Courcillon, Louis de

Louis de Courcillon ( fr.  Louis de Courcillon ), joka tunnetaan myös nimellä Abbé Danjo (tammikuu 1643 , Pariisi  - 1. tammikuuta 1723 , Pariisi ) - ranskalainen kirkkohahmo ja kielioppi , joka kuvasi ensimmäisenä ranskan kielen nenävokaalit . Ranskan akatemian jäsen .

Elämäkerta

Louis kuului ranskalaiseen aatelisperheeseen Courcillon , hän syntyi protestanttiseen perheeseen , mutta saarnaaja ja teologi Bossuet käänsi hänet katolilaisuuteen vuonna 1667 24-vuotiaana veljensä Philippe de Courcillon de Danjon esimerkin mukaisesti . Tämän jälkeen Louisista tulee Clermontin apotti, paavi Clement X :n ja sitten paavi Innocentius XII :n salainen kamariherra . Vuosina 1671–1685 Louis toimi kuningas Ludvig XIV:n lukijana. Vuonna 1682 Louis de Courcillon valittiin Académie françaisen jäseneksi .

Saint-Simonin herttua mainitsee Louisin useaan otteeseen muistelmissaan . d'Alembert sanoi hänestä, että hänen "pääammattinsa pitkään oli ranskan kielen äänten tarkka kuvaus" ( Éloges , 1779). Nicolas Bose jatkoi ja laajensi hänen esittelyään nenävokaalien käsitteestä Grammaire généralessa , joka julkaistiin vuonna 1767.

Hänen näkemyksensä ranskan kielen äänirakenteesta julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1694. Louis de Courcillon ei ohittanut kirjoitusuudistuksen ongelmaa; hän suositteli joitain muutoksia, jotka yksinkertaistivat huomattavasti kirjoittamista ja helpottavat lukemisen ja kirjoittamisen oppimista ilman uusia merkkejä ja merkittäviä muutoksia sanan graafiseen muotoon. Hän huomautti ensimmäisenä nenävokaalien esiintymisestä ranskassa . Yleisesti ottaen Louisin teokset, joissa ei aina ole tarpeeksi täydellisiä ja tarkkoja artikulaatiokuvauksia , osoittavat uudenlaista lähestymistapaa kielen äänipuolen ja sen suhteen kirjoittamiseen kuvaamiseen. Ei ole sattumaa, että Abbé Danjon teoksia on painettu toistuvasti uudelleen; hänen ajatuksensa heijastuivat 1700-luvun ranskan kielioppiin.

Todisteita aikalaisilta

• Saint-Simon : " Danjolla oli nuorempi veli - apotti, akateemikko, kielioppi, pedantti, upea maallinen leijona, mutta erittäin hauska. Courcillon nauroi kuin hullu, kun hän näki isänsä erittäin surullisena sängyn päädyssä ja pyysi tätä poistumaan, saatettu kyyneliin hänen huvittavasta teeskentelystään " [2] .

• Lisää Saint-Simonilta: "Haluan kertoa tässä Abbé Danjosta odottamatta hänen kuolemaansa, joka tapahtui 1. tammikuuta 1723. Hän oli syntymästään asti hugenotti ja pysyi tässä uskossa pidempään kuin hänen vanhempi veljensä Philip; En ole edes varma, että hän lopulta siirtyi pois protestantismista . Hän oli älykkäämpi kuin vanhempi veljensä, ja vaikka hän valitsi kaunokirjallisuuden elämäntyökseen, ei voida sanoa, että hänellä oli vähemmän mautonta ja vähemmän merkityksetöntä kuin hänen vanhemmalla veljellään; hän onnistui astumaan akateemikkojen joukkoon melko varhain. Oikeinkirjoitusta ja alkeellisia asioita koskevat triviat kiinnittivät hänen huomionsa koko hänen elämänsä. Hänellä oli useita etuja , hänellä oli auktoriteettia kirjailijoiden keskuudessa ja häntä arvostettiin kunnollisessa yhteiskunnassa. Hän oli rehellinen mies, lempeä ja miellyttävä tapa, ja hän oli läheisessä yhteydessä veljeensä. Nuoruudessaan hänet lähetettiin Puolaan, missä hän löysi tavan saada paavi Klemens X:n salaisen kamariherran arvonimi , ja myöhemmin paavi Innocentius XII vahvisti tämän arvonimen; myös säästääkseen tuloja hän osti toisen King's Readerin kahdesta toimistosta ja esiintyi hovissa aika ajoin; hän oli harvoin hovissa, paljon harvemmin kuin hänen veljensä ” [3] .

Muistiinpanot

1. ↑ Bibliothèque nationale de France -tunniste BNF  (fr.) : Open Data Platform - 2011.
2. ↑ Saint-Simon . Muistelmat (1707-1710) . - Editions de la Pléiade-Gallimard, 1984. - Voi. III. - s. 748.
3. ↑ Saint-Simon . Muistelmat (1718-1721) . - Editions de la Pléiade-Gallimard, 1987. - Voi. VII. - s. 714.

Linkit

• Louis de Courcillonin  (fr.) elämäkertakortti . Ranskan akatemian verkkosivusto. Haettu 9. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2013.