| Toinen Bremenin sota | |||
|---|---|---|---|
| päivämäärä | 1665-1666 _ _ | ||
| Paikka | Bremen-Verden | ||
| Syy | Ruotsin halu valtaa Bremen | ||
| Tulokset | Habenhausenin maailma | ||
| Vastustajat | |||
|
|
|||
| komentajat | |||
|
|||
Toinen Bremenin sota ( ruots . Andra bremiska kriget ) on Ruotsin ja Bremenin välinen sota , joka alkoi vuonna 1665 Bremenin asemaa koskevan ratkaisemattoman kysymyksen yhteydessä ensimmäisen Bremenin sodan aikana .
Ruotsilla ja Bremenillä oli monimutkainen suhde. Kaarle X Kustaan kuoleman jälkeen kaupunki kieltäytyi onnittelemasta nuorta Kaarle XI :tä hänen noustaan valtaistuimelle, ja lisäksi vuonna 1663 Bremen sai Ruotsin vastalauseista huolimatta paikan ja äänen keisarilliseen valtiopäiviin . Kesään 1664 mennessä ruotsalaisten tyytymättömyys oli kasvanut siinä määrin, että huhuja uhkaavasta sodasta alkoi ilmestyä.
Vuoden 1664 lopulla Ruotsi vaati Bremeniä tuomaan onnittelut Kaarle XI:lle ja tunnustamaan Stadtin taantuman rikkomukset . Kaupunki esitti vastavaatimuksia ruotsalaisille.
Heinäkuun 28. päivänä 1665 Ruotsin Riksrod teki lopullisen päätöksen sodan aloittamisesta Bremenin kanssa. Se ei kuitenkaan ollut muodollinen hyökkäys, vaan vain kaupungin saarto. Sotilaskampanjan valmistelut alkoivat.
Myrskysäällä olleet ruotsalaiset joukot siirrettiin Saksaan vasta joulukuussa. Yhteensä 11 tuhatta ihmistä osoittautui ruotsalaisen ylipäällikön Carl Gustav Wrangelin alaisiksi . Tammikuussa 1666 Ruotsin armeija siirtyi kohti Bremeniä, joka oli hyvin linnoitettu ja jolla oli vahva varuskunta.
Kaupungin saarto oli tehoton. Samaan aikaan jotkut saksalaiset ruhtinaat alkoivat nostaa armeijoita puolustaakseen Bremeniä. Näissä olosuhteissa Ruotsi joutui neuvottelemaan.
15. marraskuuta 1666 Bremenin ja Ruotsin välillä solmittiin Gabenhausenin sopimus , jonka mukaan Bremenille tunnustettiin oikeus totella suoraan Saksan keisaria, mutta hänen edustajiensa ei vuoteen 1700 asti pitänyt olla läsnä Reichstagissa. Kaupungin maksamat verot joutuivat menemään sekä Ruotsin että keisarillisen valtionkassaan. Ruotsi puolestaan sitoutui purkamaan Bremenin lähelle rakentamansa linnoitukset ja olemaan turvautumatta aseisiin mahdollisissa konflikteissa kaupungin kanssa.