Neuvostoliiton aikana Kaspianmeri oli käytännössä sisävesiallas Neuvostoliiton rajojen sisällä ja pesi Iranin rantoja etelässä. Vuoteen 1992 asti Kaspianmeren asemaa säätelivät Neuvostoliiton ja Iranin väliset sopimukset. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen uusien itsenäisten valtioiden - Azerbaidžanin , Kazakstanin ja Turkmenistanin - syntyminen nosti esiin kysymyksen Kaspianmeren jakamisesta.
Vaikka tapaamiset rannikkovaltioiden edustajien kanssa Kaspianmeren tilan ratkaisemiseksi tähtäsivät lopullisen päätöksen tekemiseen, se ei ollut mahdollista, ja asiasta tuli tarpeen keskustella huippukokouksessa. Näiden neuvottelujen aikana Ashgabatissa 22.-23. huhtikuuta 2002 pidetty kokous oli historiallisesti tärkeä. Huippukokouksessa kiinnitettiin huomiota kahteen pääasiaan: 1) rantavaltiot keskustelivat ensimmäistä kertaa koko Kaspianmereen liittyvistä kysymyksistä ja 2) Ashgabatin huippukokous sisälsi ensimmäistä kertaa kompromissin etsimisen maiden päämiesten välillä. kaikki rantavaltiot Kaspianmeren tilasta.
23.-24.4.2002 Kaspianmeren valtioiden ensimmäinen huippukokous pidettiin Turkmenistanin pääkaupungissa Ashgabatissa .
Kaspian maiden päämiesten huippukokous, johon osallistuivat presidentit Heydar Aliyev (Azerbaidžan), Saparmurat Niyazov (Turkmenistan), Mohammad Khatami (Iran), Nursultan Nazarbajev (Kazakstan) ja Vladimir Putin (Venäjä), oli ensimmäinen huippukokous. Venäjä, Azerbaidžan ja Kazakstan puolustivat suljetussa istunnossa offshore-kenttien yhteiskäyttöä keskiviivalla ja merenpinnan yhteiskäyttöä. Toisaalta Turkmenistan on aiheuttanut kiistaa ilmaisemalla kantansa Kaspianmeren jakamisesta. Samalla Turkmenistanin presidentti toisti, että Kaspianmerellä ei saa käyttää voimaa, lietsoa konflikteja tai kiistoja, ja kaikki erimielisyydet tulee ratkaista neuvotteluin. Tässä huippukokouksessa Kaspianmeren valtioiden päämiehet ilmaisivat ensimmäistä kertaa näkemyksensä Kaspianmeren oikeudellisesta asemasta [1] .
16. lokakuuta 2007 Kaspianmeren valtioiden toinen huippukokous pidettiin Teheranissa . Huippukokouksen tuloksena Kaspianmeren valtioiden päämiehet allekirjoittivat 25 kohdasta koostuvan julistuksen [2] [3] .
Julistuksessa todetaan, että Kaspianmeren valtioiden tulee ottaa huomioon geopoliittiset ja kansalliset tapahtumat ja prosessit Kaspianmeren alueella. Samaan aikaan kirjattiin olemassa olevat viiden valtion väliset sopimukset ja näin ollen tarve parantaa Kaspianmeren oikeudellista järjestelmää ja hyväksyä Kaspianmeren oikeudellista asemaa koskeva yleissopimus [4] .
18. marraskuuta 2010 Kaspianmeren kolmas huippukokous pidettiin Bakussa . Kaspian maiden päämiehet allekirjoittivat sopimuksen yhteistyöstä Kaspianmeren turvallisuuden alalla. Asiakirja sisälsi kansainvälisen oikeuden normit ja periaatteet, riippumattomuuden, suvereniteetin, alueellisen koskemattomuuden, rajojen loukkaamattomuuden ja voimankäytön kieltämisen. Sopimuksen 1 artiklassa todetaan, että Kaspianmeren turvallisuus on rannikkovaltioiden yksinoikeus [5] .
Syyskuun 29. päivänä 2014 neljäs Kaspianmeren huippukokous pidettiin Astrakhanissa . Kaspianmeren valtiot keskustelivat Kaspianmeren oikeudellisesta asemasta, turvallisuudesta, biologisista resursseista ja ympäristöongelmista.
Huippukokouksen päätteeksi presidentit allekirjoittivat sopimukset yhteistyöstä Kaspianmeren hydrometeorologian alalla sekä Kaspianmeren hätätilanteiden ehkäisemisestä ja seurausten poistamisesta, vesivarojen suojelusta ja järkevästä käytöstä. Kaspianmereltä [6] .
Vuonna 2018 5. Kaspianmeren huippukokous pidettiin Aktaussa . Tässä huippukokouksessa osapuolet allekirjoittivat Kaspianmeren oikeudellista asemaa koskevan yleissopimuksen [7] .
Asiakirjassa todetaan, että Kaspianmeren maiden vesialue on 15 mailia. Pintavedet ovat neutraaleja, ja suurin osa Kaspianmeren biologisista luonnonvaroista on edelleen yleisessä käytössä [8] .
Presidentit allekirjoittivat 8 asiakirjaa, mukaan lukien Kaspianmeren oikeudellista asemaa koskevan yleissopimuksen, pöytäkirjan yhteistyöstä terrorismin torjumiseksi Kaspianmerellä ja muita asiakirjoja. Näihin asiakirjoihin kuuluu yhteistyö järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, talouden ja kaupan, liikenteen, konfliktien ratkaisemisen ja rajavirastojen alalla [9] .
29. kesäkuuta 2022 6. Kaspian huippukokous pidettiin Ashgabatissa. Ashgabatista, jossa pidettiin ensimmäinen Kaspianmeren huippukokous, tuli ensimmäinen kaupunki, joka isännöi Kaspianmeren valtioiden päämiesten huippukokousta kahdesti.
Huippukokouksessa käsiteltiin ajankohtaisia kysymyksiä Kaspianmeren yhteistyöstä eri aloilla ja aikaisemmissa kokouksissa tehtyjen päätösten toimeenpanosta sekä hyväksyttiin yhteinen tiedonanto, jossa vahvistettiin alueen rannikkovaltioiden toimintaperiaatteet mm.: turvallisuuden varmistaminen ja vakaus alueella; rannikkomaiden aseistuksen vakaan tasapainon varmistaminen, sotilaallinen kehitys kohtuullisen riittävyyden rajoissa, kaikkien rannikkomaiden edut huomioon ottaen, toistensa turvallisuutta vahingoittamatta; sovittujen luottamusta lisäävien toimenpiteiden noudattaminen sotilaallisen toiminnan alalla ennakoitavuuden ja avoimuuden hengessä; kielto sellaisten asevoimien läsnäololle Kaspianmerellä, jotka eivät kuulu viiteen rannikkovaltioon; rannikkovaltio ei tarjoa alueitaan kolmansille maille sotilasoperaatioita varten toista rannikkovaltiota vastaan [10] [11] .
Kaspianmeren 7. huippukokous pidetään Iranissa.