Sahalin-saarta koskevat väliaikaiset säännöt

Vakaa versio tarkastettiin 22.7.2019 . Malleissa tai malleissa on vahvistamattomia muutoksia .
Sahalin-saarta koskevat väliaikaiset säännöt
allekirjoituspäivämäärä 18.  (30.) maaliskuuta  1867
Allekirjoituspaikka Pietari
allekirjoitettu Venäjän imperiumin ulkoministeriön Aasian osaston diplomaatti Pjotr ​​Nikolajevitš Stremoukhov , ulkoasiainpäällikkö ( jap.外国奉行gaikoku bugyo :) Koide Hozumi ja tarkastaja ( jap.目付metsuke ) Ishikawa Toshimasa
Juhlat Venäjän valtakunta ,
Edo Shogunate
Kieli (kielet venäjä , japani

Sahalinin saarta koskevat väliaikaiset säännöt ( Jap. 樺太島仮規則 Karafuto-to: kari kisoku )  - allekirjoittivat ( 18.  (30. maaliskuuta  1867 ) Edon shogunaatti ja Venäjän keisarikunta sopimuksen Venäjän ja Japanin rajan ja Sahalinin yhteinen kehittäminen.

Vankeushistorian

Delegaatio Japanista - ulkoasiainpäällikkö (外国 奉行gaikoku bugyo : ) Koide Hozumi ja tarkastaja (目付metsuke ) Ishikawa Toshimasa , Venäjän edustaja - ulkoministeriön Aasian osaston diplomaatti Venäjän valtakunnan asiat Pjotr ​​Nikolajevitš Stremoukhov .

30. maaliskuuta 1867 Pietarissa Japanin valtuuskunta hylkäsi sopimuksen, joten saari jäi juridisesti molempien maiden omistukseen. Shimodan traktaatin mukaan Kurilit luovutettiin Venäjälle ja Sahalinin asema jäi epäselväksi, koska päätettiin, että molemmat kansat elävät sillä, kuten ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Vuonna 1862 Japani lähetti jo virkamiehensä Venäjälle demarkaationeuvotteluihin, Kanjo-bugyo Takeuchi Yasunori oli jo lähetetty Venäjälle demarkaationeuvotteluihin, jotka vaativat jakamista 50. leveyspiiriä pitkin , mutta ne epäonnistuivat Venäjän puolen kieltäytymisen vuoksi. asutus siellä. Koide Hozumi, joka tuolloin toimi Hakodaten kuvernöörinä ( japaniksi 箱館奉行 Hakodate bugyo: ) , uskoi, että raja olisi kiireesti rajattava 48. leveyspiiriä pitkin.

Huhtikuussa 1866 venäläiset[ kuka? ] pidätti yhden japanilaisista virkamiehistä[ missä? ] . Vaikka tapaus ratkesi nopeasti, Koide onnistui silti ilmoittamaan Sahalinin vaihtamisesta Kurileihin Urupista Onekotaniin . Japani lähetti valtuuskunnan neuvottelemaan, ja Sugiura Baitanista tuli Hakodaten uusi bugyo .

6. helmikuuta 1867 alkaen Koide neuvotteli Stremoukhovin kanssa, joka ei suostunut Japanin divisioonan ehtoihin 50. leveyslinjalla, mutta ehdotti kompromissia väliaikaisilla säännöillä, mikä antoi Japanille mahdollisuuden luovuttaa Sahalin Venäjälle tai jättää sen jakautumatta. yhteisomistuksessa. Säännöt allekirjoitettiin 30. maaliskuuta.

Myöhemmin, vuoden 1875 Pietarin sopimuksen ehtojen mukaisesti,  Sahalinin saari siirtyi täysin Venäjän hallintaan, Japani sai kaikki Kuriilisaaret [1] . Sahalinilla olevat japanilaiset häädettiin Hokkaidon saarelle [2] .

