Morcoten linna

Lukko
Morcoten linna
ital.  Castello di Morcote

Morcoten linna
45°55′48″ pohjoista leveyttä sh. 8°54′36″ itäistä pituutta e.
Maa  Sveitsi
Kaupunki Morcote
Ensimmäinen maininta 12. vuosisadalla
Rakentaminen 1100-1400  vuotta _ _
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Morcoten linna ( italiaksi  Castello di Morcote ) on keskiaikainen linna Morcoten kaupungissa , Ticinon kantonissa , Sveitsissä .

Linnan rakentaminen aloitettiin 1100-luvulla [1] ja sitä jatkettiin kiinteistömuutosten ja sotien vuoksi 1400-luvulle asti . 16. syyskuuta 1416 Filippo Maria Viscontin ja kreivi Loterio Ruscan välillä tapahtui vaihto : toinen, vastineeksi linnasta, antoi ensimmäiselle Chiavennan laakson, jonka Rusca valtasi jälleen vuonna 1445 . Samana vuonna Comon asukkaat saivat sen takaisin hallintaansa ja luovuttivat sen Ambrosian tasavallalle . Linnan valloitti San Severino , joka heinäkuussa 1467 luovutti linnan Bianca Maria Sforzalle . Milanon virkamies, joka otti linnan haltuunsa, jätti seuraavat muistiinpanot linnan aseistukseen: "... monien puolustus- ja hyökkäysaseiden olemus ... erinomainen ja vahva linna" [2] . Milanon herttuakunta teki linnasta Sottochenerin aluetta puolustavan puolustusverkoston keskuksen [3] . Linnoituksen puolustuksen parantamiseksi nimitettiin hovin insinööri ja arkkitehti Benedetto Ferrini, joka ilmestyi Morcoteen tammi-helmikuussa 1479 . Kolme vuotta myöhemmin herttua Ettore Ruscan suurlähettiläs totesi, että linnoituksesta oli tullut erityisen vahva [4] . Sen jälkeen linnoitus vuonna 1484 siirtyi jälleen San Severinin käsiin, jonka Sveitsin valaliitto valloitti vuonna 1512 , joka 9. toukokuuta 1513 antoi asetuksen, jonka mukaan linnan kaikki omaisuus oli siirrettävä Luganolle , ja linna vasemmalle [5] .

Sveitsiläisten tuhoamisen jälkeen neliömäisen tornin perustus, ulkoseinät, pyöreä torni, raveliini ja laskusillan jäänteet säilyivät.

Muistiinpanot

  1. Rahn, 1894, 227-232.
  2. Motta, 1882, 83
  3. Gilardoni, 1967, 437-438.
  4. Motta, 1892, 24, 77, 110; 1894, 222
  5. Motta, 1991, 42

Kirjallisuus