Goncharov, Afanasy Dmitrievich
Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 30.10.2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .| Afanasy Dmitrievich Goncharov | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Elinaika | 1. helmikuuta 1902 - 10. tammikuuta 1974 | ||||||||
| Syntymäpaikka | Vitebskin kuvernööri , Venäjän valtakunta | ||||||||
| Kuoleman paikka | Moskova , Neuvostoliitto | ||||||||
| Liittyminen | Neuvostoliitto | ||||||||
| Sijoitus |
kenraalimajuri |
||||||||
| Osa | 3. kaartin armeija | ||||||||
| käski |
35. armeijan esikunta 25. armeijan esikunta 60. armeijan esikunta |
||||||||
| Taistelut/sodat |
Suuri isänmaallinen sota * Lviv-Sandomierz -operaatio * Sandomierz-Sleesian operaatio * Ala-Sleesian hyökkäysoperaatio * Ylä-Sleesian hyökkäysoperaatio * Moravian-Ostravan hyökkäysoperaatio * Prahan operaatio |
||||||||
| Palkinnot ja palkinnot |
|
||||||||
Afanasy Dmitrievich Goncharov ( 1. helmikuuta 1902 , Novikin kylä, Vitebskin maakunta - 10. tammikuuta 1974 , Moskova ) - Neuvostoliiton armeijan johtaja, kenraalimajuri, 35. , 25. ja 60. yhdistettyjen asearmeijoiden esikuntapäällikkö.
Elämäkerta
Puna - armeijassa vuodesta 1919. Sisällissodan jäsen. 30. joulukuuta 1935 hänet ylennettiin kapteeniksi.
Vuonna 1936 hän valmistui M. V. Frunzen sotilasakatemiasta .
29. heinäkuuta 1941 hänet nimitettiin 35. armeijan esikuntapäälliköksi . Hän valvoi päämajan ja armeijan osien muodostumista. 7. lokakuuta 1941 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi [1] .
24. elokuuta 1942 hänet nimitettiin Kaukoidän rintaman 25. armeijan esikuntapäälliköksi . Maalis-huhtikuussa 1943 hän harjoitteli aktiivisella rintamalla.
Heinäkuussa 1944 hänet määrättiin 3. kaartin armeijan sotilasneuvostoon . Lvov-Sandomierzin operaation aikana hän komensi armeijan yhdistettyä yksikköä ja hyökkäyksen seurauksena valloitti Sandomierzin kaupungin ja vangitsi suuria tappioita. "Sotilaallisten operaatioiden taitavasta ja rohkeasta johtamisesta ja näiden operaatioiden tuloksena saavutetuista menestyksestä taisteluissa natsien hyökkääjiä vastaan", hänelle myönnettiin Suvorovin II asteen ritarikunta [2] .
23. elokuuta 1944 hänet nimitettiin 60. armeijan esikuntapäälliköksi . Hän ohjasi päämajan työtä Sandomierz-Sleesian , Ala-Sleesian ja Ylä-Sleesian hyökkäysoperaatioiden aikana ja sai Kutuzovin ritarikunnan II asteen ansioistaan Krakovan vapauttamisen ja Veiksel-joen ylittämisen aikana [3] .
"Pitkäaikaisesta ja moitteettomasta palvelusta puna-armeijassa" hänelle myönnettiin Punaisen lipun [4] ja Leninin ritarikunnat [5] .
Isänmaallisen sodan viimeisessä vaiheessa hän johti armeijan esikuntaa Moravian-Ostravan ja Prahan strategisten operaatioiden aikana ja "armeijan esikunnan ja alemman esikunnan taitavasta johtamisesta isänmaallisen sodan aikana natsien armeijan voittamiseksi" sai toisen palkinnon. Suvorovin ritarikunta , II aste [6] .
Sodan päätyttyä hän toimi vanhempana lehtorina K. E. Voroshilovin mukaan nimetyn korkeamman sotilasakatemian operatiivisen taiteen osastolla . 15. marraskuuta 1950 "pitkäaikaisesta ja moitteettomasta palveluksesta Neuvostoliiton asevoimissa" myönnettiin toinen Punaisen lipun ritarikunta [7] .
Hänet haudattiin Vagankovskyn hautausmaalle.
Kirjallisuus
- Solovjov D. Yu. Kaikki Stalinin kenraalit. Osa 14.
- Solovjov D. Yu : Puna-armeijan esikuntapäälliköt 1941-1945. Äänenvoimakkuus. 3
Muistiinpanot
- ↑ Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston asetus nro 2129, 7.10.1941
- ↑ Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston asetus nro 218/400 Suvorovin, Kutuzovin ja Bogdan Hmelnitskin käskyjen myöntämisestä Puna-armeijan kenraaleille ja upseereille 23.9.1944
- ↑ Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston asetus 4.6.1945
- ↑ Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston asetus nro 219/138 pitkästä palveluksesta puna-armeijan palveluksessa oleville kenraaleille, upseereille ja aliupseerien kunniamerkin ja mitalien myöntämisestä, 11.3.1944
- ↑ Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston asetus nro 220/270 Leninin ritarikunnan myöntämisestä pitkästä palveluksesta puna-armeijassa, 21.2.1945
- ↑ Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston asetus 30.6.1945
- ↑ Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston asetus nro 203/491 Neuvostoliiton ansiomerkkien ja mitalien myöntämisestä marsalkoille, kenraaleille, amiraaleille, upseereille ja aliupseerille pitkäaikaisesta palveluksesta Neuvostoliiton asevoimissa 15. marraskuuta 1950