Guryanov, Vladimir Kuzmich

Vladimir Kuzmich Guryanov
Syntymäaika 5. heinäkuuta 1922( 1922-07-05 )
Syntymäpaikka Kologriv , Kostroman alue ,
Venäjän SFNT
Kuolinpäivämäärä 2005( 2005 )
Kuoleman paikka
Liittyminen  Neuvostoliitto Venäjä
 
Armeijan tyyppi Tunnus KGB.svg KGB Neuvostoliitto
Palvelusvuodet 1940-1988 _ _
Sijoitus
kenraaliluutnantti
Taistelut/sodat Suuri isänmaallinen sota
Palkinnot ja palkinnot
Nimetyt ampuma-aseet
muut osavaltiot

Vladimir Kuzmich Guryanov (5. heinäkuuta 1922-2005, Moskova) - Neuvostoliiton valtiomies ja sotilasjohtaja, Neuvostoliiton KGB:n kenraaliluutnantti , kolme kertaa Neuvostoliiton valtionpalkinnon voittaja [1] .

Elämäkerta

Hän syntyi 5. heinäkuuta 1922 Kologrivin kaupungissa . Hän oli aktiivinen komsomolijohtaja, valmistui koulusta vuonna 1940 ja liittyi samana vuonna NLKP:hen (b) .

Puna - armeijassa vuodesta 1940 . Hän palveli Kaukoidän rintamalla 106. linnoitusalueella. Tänä vuonna hän tuli komentajan kursseille, valmistui niistä elokuussa 1941 . Kurssien suoritettuaan hän oli poliittisten asioiden apulaiskomppanian komentaja, jonka jälkeen hän opiskeli uudelleen, jo viestintäupseerien jatkokoulutuskursseilla.

Kurssien suoritettuaan hän palveli Neuvostoliiton NKVD: n joukoissa . Suuren isänmaallisen sodan jäsen . Hän komensi 146. erillisen kaapeli- ja pylväskomppanian (NKVD:n hallituksen viestintäjoukkojen 17. pataljoona) joukkoa Karjalan rintamalla .

Osallistui Petroskoin kaupungin vapauttamiseen . Vuonna 1944 hänet siirrettiin Neuvostoliiton NKVD: n hallituksen viestintäjoukkojen 311. erilliseen rykmenttiin, hän oli taistelukoulutusosaston päällikkö. Osallistui Kirkkoniemen ja Petsamon kaupunkien myrskyyn, sai Punaisen tähden ritarikunnan . Jäsen taisteluissa militaristisen Japanin joukkoja vastaan .

Demobilisoitu sodan jälkeen. Vuonna 1946 Gurjanov aloitti opinnot Sotilasviestintäakatemiassa ( Leningrad ), opiskeli radiotekniikan tiedekunnassa. Vuonna 1952 hän valmistui akatemiasta "sotilasradioinsinöörin" pätevyydellä.

Hän työskenteli TsNII-108 :ssa , sitten Radioteollisuusministeriön NII-37:ssä, aloitti työt vanhempana tutkijana. Hän työskenteli erilaisissa tehtävissä, johti tieteellistä toimintaa, toimi Keskustutkimuslaitoksen apulaisjohtajana.

Guryanov oli ohjuspuolustusjärjestelmän ballististen ohjusten ultra-pitkän kantaman havaitsemiseen tarkoitetun tutkakompleksin lähetyskeskuksen pääsuunnittelija.

Vuodesta 1969 Gurjanov aloitti työskentelyn Neuvostoliiton KGB:ssä . Samana vuonna hänet nimitettiin Neuvostoliiton KGB: n 8. pääosaston (salaus ja salauksen purku) osaston johtajaksi , sitten tämän osaston apulaisjohtajaksi.

Vuodesta 1971 hän toimi Neuvostoliiton KGB: n 8. pääosaston 1. apulaisjohtajana .

Vuodesta 1974 hän toimi Neuvostoliiton KGB: n talousosaston päällikkönä [2] .

Vuonna 1976 hänet nimitettiin Neuvostoliiton KGB:n alaisen rajajoukkojen pääosaston 1. apulaispäälliköksi , ja hän oli myös Sheremetjevon lentoaseman rajavalvonnan elektronisten erityisvälineiden kompleksin pääsuunnittelija .

 Eläkkeellä vuodesta 1988 .

Eläkkeellä hän työskenteli neuvonantajana All-Venäjän veteraanijärjestössä, oli tämän järjestön neuvoston jäsen.

Hän kuoli vuonna 2005 Moskovassa . Hänet haudattiin Moskovan Troekurovskin hautausmaalle, osaan 6a.

Palkinnot

Venäjän federaation palkinnot :

Neuvostoliiton palkinnot

Ulkomaiset palkinnot

Muistiinpanot

  1. Gurjanov, Vladimir Kuzmich . Verkkosivusto "Kotimaan erityispalveluiden ja lainvalvontaviranomaisten historia". Haettu 10. kesäkuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 4. lokakuuta 2011.
  2. Gurjanov, Vladimir Kuzmich . Verkkosivusto "XX vuosisadan sotilaat". Arkistoitu alkuperäisestä 11. kesäkuuta 2013.