Levin, Rudolf

Rudolf Levin ( saksalainen  Rudolf Levin ; 1. heinäkuuta 1909 , Don  - oletettavasti kevät 1945 , Berliini ) - saksalainen tutkija, Sonderkommandon "H" johtaja, Ahnenerben työntekijä , SS Obersturmbannfuehrer .

Elämäkerta

Protestanttisen kanttorin poika [1] . Opiskeli saksaa ja englantia, historiaa ja filosofiaa. Hän puolusti väitöskirjansa vuonna 1935 Leipzigissä .

Virallisten tietojen mukaan hänestä tuli vuonna 1938 Ahnenerben työntekijä , jossa hän alkoi käsitellä noitaaiheita . Pian hän johti kymmenestä työntekijästä koostuvaa ns. Sonderkommandoa "H" (toimii vuosina 1935-1944), jonka tehtäviin kuuluivat:

• tutkimus noitavaintojen vaikutuksesta Saksan rotu- ja väestöhistoriaan (myöhemmin - ja muihin maihin, joiden kansat tunnustettiin "rodullisiksi sukulaisiksi").
• suhtautuminen naisiin noitaoikeudenkäynneissä.
• temaattisen bibliografian laatiminen aiheesta.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi Levin's Sonderkommandoa kehotettiin selvittämään noitien teloituspaikat ja laatimaan erityinen korttihakemisto, jonka muodoissa on muun muassa nimi, sukunimi, siviilisääty, pidätysaika, käytös. prosessi, tuomio ja noidan teloituspäivämäärä syötetään. Sonderkommando toimi "Leipzigin yliopiston historiallisen instituutin ylimääräisten historiallisten tieteenalojen seminaarin" varjolla, ja sen työntekijät esiintyivät usein jatko-opiskelijina keräämässä aineistoa noitaoikeudenkäyntien historiasta.

Levinin työryhmän työn tuloksena valmistettiin muun muassa yli 30 000 lomaketta noitien vainon historiasta koko Saksassa ja yli 3 600 karttaa, jotka osoittavat noitien teloituspaikat. Koko olemassaolonsa ajan Sonderkommando oli Reichsführer SS Heinrich Himmlerin henkilökohtaisessa hallinnassa . Huolimatta huomattavasta määrästä kerättyä materiaalia, Levin ei koskaan pystynyt puolustamaan siitä väitöskirjaansa [2] .

Vuodesta 1941 lähtien Levin johti RSHA:n 7. osaston alaosastoa C3. Sonderkommandon hajoamisen jälkeen (19. tammikuuta 1944) Levinin jäljet ​​katoavat.

Muistiinpanot

1. ↑ Ernst Klee. Das Personenlexikon zum Dritten Reich. Frankfurt am Main 2007. S. 370.
2. ↑ Jan Björn Potthast: Das jüdische Zentralmuseum der SS Prag: Gegnerforschung und Völkermord im Nationalsozialismus. Frankfurt u. New York, 2002. S. 324.

Sävellykset

• Der Geschichtsbegriff des Positivismus unter besonderer Berücksichtigung Mills und der rechtsphilosischen Anschauungen John Austins. Leipzig: Moltzen 1935.
• Das Geschichtsbild und die aussenpolitische Willensbildung. Julkaisussa: Zeitschrift fur Politik. Band 33. Baden-Baden 1943, s. 181-184.
• Geisteswissenschaftliche Methodik der Gegnerforschung. Grundprobleme der Gegnerforschung. Reichssicherheitsamt, 1943, S. 1-27.

Kirjallisuus

• Lorenz, Sönke, Bauer, Dieter R., Behringer, Wolfgang und Schmidt, Jürgen Michael: Himmlers Hexenkartothek: Das Interesse des Nationalsozialismus an der Hexenverfolgung, julkaisussa: Hexenforschung, Band 4, Bielefeld 2000.
• Gerhard Schormann: Hexenprozesse in Deutschland. Göttingen, Vandenhoeck & Ruprecht, 1996.
• Barbara Schier: Hexenwahn und Hexenverfolgung. Rezeption und politische Zurichtung eines kulturwissenschaftlichen Themas im Dritten Reich. Julkaisussa: Bayerisches Jahrbuch für Volkskunde 1990, S. 43-115.