Lazarev, Boris Georgievich

Boris Georgievich Lazarev
Syntymäaika 6. elokuuta 1906( 1906-08-06 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 20. maaliskuuta 2001( 2001-03-20 ) (94-vuotias)
Kuoleman paikka
Maa
Tieteellinen ala matalan lämpötilan fysiikka
Työpaikka
Alma mater
Akateeminen tutkinto Fysikaalisten ja matemaattisten tieteiden tohtori
Akateeminen titteli Neuvostoliiton
tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen Ukrainan SSR:n tiedeakatemian akateemikko
Palkinnot ja palkinnot
Työn punaisen lipun ritarikunta Kansojen ystävyyden ritarikunta Juhlavuoden mitali "Uhkeasta työstä (sotilaallisesta kunniasta).  Vladimir Iljitš Leninin syntymän 100-vuotispäivän muistoksi" SU-mitali urheesta työstä suuressa isänmaallisessa sodassa 1941-1945 ribbon.svg
Mitali "Työn veteraani"
Verkkosivusto kipt.kharkov.ua/itp/laza…

Boris Georgievich Lazarev (6. elokuuta 1906, Miropolye , nykyään Sumyn alueen Krasnopolsky  - 20. maaliskuuta 2001, Harkov ) - fyysikko, matalien lämpötilojen ja korkean paineen fysiikan kehitystyön kirjoittaja, fysiikan ja matemaattisten tieteiden tohtori - 1943, professori - 1944, Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsenkirjeenvaihtaja - 1948, Ukrainan SSR:n tiedeakatemian akateemikko - 1951.

Elämäkerta

Syntynyt 6. elokuuta 1906. Isä on seurakunnan pappi Miropolyessa.

Hän valmistui seurakuntakoulusta kylässään, opiskeli Belgorodin lukiossa, työskenteli apulaisena mehiläistarhassa. Vuosina 1920-1923 hän opiskeli Juzovkan iltaseitsemänvuotiskoulussa , työskenteli samalla sanansaattajana, sitten hänestä tuli virkailija ja kirjanpitäjä, samalla kun hän jatkoi opintojaan FZU:ssa.

Vuonna 1930 hän valmistui Leningradin ammattikorkeakoulusta  - kolmannesta opintovuodesta lähtien hän työskenteli infrapuna-aaltojen laboratoriossa. Vuosina 1928-1932 Leningradin fysiikan ja tekniikan instituutissa, vuosina 1932-1937 - Uralin fysiikan ja tekniikan instituutissa.

Vuonna 1936 hän löysi yhdessä Lev Shubnikovin kanssa ydinparamagnetismin kiinteästä vedystä 1,7–4,2 K:n lämpötiloissa, tämä ilmiö sisällytettiin fysiikan oppikirjoihin, teokseen "Protonin magneettinen hetki".

Vuodesta 1937 hän on työskennellyt Ukrainan tiedeakatemian Kharkovin fysiikan ja tekniikan instituutissa  - Lev Shubnikov, KIPT:n perustaja Obreimov ja instituutin johtaja Leipunsky pidätettiin; johti kiinteän olomuodon fysiikan ja tiivistyneiden aineiden osastoa, myöhemmin - matalan lämpötilan fysiikan laitosta, toimi myös instituutin apulaisjohtajana.

Vuonna 1938 hän löysi superfluidin helium-II-kalvon ilmiön; hänelle myönnetään ilman puolustamista fysiikan ja matemaattisten tieteiden kandidaatin arvonimi akateemikko Ioffen ehdotuksesta .

Hän mittasi ensimmäistä kertaa maailmassa eri aineiden magneettisia ja sähköisiä ominaisuuksia alhaisissa lämpötiloissa ja 20 000 ilmakehän paineessa.

Suuren isänmaallisen sodan aikana hän työskenteli Alma-Ataan evakuoidussa instituutissa , suoritti sotilaallisia tehtäviä:

Huhtikuussa 1944 hän palasi Harkovaan instituutin kanssa.

Vuosina 1949-1951 hän tutki yhdessä Boris Verkinin kanssa monien metallien magneettisen suskeptibiliteettien kvanttivärähtelyjä.

Vuonna 1951 hänet valittiin Ukrainan SSR:n tiedeakatemian akateemikolle .

Hänen teknisen kehityksensä joukossa ovat

Yhdessä kollegoidensa kanssa hän kehitti korkeapaineisia kryokondensaatio- ja kryoadsorptiopumppuja - 1957-1959,

Harjoittelijat

Hänen opiskelijoistaan: Boris Verkin, Aleksanteri Galkin , Jevgeni Borovik, Igor Dmitrenko , Vladimir Khotkevitš , Iosif Gindin, B. N. Yeselson.

Palkinnot ja palkinnot

Lähteet