Glykoforiinit ovat ryhmä tärkeimpiä transmembraanisia sialoglykoproteiineja erytrosyyteissä . Ne koostuvat noin 60 % hiilihydraattikomponentista, 40 % proteiinikomponentista.
Glykoforiinien esiintymisen erytrosyyttikalvossa osoittivat ensimmäisenä Fairbanks et ai. ( PMID 4326772 ). Neljän tyyppisiä glykoforiineja (glykoforiinit A, B, C ja D) muodostavat 2 % kaikista punasolujen kalvoproteiineista. Samaan aikaan vallitsee glykoforiini A, jota on 5–9 10⁵ molekyyliä solua kohden. Glykoforiinien B, C ja D määrä on vastaavasti 0,8-3 105, 0,5-1 105 ja 0,2 105. Suuren siaalihappojäämien määrän vuoksi glykoforiinit vastaavat noin 60 %:sta punasolujen pinnalla olevasta negatiivisesta varauksesta. Näillä molekyyleillä on tärkeä rooli punasolujen vuorovaikutuksessa keskenään, muiden verisolujen ja endoteelin kanssa .
Glykoforiinit| Glykoforiini A | Glykoforiini B | Glykoforiini C | Glykoforiini D | |
|---|---|---|---|---|
| Nimikkeistön nimitys | GPA, GPa, PAS-1 | GPB, GPδ, PAS-3 | GPC, GPβ, PAS-2 | GPD, GPy |
| Geenien lokalisointi | kromosomi 4 | kromosomi 4 | kromosomi 2 | kromosomi 2 |
| Molekyylit per solu, × 10³ | 500-900 | 80-300 | 50-100 | kaksikymmentä |
| Molekyylipaino, kDa | 36 | kaksikymmentä | 32 | 23 |
| Aminohappotähteiden lukumäärä polypeptidiketjussa |
131 | 72 | 128 | ~107 |
| Oligosakkaridisivuketjut O-sidoksilla |
viisitoista | yksitoista | 12 | ~6 |
| Oligosakkaridisivuketjut N-sidoksilla |
yksi | 0 | yksi | 0 |
| Veriryhmän antigeenit | MN | Ss | Ge:3 | Ge: 2,3 |
| erytrosyyteille spesifinen | Joo | Joo | Ei | tuntematon |