Aleksanteri Anatolievitš Eremenko | |
---|---|
Syntymäaika | 6. maaliskuuta 1954 (68-vuotiaana) |
Syntymäpaikka | Donetsk , Ukrainan SSR , Neuvostoliitto |
Maa | Neuvostoliitto → Venäjä |
Tieteellinen ala | anestesiologia , elvytys |
Työpaikka | Venäjän tieteellinen kirurgian keskus, joka on nimetty akateemikko B. V. Petrovskin mukaan |
Alma mater | Donetskin lääketieteellinen instituutti |
Akateeminen tutkinto | MD (1988) |
Akateeminen titteli |
Professori , Venäjän tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen (2016) |
Palkinnot ja palkinnot |
Aleksandr Anatoljevitš Eremenko (s . 6. maaliskuuta 1954 , Donetsk , Ukrainan SSR , Neuvostoliitto ) on Neuvostoliiton ja Venäjän anestesiologi ja elvytyslääkäri, Venäjän tiedeakatemian vastaava jäsen (2016).
Syntynyt 6. maaliskuuta 1954 Donetskissa työntekijän perheessä.
Vuonna 1977 valmistui Donetskin lääketieteellisestä instituutista .
Vuodesta 1979 lähtien hän on työskennellyt akateemikko B. V. Petrovskin mukaan nimetyssä Venäjän tieteellisessä kirurgian keskuksessa , jossa hän on siirtynyt kliinisestä harjoittelijasta professoriksi, tehohoitoyksikön johtajaksi.
Vuonna 1982 hän puolusti väitöskirjaansa aiheesta: "Potilaiden hemodynamiikan tilan seuranta ja tietokonevalvonta avoimen sydänleikkauksen jälkeen."
Vuonna 1988 hän puolusti väitöskirjaansa, aihe: "Tietokonediagnostiikka postoperatiivisen akuutin verenkiertohäiriön tunnistamisessa ja hoidossa sydänkirurgiapotilailla."
Vuonna 2016 hänet valittiin Venäjän tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi .
Suorittaa tutkimusta hemodynaamisten häiriöiden arvioinnin ja korjaamisen, ulkoisen hengityksen, hapenkuljetustoiminnan alueilla sydämen ja aortan korjaavien leikkausten jälkeisillä potilailla, monielinten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa kehon ulkopuolisilla detoksifikaatiomenetelmillä.
Yli 200 julkaisun ja luvun kirjoittaja 9 monografiassa, mukaan lukien: "Anestesiologian ohjeet", "Transfusiologia elvytyshoidossa", "Kansalliset tehohoidon suuntaviivat", "Ohjeet kardioanestesiologiaan", "Infuusio-siirtohoito kliinisessä lääketieteessä".
Hänen johdolla puolustettiin 15 väitöskirjaa ja yksi väitöskirja.