Kankurang (myös kankuran tai konkoran ) on vihkimisrituaali, jota harjoittavat Mandingo-yhteisön miehet Gambiassa ja Senegalissa , pääasiassa Casamancen alueella ja Mbourin kaupungissa , missä mandingot ovat hyvin edustettuina. Rituaalin moderni muoto juontaa juurensa kuningatar Gabu (Kaaba) perinteisiin. Sana "kankurang" tarkoittaa sekä itse rituaalia että sen päähenkilöä. Liittyy ympärileikkausseremoniaan ja vihkimisriiteihin. Kulkue kestää 30 päivää (4 sunnuntaita peräkkäin ja melkein joka ilta), yleensä juuri ennen ramadanin (yleensä syyskuun) alkua.
Perinteen mukaan rituaalin alkuperä juontaa juurensa Komoon , salaiseen metsästäjien seuraon, jonka esoteeriset käytännöt toivat mandingoyhteisön sukupuuton partaalle.
Kankurang on rituaali, joka takaa järjestyksen ja oikeuden voiton, pystyy karkottamaan pahoja henkiä ja takaa sosiaalisten arvojen säilymisen. Vuonna 2005 Kankurang julistettiin osaksi ihmiskunnan aineetonta kulttuuriperintöä ( UNESCO ) ja vuonna 2008 se sisällytettiin virallisesti sen edustavaan luetteloon. [yksi]
Tämä vihkimisriitti on erittäin suosittu mandingojen keskuudessa. riitin päähenkilö - Kankurang - peittyy kokonaan mahonkinkuoren värisillä yksivärisillä lehdillä ja pitää käsissään kahta viidakkopuukkoa, lyömällä niitä ajoittain toisiaan vasten, lähettäen samalla terävän lävistävän huudon, ilmoittaen muille että heidän on aika lähteä kotiin.
Tämä rituaali pidetään yleensä elo-syyskuussa. Seremonian keskeisen myyttisen hahmon - kankurangan - roolia näyttelee vihkimisriitin läpäissyt naamioon pukeutunut henkilö, jonka vartalo on kokonaan peitetty farapuun kuorella ja kuiduilla. Kankurang juoksee pelottavalla ilmeellä kaduilla pelotellen kaikkia, jotka saattavat olla juuri tällä hetkellä ympärileikattujen poikien lähellä. Rituaali koostuu useista vaiheista: vihittyjen valinta, hänen vihkimyksensä vanhinten toimesta, hänen lähtönsä metsään ja kulkue kylän läpi. Kankurang-hahmo tanssii kulkueen aikana heilutellen kahta viidakkopuukkoa ja lausuen lävistäviä huutoja. Hänen mukanaan ovat jo kulkurituaalin läpäisseet sekä kepeillä aseistetut paikalliset asukkaat, jotka myös laulavat, tanssivat ja soittavat tam-tamia .
KIRJASTUS RANSKAN KIEKSI :
Lilyan Kesteloot, "Les Mandingues de Casamance: Kankourang, castes et kora", julkaisussa François-George Barbier-Wiesser (oh.), Comprendre la Casamance: chronique d'une integration kontrastée, Karthala, Paris, 1994, s. 97-117 (ISBN 2-86537-503-X)
Dominique Auzias, Jean-Paul Labourdette, Le Petit Futé Sénégal [arkisto], "Kumpo et Kankouran, des esprits bien vivaces", Petit Futé, 2008, (ISBN 9782746922808)
Geneviève N'Diaye-Corréard, Equipe du projet IFA, Les Mots du patrimoine : le Sénégal [arkisto], Archives contemporaines, 2006, (ISBN 9782914610339)
FILMOGRAFIA :
Kankouran, Malick Sy, Senegal, 2001
El Kankurang, rito de iniciación mandinga