Kitzur shulkhan arukh ( hepr . קִיצוּר שוּלחָן עָרוּך – kirjaimellisesti "pieni katettu pöytä" , "lyhennettynä shulkhan arukh " ( Raanomyel ) . Kaikille näille kirjoille on yhteistä se, että ne ovat lyhennetty yhteenveto Yosef Karon kirjoittamasta Shulchan Aruchista .
Varsinkin Itä-Euroopassa ja Venäjällä tunnetaan parhaiten Ungvarin kaupungissa (nykyisin Uzhorod ) Taka-Karpatialla asuneen rabbi Shlomo Ganzfriedin vuonna 1864 julkaisema Kitzur shulchan arukh .
Shulchan Aruch on halachic-ohjeiden kirja, joka kattaa juutalaisen koko elämänkaaren. Sen kokosi 1500-luvulla Safedissa asunut rabbi Joseph Karo [1] . Tämä teos esittää arvovaltaisia halakhic-ohjeita kaikkiin tilanteisiin: rukouksiin, kauppaan, avioliittoon ja lasten kasvatukseen. Meidän aikanamme juutalaisen, joka haluaa käytännössä täyttää Tooran määräämät, on seurattava Shulchan Aruchia.
Katso Shulchan aruchin historia
Vuonna 1864 rabbi Shlomo Ganzfrid , joka asui Ungvarin kaupungissa (nykyisin Uzhgorod) Taka-Karpatiassa, julkaisi "Kitzur shulchan aruch" ("Lyhyt shulchan aruch"). Kirjan suhteellisen pieni volyymi, esityksen yksinkertaisuus ja saavutettavuus, jotka eivät vaadi syvää Tooran tuntemusta, tekivät tästä kirjasta erittäin suositun. Tästä kirjasta yksinkertainen juutalainen voi saada selkeitä ohjeita rukouksesta, siunauksista, sapatin ja loman laeista, kosher-ruoasta ja paljon muusta. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että Kitzur Shulkhan Arukhissa raportoidut tiedot eivät riitä ratkaisemaan monimutkaisempia ongelmia. Nämä ongelmat ratkaistaan täydellisellä "Shulchan Aruchilla" tai vaativat vetoomuksen rabbille.
Maimonidesista alkaen kaikki halakha-kirjat eivät ole rakennettu assosiatiivisen periaatteen mukaan, kuten Talmud, vaan loogisen periaatteen mukaan, kuten meille tutut hakuteokset. Kaikki sinua kiinnostavat lait löytyvät helposti aiheeseen liittyvästä osiosta. Käskyt on sijoitettu kirjaan perinteisten sääntöjen mukaisesti - ensin useimmin (joka päivä) suoritetut käskyt (rukous, siunaukset ennen ateriaa), sitten kerran viikossa suoritettavat käskyt ( Sabbat ), käskyt suoritetaan useita kertoja vuodessa ( Rosh Chodesh , paasto ja vapaapäivät ) ja lopuksi käskyt, jotka täytetään kerran elämässä (syntymä, ympärileikkaus, avioliitto, kuolema). Jaksojen sisällä käskyjen järjestely vastaa päivän kulkua - aamusta iltaan [2]
Kirja on jaettu 221 lukuun, joista jokainen on omistettu yhdelle lakiryhmälle.