Sahalinin saaren väliaikaisten sääntöjen perusehdot

"Sahalinin saarta koskevat väliaikaiset säännöt" venäjäksi:

Allekirjoitettu Pietarissa 18. maaliskuuta 1867 ( Keio ), 3. vuosi, 2. kuukausi, 25. päivä)

Pietariin saapuneet Japanin hänen Majesteettinsa Tykunin lähettiläät ilmoittivat ulkoministeriölle , että Japanin hallitus pelkäsi väärinkäsityksiä, joita saattaa syntyä Sahalinilla tämän saaren yhteisomistuksen vuoksi, ja vahvistaakseen entisestään Japanin hallitusta. Venäjän ja Japanin välinen ystävyys haluaa määrittää Sahalinin rajan ottaen perustaksi minkä tahansa luonnollisen rajan , vuoren tai joen. Tässä yhteydessä saaduissa raporteissa Aasian osaston johtaja, salaneuvos Stremoukhov totesi, että Venäjän hallitus ei suostunut piirtämään rajaa itse Sahalinin saarelle syistä, jotka on kerrottu yksityiskohtaisesti Hänen Majesteettinsa Tykunin Japanin lähettiläille. Samaan aikaan Venäjän hallitus teki seuraavat ehdotukset halusta päästä molemminpuoliseen ystävälliseen sopimukseen Sahalinin kysymyksestä:

Ensinnäkin " Aniva "-nimisen lahden tunnustaminen Venäjän ja Japanin väliseksi rajaksi luonnollisimpana rajana, jotta koko Sahalinin saari jää Venäjän hallintaan.

Toiseksi kaikki japanilaisten tällä hetkellä omistamat kalastusalueet pysyvät heidän käytössään tulevaisuudessa ja tulevaisuudessa.

Kolmanneksi luovuttaa Japanille sen täysin ja ehdoitta Urupin saari ja kolme vierekkäistä saarta, joilla on nimi: Chirpoi , Brat-Chirpoev ja Broughton Island .

Neljänneksi, jos näistä artikloista ei päästä sopimukseen, Sahalin pysyy yhteisomistuksessa.

Koska kumpikaan osapuoli ei päässyt yhteisymmärrykseen edellä mainituista kysymyksistä, jatka Sahalinin saaren jättämistä yhteiseen hallintaan päättäen nyt rauhan ja sopusoinnun vuoksi molempien maiden alamaisten välillä hyväksyä seuraavat säännöt:

Artikla 1. Venäläisten ja japanilaisten on ylläpidettävä rauhaa ja harmoniaa Sahalinilla. Mahdollisten erimielisyyksien ja väärinkäsitysten ratkaiseminen on uskottu paikallisten viranomaisten tehtäväksi. Jos he eivät pysty ratkaisemaan asiaa, lähimmät Venäjän ja Japanin kuvernöörit ratkaisevat sen.

2 artikla. Yhteisomistuksen ansiosta venäläiset ja japanilaiset voivat vapaasti kävellä ja ajaa ympäri saarta, asettua ja rakentaa rakennuksia kaikkiin paikkoihin, joissa ei vielä ole rakennuksia, teollisuuslaitoksia ja puutarhoja.

3 artikla. Saaren alkuperäiskansoille on annettu täydellinen vapaus sekä henkilöoikeuksien että omaisuuden suhteen. Venäläiset ja japanilaiset voivat palkata heidät ilmaisella sopimuksella. Jos syntyperäinen on velkaa rahaa tai tavaroita venäläiselle tai japanilaiselle tai jos hänellä on jo velkaa, hän voi halutessaan peruuttaa sen siirtymällä velanhaltijan palvelukseen ennalta määrätyksi ajaksi.

Artikla 4th. Jos Japanin hallitus hyväksyy aikanaan yllä olevat Venäjän hallituksen ehdotukset, nimitetään paikalliset kuvernöörit neuvottelemaan lopullinen sopimus.

5 artikla Edellä mainitut säännöt tulevat voimaan heti, kun Sakhalinin saaren paikallisviranomaiset ovat vastaanottaneet ne, eli viimeistään kuuden kuukauden kuluttua niiden allekirjoittamisesta; kaikista muista ei-tärkeistä asioista, jotka eivät kuulu näiden sääntöjen piiriin, päättävät molempien osapuolten paikallisviranomaiset samoin perustein kuin ennenkin.

Kaiken edellä mainitun vakuudeksi molempien osapuolten valtuutetut edustajat allekirjoittavat nämä väliaikaiset säännöt sinetillä.

