Vlasov, Nikolai Ivanovitš (kunniaritarikunnan täysi haltija)

Nikolai Ivanovitš Vlasov
Syntymäaika 20. maaliskuuta 1926( 20.3.1926 )
Kuolinpäivämäärä 26. tammikuuta 1979 (52-vuotias)( 26.1.1979 )
Liittyminen  Neuvostoliitto
Armeijan tyyppi jalkaväki
Palvelusvuodet 1943-1957 _ _
Sijoitus
Lippuri
Taistelut/sodat Suuri isänmaallinen sota
Palkinnot ja palkinnot
Kunniaritarikunta, 1. luokka Glory II asteen ritarikunta Glory III asteen ritarikunta

Nikolai Ivanovitš Vlasov ( 20. maaliskuuta 1926 - 26. tammikuuta 1979 ) - Puna-armeijan sotilas, 2. rintaman 70. armeijan 38. Kaartin kivääridivisioonan 110. kaartin kiväärirykmentin jalkatiedusteluryhmä, 2. Belorus Kirkkauden ritarikunta (1946).

Elämäkerta

Hän syntyi 20. maaliskuuta 1926 Luchkin kylässä, joka sijaitsee nyt Prokhorovskin alueella Belgorodin alueella, talonpoikaperheeseen. Keskeneräinen keskiasteen koulutus, työskenteli kolhoosissa ennen asevelvollisuutta.

Vuonna 1943 hänet kutsuttiin Puna-armeijaan Tšeljabinskin alueen Karabashin kaupungin sotilasrekisteri- ja värväystoimistoon , samasta ajasta lähtien, kun hän oli rintamassa.

10. lokakuuta 1944 kaartin sotamies Vlasov, joka kuului 1. Valko-Venäjän rintaman 70. armeijan 38. kaartin kivääridivisioonan 110. kaartin kiväärirykmentin jalkatiedusteluryhmään, yhdessä partioryhmän kanssa tunkeutui vihollisen sisään. Neporentin asutuksen alueella Serotskin kaupungin eteläpuolella ja paljasti ampumapisteiden sijainnin ja sitten ryhmän vetäytymisen peittämällä tuhosi 8 vihollissotilasta. 17. lokakuuta 1944 hänelle myönnettiin 3. luokan kunniamerkki.

27. lokakuuta 1944 hän räjähti vihollislinjojen takana lähellä Modlinin kaupunkia vihollisen pillerirasian. 24. marraskuuta 1944 hänelle myönnettiin 2. luokan kunniamerkki.

Tammikuun 13. - 28. helmikuuta 1944 hän ylitti yhdessä partioryhmän kanssa Vda- joen lähellä Svarnigaun kylää Chojnicen kaupungin pohjoispuolella , osui yli kymmeneen vihollissotilaan ja tukahdutti tulipisteen. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 29. kesäkuuta 1945 antamalla asetuksella hänelle myönnettiin kunnian 1. asteen ritarikunta, josta tuli kunniamerkin täysi haltija.

Sodan päätyttyä hän jatkoi asepalvelustaan. Vuonna 1957 hänet siirrettiin reserviin junioriluutnantiksi, myöhemmin hän työskenteli kolhoosissa.

Kuollut 26. tammikuuta 1979.

Kirjallisuus