Goottilainen veistos edustaa sekä keskiajan plastiikkataidetta 1100-luvun puolivälistä 1400-luvulle asti että vastaavia taideteoksia, jotka ovat osa goottilaiseen tyyliin luotuja arkkitehtonisia rakenteita . Goottilainen veistostyyli on peräisin Ranskasta. Saint-Denis'n basilikan portaalin (1137) ja Chartresin katedraalin patsaita pidetään ensimmäisinä tähän suuntaan . Sitten se leviää ympäri Eurooppaa ja on suosittu uuden ajan alkuun asti , jolloin gootti korvataan renessanssin taiteella , joka keskittyy antiikin perinteisiin .
Ranskassa goottilaisen tyylin ilmaantumisen aikaan veistoksia veistettiin kivipaloista, jotka jäivät samalla osaksi niitä; erikseen, itsenäisesti "seisovia" patsaita ei luotu. Vasta 1200-luvun alussa alkoi plastisen taidon melko hidas kehitys kohti yksittäisten hahmojen veistämistä suhteellisesti siirretyillä jäsenillä. Runko ei välttämättä ole piilossa vaatteiden alla, päälliset korostavat sen muotoa. Mestarit kokeilevat antaakseen teoksilleen lisää elämää ja liikkuvuutta. Joten patsaiden mekossa olevat syvät tai rypistyneet taitokset korostavat liikkeen impulsiivisuutta, terävyyttä kääntyessä.
Espanjalaista goottilaista veistosta ohjasi ranska, ja sillä oli monia yhteisiä piirteitä sen kanssa. Sitä vastoin Italiassa kehittyi itsenäinen goottilainen plastiikkataiteen koulu. Täällä veistos ei enää välttämättä liity arkkitehtonisiin ratkaisuihin, vaan se palvelee enemmän koristeiden luomisessa sisä- ja ulkotiloihin (kaupungin aukiot, puistot). Italialainen koulukunta liittyy yhä vähemmän Bysantin taiteeseen, ja se etsii yhä enemmän esimerkkejä antiikista.
Saksassa työskenteli 1200-luvun alussa pääasiassa ranskalaisten mestareiden kouluttamia kuvanveistäjiä ja arkkitehteja. Täällä he pitävät parempana patsaiden asentamista rakennusten sisätiloihin. Yksi varhaisgermaanisen goottilaisen muovin kirkkaimmista edustajista on ns. Bambergin mestari , jonka veistoksellisilla hahmoilla on vahvat vartalot ja vähemmän ilmeikkäät kasvot. Samaan aikaan Saksan goottilaisessa arkkitehtuurissa oli muitakin suuntauksia - esimerkiksi Strasbourgin katedraalia koristavissa veistoksissa silmää houkuttelevat ensisijaisesti patsaiden taitavasti toteutetut päät, kun taas heidän ruumiinsa ovat vähemmän taitavia. Goottilaisen kuvanveiston kehityksen huippu Saksassa osuu XIV vuosisadan alkuun. Tämä johtui muun muassa Hildegard von Bingenin ja Heinrich Suson mystisten opetusten leviämisestä tähän maahan sekä Eurooppaa 1300-luvun puolivälissä riehuneen kauhean ruttoepidemian seurauksista. Goottilaisen kuvanveiston suosituimpia teemoja tuolloin olivat ristiinnaulitun, kärsimyksen kiusatun, haavoittuneen kuva. Pohjois-Saksassa on jo goottikauden lopulla leviämässä "kauniin Madonnan" veistoksellinen kuva. Se edustaa Neitsyt Mariaa vauvan kanssa sylissään, ja erityistä huomiota kiinnitetään hänen runsaan mekon koristeluun. Maria itse esitetään aistillisena, nuorena ja kauniina tyttönä.
Kolme typerää neitsyttä. Magdeburgin katedraali (Saksa)
Bambergin ritari (St. George)
Pieta. Kölnin tuomiokirkko, XIV vuosisadalla.
Pariisin Notre Damen katedraalin portaali
Marttyyrien patsaita Chartresin katedraalin portaalista (Ranska)
Korotus piispan arvoon. Saint-Serninin katedraali, Toulouse XIV vuosisadalla.
Cristo de La Laguna ( Teneriffa , Espanja ). Flanderin alue 1510-1514.