Korkea-asteen koulutus Puolassa

Puolan korkeakoulutus  on osa Puolan koulutusjärjestelmää .

Korkea-asteen koulutus Puolassa on 27. heinäkuuta 2005 annetun lain "Korkeakoulutus" mukaisesti jaettu kahteen tasoon - kandidaatin tutkintoon (ensimmäinen vaihe, ensimmäinen koulutusjakso) ja maisterin tutkintoon (toinen koulutusjakso).

Perusopinnot kestävät vähintään 6 lukukautta (3 vuotta) ja insinöörin ammateissa vähintään 7 lukukautta, jonka jälkeen valmistunut puolustaa lopputyönsä kandidaatin tai insinöörin tutkintoon [1] . Kandidaatin tutkinto ( lisenssi ) Puolassa on suunnilleen yhtä suuri kuin kandidaatin tutkinto Englannissa ja lisenssin tutkinto Ranskassa.

Maisteriopintojen kokonaiskesto (yhdessä perustutkinto-ohjelmien kanssa) tulisi kestää 5-6 vuotta. Väitöskirjan puolustamisen jälkeen opiskelijalle myönnetään maisterin tutkinto (arkkitehti, vanhempi insinööri tai muu vastaava erikoisnimike (lääkäri, hammaslääkäri, eläinlääkäri). Maisteriohjelmien luettelon vahvistaa tiede- ja korkeakouluministeri [ 2] .

Maisteriohjelman suoritettuaan maisterit voivat jatkaa opintojaan tohtoriopinnoissa (venäläisen jatko-opintojen analogi). Tämän tason väitöskirjan puolustamista leimaa filosofian tohtorin ( PhD ) tutkinto. Tämän jälkeen tohtori voi käydä habilitaatiomenettelyssä (toinen väitöskirjapuolustus) - habilitoituneen tohtorin tutkintoa varten.

Puolan yliopistot

Puolan yliopistot on jaettu seuraaviin luokkiin:

Koulutus ja tulot Puolassa

Tutkimus koulutuksen vaikutuksesta palkkoihin Puolassa (2008) osoitti, että vain koulun tai ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneiden keskiansiot olivat 1 800 zlotya, kun taas ammatillisen koulutuksen saaneet saivat 2 100 - 3 500 zlotya ja tutkinnon suorittaneet työntekijät. MBA  - noin 10 500 zlotya [4] .

Linkit

  1. Perustuu tietoihin osoitteessa www.studialicencjackie.edu.pl Arkistoitu 22. joulukuuta 2021 Wayback Machinessa
  2. Rozporządzenie Ministra Nauki i Szkolnictwa Wyższego z dnia 26 sierpnia 2009 r. zmieniające rozporządzenie w sprawie nazw kierunków studiów ( Dz. U. z 2009 r. Nr. 150, poz. 1213 )
  3. Dz. U.z. 2005 nro 164, pos. 1365
  4. Internetowe Badanie Wynagrodzeń 2008, gazetapraca.pl Arkistoitu 1. syyskuuta 2013 Wayback Machinessa [dostęp 01/06/2011]