Iparraguirre, José Maria

José Maria Yparraguirre
Espanja  José Maria Iparraguirre , baski Jose Maria Iparragirre
Koko nimi Jose Maria Iparraguirre Balerdi
Syntymäaika 12. elokuuta 1820( 1820-08-12 )
Syntymäpaikka Villarreal , Espanja
Kuolinpäivämäärä 6. huhtikuuta 1881 (60-vuotiaana)( 1881-04-06 )
Kuoleman paikka Esquioga Ichazo , Espanja
Kansalaisuus Espanja
Ammatti lauluntekijä
Teosten kieli baski
Wikilähde logo Työskentelee Wikisourcessa
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Wikilainauksen logo Wikilainaukset

Jose Maria Iparraguirre Balerdi ( espanja  José María Iparraguirre Balerdi , baski Jose Maria Iparragirre Balerdi ; 12. elokuuta 1820 , Villarreal , Espanja - 6. huhtikuuta 1881 , Esquioga Ichaso , Espanja) - baski, säveltäjä, lauluntekijä, choguita .

Elämäkerta

Syntyi Villarrealissa (nykyaikainen nimi - Urrechu ) 12. elokuuta 1820 [1] José Agustin Iparragirre Aranburu ja Francisco Manuela [2] (muiden lähteiden mukaan Manuela Francisco) [3] Balerdi Escorta [3] , joka harjoittaa makeisten myyntiä [2] . Iparraguirrella oli sisar Maria Asensia (syntyi vuonna 1818 ja kuoli ilmeisesti lapsuudessa) ja veli Felipe Santos (s. 1822) [4] .

Hänet kastettiin St. Martinissa syntymänsä jälkeisenä päivänä [5] . Hän osallistui Serainin kunnalliseen kouluun , jossa hänen setänsä [5] [6] opetti .

Kolmetoistavuotiaana hän aloitti humanististen tieteiden opiskelun Vitoriassa , pian sen jälkeen hän muutti vanhempiensa kanssa Madridiin ja jatkoi siellä opintojaan [6] [7] ja palasi sitten omasta tahdostaan ​​Baskimaahan opiskelemaan. osallistui ensimmäiseen karlistien sotaan Don Carlosin puolella [6] . Hän vietti viisi vuotta sodassa [8] , osallistui Arrigorriagan ja Castresanan taisteluihin [6] , haavoittui [8] .

Vuonna 1840 [8] hän muutti Ranskaan, jossa hän otti äänitunteja laulaja Caroline Duprelta ja alkoi esiintyä julkisesti [6] . Myöhemmin hän alkoi esiintyä Ranskan eri kaupungeissa yhdessä italialaisen taiteilijaryhmän kanssa. Pääsi rakkaussuhteeseen näyttelijä Sophie Adele Picardin kanssa; 9. elokuuta 1847 heidän poikansa Fernando José [3] (muiden lähteiden mukaan José Fernando) [4] syntyi Elsassissa , jonka Iparraguirre tunnisti vuonna 1857 [4] .

Vuonna 1848 Iparraguirre karkotettiin Ranskasta [8] ja vieraili Italiassa, Sveitsissä, Saksassa ja Englannissa ja jatkoi konserttien antamista [6] .

Vuonna 1853 hän palasi Espanjaan [6] . Samana vuonna hän esitti Madridissa ensimmäistä kertaa kuuluisimman sortsiconsa "The Tree of Guernican" [6] . Vuonna 1855 hänet vangittiin Tolosaan syytettynä poliittisesta kiihotuksesta [9] , sitten karkotettiin Baskimaasta, ja hän asui Asturiassa, Galiciassa ja Portugalissa [8] .

29. elokuuta 1858 Iparraguirre ja hänen morsiamensa Maria Angela Querejeta lähtivät Bayonnesta Buenos Airesiin , jonne he saapuivat 30. lokakuuta [10] . He menivät naimisiin 26. helmikuuta 1859 Pyhän Ignatiuksen kirkossa Buenos Airesissa [10] [11] . Muutama päivä häiden jälkeen Iparraguirre lähti Uruguayhin jättäen Angelan Argentiinaan sukulaistensa kanssa [10] [11] . Hän työskenteli maatilalla Nueva Palmyrassa huolehtien lampaista [12] . Sitten Angela tuli myös Nueva Palmyraan, ja 13. helmikuuta 1861 syntyi heidän vanhin poikansa Benigno [13] . Saman vuoden huhtikuussa perhe muutti Montevideoon [10] .

Vuonna 1877 baskiyhdistys Laurak Bat järjesti Iparraguirren konsertin Colón-teatterissa (Buenos Aires) ja ilmoitti varainkeruutapahtumasta auttaakseen häntä palaamaan Baskimaahan [14] [15] . Syyskuun 24. päivänä Iparraguirre purjehti Buenos Airesista Bordeaux'hun ja saapui sinne 20. lokakuuta [15] . Hänen vaimonsa ja kahdeksan lasta - Benigno, Francisco, Angela, Lucia, Felisa, Dominga, Maria ja José [16] - jäivät Uruguayhin [17] .