"Sahalinin saarta koskevat väliaikaiset säännöt" japaniksi:

Alkuperäinen teksti  (japani)[ näytäpiilottaa] 慶應三年二月廿五日(魯曆千八百六十七年三月 十八)於比特堡調印

「カラフト」 島 は 魯西亞 と と の 所 屬 な は 島 中 に ある 國 人民 の 間 行違ひ 生せ ん ん 事 を に 永世 の を せ ん ん 山河 山河 形勢 形勢 依 て 境界 議定 ん 事 事 事 事 事 事 事 事 ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん ん せ せ せ せ せ せ せ せ せ せ せ せ せ せ せ せ せを 旨 を 日本 大君殿 下 の 使節 は 「ペートル スブルグ へ來り て 外國 役 所 へ あり し い へ と 魯西亞 魯西亞 は 島上 にて 境界 境界 境界 にて にて にて にて にて HI を定むる こと は 承諾 い た 趣き を 亞紬亞 局 「ジレクトル」 (役名 役名 役名 「タイニーソウ ヱッニク (官名) スツレモウホフ ((人 名) を て せり 其故 の 巨 は は の 使節 使節 使節 hi.

第一 兩 國 の 間 に 天然 の 國界 「」 と 唱ふる 海峡 を 以 て 兩 の 境界 と 爲 「カラフト」 全 島 を の 所領 し し し し し とすへ とすへ とすへ

第二 右島上にて方今日本へ屬せる漁業等は向後とも總て是まての通りての通り

第三 魯西亞 所 屬 の 「ウルップ を 其 近傍 に チル ポイ 、 ブラツ 、 チル ポイ 、」 ノ三 箇 と と と 日本 へ 讓り 全く 異論 日本 所 領 し し し とす へ へ へ へ へ へ へ へ へ へ へ へ へ へ へ へ.

第四 右條々承諾難致節は「カラフト」島は是迄の通り兩國の所領の臏

前 書 の 廉々 互 に 協同 せ に 付 「カラフト は は 是 迄 通り 兩 國 の と 爲し 置き 兩 兩 の の を 保たんか 爲 め の 條 々 を 假 せ り り り り Hi

第一條

「カラフト」 島 に 於 て 國 人民 は 睦しく に 交る へ 萬一 爭論 ある 歟 は 不 和 の こと は は は の の 共 へ 任す へ 若 其 司人 に に に て 決し難き 事件 事件は雙方近傍の奉行にて裁斷すへし

第二條

兩 國 の 所領 たる 上 は 日本 人 と も 島 往來 往來 勝手 へ し且い また 建物 なき 所 歟總 て の 爲 爲 用ひ さる 場所 は 移住 建物 等 たる へ し し し HI

第三條

島 中 の 土民 は 其身 に 正 當 の 理 竝 所 持 品々 と も 全く 其 もの ゝ 自由 へ 又 又 は 其もの 承諾 の 上魯西亞人 "得 へ し 若 又 は より 土民 金銀 或 或 或 或 或 或 或 或 或 或 或 或 或 或 或 或品物 にて にて 是 に 借受けし 歟又 は に 借財 を 爲す あらは 其 其 望 の 上前 定め たる 期限 の 職業 或 は は は HI使役を以てこれを償ふ事を許すへし

第四條

前 文魯西亞 政府 にて 述たる 存意 日本 政府 にて 若 向 同意 し 段 告知 する 時 は に 付 て の 議定 互 互 に 近傍 の 命す し し し し し し し hei

第五條

前 に 揭たる 規則 は 「カラフト 島上 の 雙方 長官 承知 より 時 より 施行 す し 但 し 調印 後 より 遲延す へ からす からす 規則 中 に 瑣末 の に て て は 都 の の 雙方 雙方 雙方 雙方 雙方 aH長官是迄の通り取扱ふへし

,

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Alepko N. A. Venäjän ja Japanin suhteet Sahalinissa ja Pietarin sopimus 1875  // Altain valtionyliopiston tiedote. - 2009. - Nro 4-1 . - S. 12-15 . Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2017.
  2. Elizariev V. [1]  // Venäjä ja Aasian ja Tyynenmeren alue. - Kaukoidän kansojen historian, arkeologian ja etnografian instituutti, Venäjän tiedeakatemian Kaukoidän osasto, 2007. - Nro 1 . - S. 107-116 . — ISSN 1026-8804 . Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2017.


Kirjallisuus

Lähteet

Linkit