Kuno von Liechtenstein

Kuno (Konrad) von Liechtenstein ( 1360  - 15. heinäkuuta 1410 , lähellä Grunwaldia ) - ritari ja Saksalaisen ritarikunnan suurkomentaja vuodesta 1404 .

Elämäkerta

Kuno Liechtenstein tuli Frankenin Liechtensteinin perheestä. Hänen syntymänsä ja Saksan ritarikuntaan liittymisen tarkkaa päivämäärää ei tiedetä. Liechtenstein mainittiin ensimmäisen kerran Zemlannissa ( Sambiassa ) ritarikunnan varakuninkaana vuosina 1389-1392 . [1] Vuosina 1392–1396 hän toimi Ragnitin linnan komentajana . [2] Tämän linnan hallintaan liittyi jatkuva liettualaisten hyökkäysuhka , joita hillitsi vain saksalaisten ritarien korkea valmiusaste. Vuoteen 1402 asti Liechtenstein oli Mewen linnan komentaja. [2]

Vuonna 1404 suurmestari Konrad von Jungingen ylensi hänet suurpäälliköksi , ja hänestä tuli yksi ritarikunnan maakuntien viidestä kuvernööristä. [3] Myöhemmin toimi apulaissuurmestarina Ulrich von Jungingen

Grunwaldin taistelussa

Grunwaldin taistelussa Kuno von Liechtenstein johti ritarikunnan oikeaa siipeä, ja suurin osa ritarikunnan "vieraista" taisteli hänen kanssaan. Heidän joukossaan olivat: Konrad VII Valkoinen, Olesnickin herttua ja Kasimir , Pommerin-Stettinin herttuan Svantibor III:n nuorempi poika, seurueineen. Von Jungingenin kuoleman jälkeen Liechtenstein yritti voittaa taistelun ottamalla komennon. Puolalais-Liettuan armeijan ylivoimaisten joukkojen ympäröimänä sen siipi katkaistiin ja kuoli kokonaan [4] . Jan Długoszin mukaan häntä pidettiin yhtenä Euroopan parhaista miekkailijoista tuolloin. [5]

Kirjallisuudessa

Konrad Lichtenstein on yksi Henryk Sienkiewiczin romaanin Ristiretkeläiset vastustajista . [6]

Muistiinpanot

1. ↑ Theodor Hirsch, Max Toeppen, Ernst Strehlke. Scriptores rerum Prussicarum. Die Geschichtsquellen der preußischen Vorzeit bis zum Untergang der Ordensherrschaft. - S. Band 3, S. 185.
2. ↑ 1 2 Theodor Hirsch, Max Toeppen, Ernst Strehlke. Scriptores rerum Prussicarum. Die Geschichtsquellen der preußischen Vorzeit bis zum Untergang der Ordensherrschaft. - S. Band 3, S. 229.
3. ↑ Theodor Hirsch, Max Toeppen, Ernst Strehlke. Scriptores rerum Prussicarum. Die Geschichtsquellen der preußischen Vorzeit bis zum Untergang der Ordensherrschaft. - S. Band 3, S. 164.
4. ↑ Jan Dlugosz. Grunwaldin taistelu. - M .: Toim. Neuvostoliiton tiedeakatemia, 1962.
5. ↑ Johannes Longin (Jan Długosz). Banderia Prutenorum oder die Fahnen des Deutschen Ordens und seiner Verbündeten, welche in Schlachten und Gefechten des 15. Jahrhunderts eine Beute der Polen wurden / Abb. FAVossberg. – Berliini, 1849.
6. ↑ Henryk Sienkiewicz. Ristiretkeläiset. – 1900.

Bibliografisissa luetteloissa	GND : 124667406 VIAF : 42777540 WorldCat VIAF : 42777540