Hirst v. Yhdistynyt kuningaskunta (nro 2) (2005) ECHR 681 on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapaus , jossa tuomioistuin päätti, että brittivankien täydellinen äänioikeuskielto oli ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. . On syytä muistaa, että tuomioistuin ei päättänyt, että kaikille vangeille pitäisi antaa äänioikeus. Sen sijaan se katsoi, että jos äänioikeus lakkautettaisiin, toimenpiteen on oltava yhteensopiva ensimmäisen pöytäkirjan 3 artiklan kanssa, jossa Yhdistyneelle kuningaskunnalle asetettiin taakka perustella sen poikkeaminen yleisen äänioikeuden periaatteesta .
John Hurst , vanki, joka kärsii kuolemantuottamuksesta [1] , evättiin äänestämästä vuoden 1983 kansanedustuslain pykälän 3 nojalla, joka kieltää tuomittuja vankeja äänestämästä ollessaan vangittuna vankilassa. Vuonna 2001 Hirst nosti kanteen High Courtissa, mutta tapaus päätettiin [2] . Myöhemmin vuonna 2001 hän teki valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen .
Vuonna 2004 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jaosto asiassa Hirst v. Iso-Britannia (nro 2) (2006) 42 EHRR 41 katsoi yksimielisesti, että Hirstin ensimmäisen pöytäkirjan artiklan 3 takaamaa oikeutta oli loukattu. Yhdistynyt kuningaskunta valitti suureen jaostoon, ja 6. lokakuuta 2005 parlamentti päätti Hearstin hyväksi enemmistöllä (kahdestatoista viiteen) [1] . Tuomioistuin katsoi , että vankien äänioikeuden rajoitus rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan 1 3 artiklaa ;
Kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on hyväksynyt asian, tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon valvonta kuuluu ministerikomitealle. Britannian hallitus yritti alun perin hyväksyä lain, joka antaa vangeille äänioikeuden [3] Britannian parlamentti hylkäsi tämän ja hallitus on sittemmin sanonut toistuvasti, että vangeille ei anneta äänioikeutta päätöksestä huolimatta [4] .
Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuomioistuinta on arvosteltu siitä, että se on väitetysti liian tunkeileva aloilla, joita pidetään kansallisten tuomioistuinten ja parlamentin etuoikeutena. Kenneth Clark ja Dominic Grieve ovat väittäneet, että tuomioistuin ei anna valtioille riittävästi harkintavaltaa. Kiistanalainen on tuomioistuimen vaatimus vapauttaa vankien äänioikeus [5] , päätös, jota David Cameron kutsui "täysin mahdottomaksi hyväksyä" [6] . Cameron totesi myös, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin "vääristää" ja "hylkää" ihmisoikeuksien käsitettä, koska tuomioistuin ei kunnioittanut kansallisella tasolla tehtyjä järkeviä päätöksiä [7] .
Eurooppa-yleissopimuksen 1 artiklassa todetaan, että "korkeat sopimuspuolet turvaavat jokaiselle lainkäyttövaltaan kuuluvalle tämän yleissopimuksen I osastossa määritellyt oikeudet ja vapaudet." Oikeus lisäsi:
"Tästä määräyksestä seuraa, että osallistuvat valtiot ovat vastuussa "lainkäyttövaltaan" - tai toimivaltaansa - loukkaushetkellä kuuluvan henkilön suojattujen oikeuksien ja vapauksien loukkauksista...
....On kuitenkin toistettava, että yleissopimuksen kannalta ainoa merkityksellinen kysymys on valtion kansainvälinen vastuu riippumatta siitä, mikä kansallinen viranomainen on vastuussa yleissopimuksen rikkomisesta kansallisessa järjestelmässä...
– – Vaikka on mahdollista, että valtioilla on vaikeuksia panna täytäntöön yleissopimuksessa taattuja oikeuksia kaikilla alueillaan, jokainen yleissopimuksen sopimusvaltio on kuitenkin vastuussa tapahtumista, jotka tapahtuvat sen alueella.
Lisäksi yleissopimus ei pelkästään velvoita itse sopimusvaltioiden korkeimpia elimiä kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja -vapauksia. se edellyttää myös, että varmistaakseen ihmisoikeuksien ja vapauksien nauttimisen näiden elinten on estettävä tai korjattava kaikki loukkaukset alatasoilla .... Korkeimpien viranomaisten on vaadittava "alaisiaan" noudattamaan yleissopimusta ja eivät voi peitellä epäonnistumisiaan varmistaakseen sen noudattamisen. . .
– – Yleissopimuksen 1 artiklassa valtiolle asetettu yleinen velvoite edellyttää ja edellyttää sellaisen kansallisen järjestelmän perustamista, joka pystyy varmistamaan, että yleissopimusta noudatetaan koko valtion alueella kaikkien henkilöiden osalta.
Tuomioistuin toistaa, että kansainvälisessä oikeudessa ilmaisu "hallitusjärjestö" ei voi tarkoittaa vain valtion hallitusta tai keskuselimiä. Yleissopimuksen velvoitteet koskevat kaikkia julkisia tehtäviä hoitavia kansallisia elimiä."
[2009] ECHR 2260