Kun juutalaiset saapuivat Neuvostoliittoon 1960- ja 1970-luvuilla, jotka olivat kiinnostuneita kansallisista ja uskonnollisista juuristaan, Kitzur Shulchan Aruch saavutti suosion sekä aineiston yksinkertaisuuden että sen suhteellisen yksinkertaisen heprean kielen vuoksi. Näiden vuosien aikana useaan otteeseen kirjan osia yritettiin kääntää venäjäksi [3] Vuonna 1994 Shamir-kustantamo julkaisi kirjan Kitzur Shulchan Aruch [4] , joka toisti rabbi Shlomo Ganzfriedin kirjan rakenteen, mutta mukautti sitä. nykyajan lukijalle. Päätoimittaja, professori Branoverin esipuheessa kirjoitetaan:
J. Wexler säilytti "Kitzur shulkhan aruha" r:n rakenteen, järjestyksen ja tyylin. Shlomo Ganzfried. Kirja ei kuitenkaan sisällä useita lakeja, jotka joko liittyvät olosuhteisiin, joita nykymaailmassa kohtaavat harvoin, tai joilla on vain vähän merkitystä ihmisille, jotka ottavat ensimmäisiä askelia perehtymisessä (oikeampaa olisi sanoa " palata") juutalaiseen elämäntapaan. Kääntäjä käytti kirjan lisäksi r. Shlomo Gantzfried on myös lukuisia nykyajan halachic-kirjoja, ja hän on konsultoinut laajasti Israelin halakkiaviranomaisia [5] .
Vuonna 1999 Venäjän juutalaisten uskonnollisten järjestöjen ja yhdistysten kongressi julkaisi venäjänkielisen käännöksen Kitzur Shulchan Aruchista ; Alkuperäistä tekstiä yritettiin päästä mahdollisimman lähelle. [2]
Ei-juutalaiset mainitaan monissa laeissa Shulchan aruch ja Kitzur shulchan aruch ( luvun numero (lain numero ) [2] :
Venäjänkielisen käännöksen esipuhe sanoo:
On korostettava, että tämä kirja syntyi aikana, jolloin käsitteitä "demokratia", "filantropia" ja "uskonnollinen suvaitsevaisuus" ei pidetty olennaisena osana yhteiskunnallista ja valtion ideologiaa. Se oli uskonnollisen vainon, yleisen vihan ja epäluuloisuuden aikakautta. Siksi muut lait, jotka ovat varmasti sopivat omaan aikaansa, nykyaikaisessa lakikirjassa näyttävät yksinkertaisesti villeiltä. Moderni sivilisaatio on epäilemättä tullut uskonnollisesti suvaitsevaisemmaksi, ja juutalaisuus Venäjällä tunnustetaan korkeimmalla tasolla yhtenä perinteisistä uskonnoista. Tämän perusteella KEROOR:n toimituskunta katsoi tarpeelliseksi jättää tästä käännöksestä pois joitakin halakistisia ohjeita kirjassa annetuista - vain muutaman rivin, joiden sijoittelu venäjänkielisessä painoksessa olisi väestön silmissä. Venäjän, jotka eivät noudata juutalaisuutta, provosoimattomana loukkauksena [2] .
Vertailu englanninkieliseen käännökseen [6] [7] ja heprealaiseen tekstiin [8] paljastaa seuraavat erot:
| Lukunumero | Luku Otsikko | Lait hepreankielisessä versiossa | Lait englanninkielinen versio | Lait venäläinen versio | Ero venäläisen ja englanninkielisen version välillä | Eroteksti |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 3 | LAIT PUKEMISTA JA KÄVELEMISESTÄ | kahdeksan | kahdeksan | 7 | 1 laki puuttuu | 8. Miehen tulee olla varovainen, ettei hän kulje kahden naisen, kahden koiran tai kahden porsaan välissä. Kahden miehen ei myöskään pitäisi sallia kulkea keskenään naisen, koiran tai sian. |
| 168 | KIELLETTYJÄ KUVIA | 6 | 6 | 7 | lisätty 1 laki | 4. Ihmisen kuvan katsominen on kiellettyä, koska sitä kutsutaan "idoliksi", ja siksi sen katsominen rikkoo kieltoa "... äläkä käänny epäjumalien puoleen." Kolikoissa olevia kuvia saa kuitenkin katsoa, koska silmä on jotenkin tottunut niihin (kolikoihin). Jokainen, joka haluaa olla vanhurskas, välttää tämän. |
Kirjeen kirjoittajat huomauttivat erityisesti, että kirjan johdannossa vuosien 1999 ja 2001 painoksissa KEROORin toimeenpanevan komitean päällikkö, rabbi Zinovy Kogan, tekee seuraavan tunnustuksen:
"KEROORin toimitusneuvosto piti tarpeellisena jättää tästä käännöksestä pois joitakin halakistisia ohjeita ..., joiden sijoittaminen venäjänkieliseen painokseen olisi Venäjän juutalaisuutta noudattamaton väestö näkemys provosoimattomana loukkauksena . Lukija, joka haluaa lukea Kitzur Shulchan Aruchin täydellisesti, kutsutaan jeshivaan tutkimaan tätä ja monia muita pyhiä kirjoja alkuperäisessä muodossa. [9]
Tämän perusteella kantajat päättelivät, että yksi Venäjän juutalaisten johtajista tunnustaa tämän juutalaisen käytännesäännön jotkin määräykset loukkaaviksi Venäjän ei-juutalaista väestöä kohtaan, mutta pitää mahdollisena kutsua heimotoverinsa tutkimaan "näitä loukkauksia yeshivot – juutalaiset koulut, jotka rahoitetaan valtion ja paikallisen budjetin varoilla” [9] .
