| Nikita Timofejevitš Kozlov | |
|---|---|
| Syntymäaika | 1778 |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 1858 |
| Kuoleman paikka | |
| Maa | |
| Ammatti | maaorja |
Kozlov Nikita Timofejevitš (1778 - aikaisintaan 1858) - Pushkin-perheen Boldinsky -orjaperhe , A. S. Pushkinin palvelija .
Hän oli pienen Sasha Pushkinin "setä" - kasvattaja [1] . Valmistuttuaan Pushkin Lyseumista hän tuli palvelukseen.
Vuonna 1820 hän kieltäytyi luovuttamasta mestarin papereita santarmeille, vaikka hänelle tarjottiin 500 ruplaa [2] . Myöhemmin hän oli runoilijan kanssa eteläisessä maanpaossa, mutta kun tämä oli siirretty Mihailovskojeen, hän muutti Aleksanteri Sergeevitšin isän luo, jonka kanssa hän asui Pietarissa. Hän palveli runoilijan perhettä hänen elämänsä viimeisinä vuosina, erityisesti hän suoritti Sovremennikin julkaisemiseen liittyviä tehtäviä [3] .
Nikita itse kantoi kuolettavasti haavoittunutta runoilijaa sylissään ja nosti hänet portaita ylös asuntoon. Hän näki Pushkinin ja yhden kahdesta ihmisestä (toinen - A. I. Turgenev ) kuoleman, jotka seurasivat arkkua runoilijan ruumiineen hautauspaikalle Svjatogorskin luostarissa .
"Nikita oli erinomainen henkilö Pushkin-talouksien joukossa. Hänelle ei ollut edes vieras runollinen taide. L. N. Pavlištšev kutsuu häntä kotimaiseksi runoilijaksi, joka palvoi samanaikaisesti sekä Muusaa että Bacchusta, ja kertoo perheen muistojen mukaan, kuinka hän kerran keksi kansansatuista balladin satakieli rosvosta, sankari Jeruslan Lazarevitšista ja prinsessasta. Miliktrisa Kirbityevna " [4] .
Hän oli naimisissa ja hänellä oli tytär.
Nathan Eidelman kirjassaan "Big Jeannot: The Tale of Ivan Pushchin" kertoo Pushchinin tapaamisesta Nikitan kanssa noin vuonna 1858, entisen palattua Siperian maanpaosta. Eli voimme olettaa, että vuonna 1858 Nikita oli vielä elossa.