Iparraguirre kuoli Esquioga Ichasossa 6. huhtikuuta 1881 [14] .

Perhe

Vaimo: Maria Angela Querejeta.

Avioliitosta syntyi kahdeksan lasta:

Fernando Josén [3] avioton poika (muiden lähteiden mukaan José Fernando; 1847-?) [4] .

Luovuus

Iparraguirrea pidetään yhtenä tärkeimmistä baskirunoilijoista, ja hänen tunnetuimmasta laulustaan ​​"The Tree of Guernican" on tullut Baskimaan kansallisliikkeen maamerkki [18] .

Muisti

Iparraguirran muistomerkki Villarrealissa (Urrech) paljastettiin 28. syyskuuta 1890 [19] .

Iparragirren kitaraa säilytetään Assembly of Guernican [20] .

Muistiinpanot

  1. ↑ Sada, Javier Maria. Iparraguirre, José María // Historia de la ciudad de San Sebastián a través de sus personajes  (espanja) . - Alberdania, 2002. - S. 214. - ISBN 9788495589552 . — ISBN 8495589559 .
  2. ↑ 1 2 José María Iparraguirre Balerdi (1820 - 1881)  (espanja) . Urretxuko udala (2020).
  3. ↑ 1 2 3 4 Jaka Legorburu, Angel Cruz. Iparragirre  (espanja) . - Sociedad Guipuzcoana de Ediciones y Publicaciones, 1982. - S. 80-104. — ISBN 9788471730763 . — ISBN 8471730766 .
  4. ↑ 1 2 3 4 5 Iparraguirre  (espanja) . Euskalnet .
  5. ↑ 1 2 Mañé y Flaquer, Juan. El keidas. Viaje al pais de los fueros  (espanja) . - J. Jepus Roviralta, 1879. - Voi. 2. - s. 358.
  6. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Alzugaray, Juan José. Penultimas voluntades  (espanja) . - Ediciones Encuentro, 2005. - S. 223. - ISBN 9788474905694 . — ISBN 8474905699 .
  7. ↑ Aulestia, Gorka. Improvisaatiorunoutta  Baskimaasta . - University of Nevada Press, 1995. - S. 78. - ISBN 9780874172010 . — ISBN 0874172012 .
  8. ↑ 1 2 3 4 5 Bueno Martinez, Maria. El "Gernikako arbola" de Enrique García Velloso  (espanja)  // Dialogos culturales en la literatura iberoamericana: Actas del XXXIX Congreso del Instituto Internacional de Literatura Iberoamericana. - Verbum, 2013. - P. 1369. - ISBN 978-84-7962-964-9 .
  9. ↑ Artutxa Dorronsoro, Josu. Gitarra zahartxo baten memoria  (bask.)  // Ataria. - 2021. - 11 ekainak.
  10. ↑ 1 2 3 4 Garate Arriola, Justo. Iparraguirre en America  (espanja)  // Iparragirre. - Bilbo: Euskaltzaindia, 1987. - P. 165-198.
  11. ↑ 1 2 Desmemoria: re-vista de historia  (espanja) . - 1997. - Voi. 4. - s. 137.
  12. ↑ Lopez Sainz, Celia. 100 vascos de proyección universal  (espanja) . - La Gran Enciclopedia Vasca, 1977. - s. 395. - ISBN 9788424803551 . — ISBN 8424803558 .
  13. ↑ Garate Arriola, Justo. Iparraguirre en America  (espanja)  // Iparragirre. - Bilbo: Euskaltzaindia, 1987. - P. 197-171.
  14. ↑ 1 2 Boletín del Instituto Americano de Estudios Vascos. - Instituto Americano de Estudios Vascos, 1981. - Voi. 32. - s. 74-83.
  15. ↑ 1 2 Azcona Pastori, José Manuel. Mahdolliset paratiisit : Baskimaan muutto Latinalaiseen Amerikkaan  . - University of Nevada Press, 2004. - S. 256. - ISBN 9780874174441 . — ISBN 0874174449 .
  16. ↑ Egaña, Iñaki. Querejeta, Ángela // Quién es quién en la historia del país de los vascos  (espanja) . - Txalaparta, 2005. - S. 409. - ISBN 9788481363999 . — ISBN 8481363995 .
  17. ↑ Marenales Rossi, Martha; Luzuriaga, Juan Carlos. Vascos en el Uruguay  (espanja) . - Pääkirjoitus Nuestra Tierra, 1990. - s. 32.
  18. ↑ Alonso, Fernando. Per que lluitem els bascos? (katalaani.) . - Txalaparta, 2006. - S. 111. - ISBN 9788481364798 . — ISBN 8481364797 .
  19. ↑ Aguado Goñi, Francisco Javier . El Monumento a Iparragirre será restaurado en agosto  (espanja) , El Diario Vasco  (30.7.2017).
  20. ↑ Guitarra de Iparragirre  (espanja) . Urretxuko udala (2020).