunnistivat myös uusia. Siten Gneezy, List (2006) [6] kokeessa kävi ilmi, että positiivisella vastavuoroisuudella on väliaikainen vaikutus. Hyväntekevällä asenteella vastapuolet reagoivat positiivisiin muutoksiin suurilla ponnisteluilla vain tietyn ajan, eli positiiviselle vastavuoroisuudelle on ominaista hyväntahtoisuuden väheneminen.