Samaan aikaan kantajat jättivät pois lainauksen alun, jossa Kogan korostaa, että jotkin keskiaikaisessa laissa mainitut lait ovat riittämättömiä nykyaikaan:
On korostettava, että tämä kirja syntyi aikana, jolloin käsitteitä "demokratia", "filantropia" ja "uskonnollinen suvaitsevaisuus" ei pidetty olennaisena osana yhteiskunnallista ja valtion ideologiaa. Se oli uskonnollisen vainon, yleisen vihan ja epäluuloisuuden aikakautta. Siksi muut lait, jotka ovat varmasti sopivat aikaansa, nykyaikaisessa lakikirjassa näyttävät yksinkertaisesti villeiltä [2] .
Myös kirjeen allekirjoittajat lainasivat Shulchan Aruchin lausuntoja todisteina:
Kirjeessä tuomitaan myös Venäjän päärabbi A. Shajevitš ja KEROORin johtaja Z. Kogan hyväksyivät tämän kirjan . Kirjoittajat katsoivat, että pelkän tämän "juutalaisen virallisen julkaisun" perusteella lainvalvontaviranomaisten tulisi 12 artiklan mukaisesti. Venäjän federaation rikoslain 282 pykälän mukaan "juutalaisten keskuudessa vihaa lietsovan uskonnon leviämisen estämiseksi muuta Venäjän väestöä kohtaan".
Sanomalehdessä "Jewish News", nro 5, helmikuu 2005, julkaistiin artikkeli SHULKHAN ARUKH: VÄÄRÄ JA TOTUUS [ 1] Arkistokopio, joka on päivätty 10. tammikuuta 2012 IVY:n Rabbinical Courtin päällikön Wayback Machinessa . . Pinkhas Goldschmidt, KEROOR r:n puheenjohtaja. Zinovy Kogan ja publicisti Evgenia Albats. Artikkelissa analysoidaan "Venäjän yleisön edustajien" kirjettä Venäjän federaation valtakunnansyyttäjälle, joka julkaistiin "Ortodoksinen Venäjä" -sanomalehdessä otsikolla "Juutalaisen onni, Venäjän kyyneleet". Analyysin kirjoittajat osoittivat, että suurin osa lausunnoista oli irrotettu kontekstista, osa oli keksitty, osa otettiin syyttömäksi vapautetun Menachem Beilisin tapauksesta . [2] Arkistoitu 24. marraskuuta 2012 Wayback Machinessa (11.01.05) .
Kesäkuun 24. päivästä 2005 lähtien on tiedossa Basmannyn käräjäoikeuden päätös , jossa erityisesti sanotaan, että tässä laissa käytetyt sanalliset keinot ”ilmaisevat kielteisiä asenteita ketä tahansa ulkomaalaista (ei-juutalaista, goy) kohtaan ilman erittelyä. ) ja mitä tahansa, ilman erittelyä, pakanoita (ei-juutalainen, akum)…”, ja kielellisiä keinoja käytetään "yllyttämiseen toimintaan mitä tahansa kansakuntaa tai yksilöitä vastaan sen edustajina" [10] .